Hakkereiden pitäisi ottaa mediayhtiöt tutkinnan kohteeksi?

Olisikohan hakkereiden syytä ottaa selvitettäväkseen, tekevätkö alati työyhteisöllisiin muutoksiin sopeutuvaiset ja nopeaan, mutta enimmäkseen poukkoilemattomaan toimintaan tottuneet mediayhtiöt laadullisen arvostelun kestävyytensä eteen jotain eettisesti tai suorastaan laittomasti väärää? Mediayhtiön missio eli toiminta-ajatus saattaa kaikessa löyhässä määritelmyydessään ja helpossa noudatettavuudessaan olla unohdettavissa mediayhtiön oltua riittävän pitkään olemassa ja tullessa jo monesti arvioineeksi omaa paikkaansa yhteiskunnassa, jolloin toimintaa ohjastaviksi tekijöiksi muodostuvat enemmänkin mediayhtiön olemassa olevuuden, poukkoilemattomuuden ja  merkittävyyden varmistaminen, täydennettynä toiminnan mittarisoitavuudella. Tällainen taasen saattaa vaatia monenlaisia sopimuksenvaraisuuksia ja sidoksia muihin toimijoihin, tuotetun sisällön sopeuttamista ja tasapainottamista ihmisten kiinnostuksien taannuttamisien ja jatkamisien suhteen, sekä ennalta erilaisista tapahtumien kuluista tai oraalla olevista asioista tietoisena pysymistä.

Olisi hyvin mielenkiintoista lukea, minkälaisien mediayhtiön toimituksien välisten sähköpostien, puhelinkeskustelujen tai syrjäisissä paikoissa tapahtuneiden kasvotusten kommunikointien vuoksi tai seurauksena on esim. päädytty olemaan vuosien ajan käyttämättä joitain käsitteitä, mainitsematta joitain nimiä tai vääristämään jonkin sanan merkityksiä.

Entä minkälaisiin toimenpiteisiin on ryhdytty sen jälkeen, kun on jonkun puoluesihteerin kanssa sovittu jonkin asian julkistamisesta? Onko heti lähdetty soittelemaan jollekin eri asiaan liittyvälle mainostajalle, jotta saadaan muokattua tulevaa puoluepoliittista julkilausumaa jotenkin tietyllä lailla lukijoiden mieliin jääväksi (esim. allegorinen mainos)? Tai onko annettu vihje jollekin ulkomaiselle mediayhtiölle, että Suomessa tulee tapahtumaan tietynlaista jonain tiettynä päivänä, joten saattanevat siellä jossain haluta käyttää oman juttunsa osana tätä jotain tapahtumaa?

Kuinka paljon journalistit ovat osana sellaisia verkostoja, jotka ovat tietoturvamurtoja ja laitteistojen/ohjelmistojen suunnittelevikoja hyödyntäen tietoisia monenlaisten ihmisten asioista? Kenties vain tiedonhankkijana, ei niinkään tai ollenkaan tietomurtoihin osallistuvana, mutta pitäisiköhän journalistien kuitenkin ilmoitella jollekin yhteiskuntarauhaa ylläpitävälle taholle, jos kerran ovat moisesta toiminnasta tietoon päässeet? Vai eikö se vain jostain syystä käy päinsä?

Automatisoitu yhteistyö kilpailijoiden tietojärjestelmien kanssa olisi myös jotain, mistä kansan pitäisi saada tietää, varsinkin jos kyse on sen varmistelusta, että yhteiskunnalle pyritään eri toimijoiden toiminnan koordinoinnin avulla ”opettamaan” jotain, joka muokkaa heidän käsityksiään, ajatteluaan tai tekemiään valintoja jollain pysyväluonteisella tai hetkellisellä tavalla.

Missä määrin mediayhtiöt osallistuvat teknologisen ja tieteellisen kehityksen edistämisen jarruttamiseen ihmisen kiinnostuksia näivettämällä, mälsistyttämällä ja vääriin mielikuviin ohjailemalla? Voisiko joku noheva hakkeri kertoa? Keskustelufoorumeilla ja sosiaalisessa mediassa on paljon kaikenlaisia asioista kyräilijöitä ja kaipa edes jotkut heistä ovat Särkän Disobey-toiminnan innoittamina hankkineet sen verran hakkeritaitoja, että malttavat hankkiutua mediayhtiöön töihin ja ryhtyä keräämään arveluttavasta toiminnasta tietoa? Kenties siinä samalla jo pidempään journalistisella alalla tai sen tukipalveluissa töissä olevia paremmalle puolelle mukaan houkutellen?

Ovatko jotkin uutisoinnit olleet jollain tavoin feikkejä? Oliko nuorison edustaja, jota käytettiin haastattelussa, jonkin ”kysy mukaan, jos tarvitsee valehdella”-ryhmittymän jäsen? Pyrittiinkö jollain uutisella tai artikkelilla nolaamaan joku ihminen tai heikentämään hänen arvostettavuuttaan? Oliko tämä joku julkisuudesta tuttu henkilö vai joku, jota ei julkisuuteen asti haluttaisi päästääkään?

Mikseivät jotkin trendikkyyden tason hetkellisesti saavuttaneet aiheet kuten biohakkerointi, joilla olisi paljon erilaista liittymäpintaa ihmisten elämään ja joita voisi pitää yhtä huolettomina aiheina kuin liikunta tai ravitsemus, saa uudempaa tilaisuutta vaikuttaa ihmisten mielenkiintoon mediayhtiöiden julkaisujen kautta moniin vuosiin? Miksi transhumanismi eli ”pyrkimys muunnella ihmisestä yksilöllisesti parhaimmalta tuntuva ihmisen versio” tiedettä ja teknologiaa hyödyntäen (vain eräs määritelmä) saattaa saada enemmän julkisuutta uskonnollisesten julkaisujen parjauksissa, joissa varoitellaan ihmisen elämäntarkoituksen pilaantumisesta sellaiseen hömppään mukaan lähtiessä kuin laajalevikkisessä valtamedian lehdessä?


Lue pois ja arvioi, josko mediayhtiöillä on saattanut olla jotain estävää, vääristävää tai epäilyttävää tekemistä näihin liittyen:

”salaliittoteoretisointiin on attribuoitunut liiaksi ulkomailta peräisin olevia suurpiirteisiä, verbaalisia hyökkäyksiä sellaisia tahoja kohti kuten Big Pharma, MSM (mainstream media) ja viihdeteollisuus, mikä jo sellaisenaan vahingoittaa mahdollisuuksia saada keskusteltavaksi mitään kovin monimutkaista ja laajaa” (Vohkare nro 4, s. 5, ”Epäilijöistä tuntematon määrä vajetta”)

”Tapahtumien tarinallisuus tavallaan kaapataan heidän keskusteltavakseen, jotka keskustelukokemukseensa pohjautuen osaavat viedä näytelmää eteenpäin siten, että erilaisista mukaan sijoiteltavista käänteistä huolimatta päädytään lopulta sellaiseen lopputulemaan, mihin oli tarkoituskin päätyä.” (Vohkare nro 4, s. 5, ”Epäilijöistä tuntematon määrä vajetta”)

”Ohjelmistoteknologia tarjoaa suht helpon mahdollisuuden sille, ettei mediassa julkaista mitään, mikä suoraan tai parin assosiaatiohypyn kautta toisi mieleen jotain epäsuotuisaa, sillä tietojärjestelmiin on helppo ”puhkaista” ohjelmistorajapintoja, joiden kautta voidaan tehdä varmistuksia, ettei minkään mediatalon julkaisujonossa tai julkaisuaikeissa ole mitään ”ongelmallista”, radioiden musiikkisoittolistat mukaan lukien.” (Vohkare nro 7, s. 5, ”Ihmiset ajautuvat puoltamaan paremmiston aikeita ja näkemyksiä”)

”Kaikki pitävät muutoksista, kunhan niitä ei ole liian usein ja koulutettuina ihmisinä muutoksiin osaa ottaminen ei ole heidän mielelleen kognitiivisesti työlästä, koska fiksut muutoksien suunnittelijat pyrkivät lähtökohtaisesti siihen, että muutokset eivät aiheuta napinaa niiden välttämättömien keskuudessa, jotka ovat yhteiskunnan paremmiston parasta jo niin paljon työllään auttaneet.” (Vohkare nro 7, s. 18, ”Demokraattinen päätöksenteko uuttaa esiin piilovallan käyttöä”)

”Media on sellainen taho, joka julkaisee uutisia, joiden on tarkoitus romuttaa vaikuttamaan pyrkivän täsmäkohteen mielialaa tai estellä häntä julkaisemasta tietynlaista mielipiteilyä tiettynä päivänä assosiaatio-/attribuuttivaarojen vuoksi.” (Vohkare nro 7, s. 24, ”Monia tavoittava taho apureineen vastaan selittämään pyrkivää”)

”Jos Suomeen halutaan uusia palveluita, asiantuntijuutta ja parempaa ammattilaisten yhteentoimivuutta, tulevien ja nykyisten opiskelijoiden pitäisi jo ennen korkeakouluopintojaan miettiä, miten asiat voisi tehdä toisin sillä laadukkuuden ja personoitavuuden asteella, että eri tavoin moniongelmaisetkin saisivat kelvollista hyötyä.” (Vohkare nro 2, s. 34, ”Tulevaisuuden palvelut ja asiantuntijuus”)

0
uskottavaavaitotta
Lappeenranta

Monet muualla julkaistuista kirjoituksistani käyvät tämän blogin kautta kehittymässä ja löytävät sitten paranneltuna paikan jostain toisaalta. Täällä olevat ovat joko siirtymässä muuanne ajallaan tai ne on jätetty ikään kuin jonkinlaiseksi introksi kirjoituksista, jonkalaisia minulta voi odottaa tai sitten niiden tarkoituksena on antaa vaikutelmaa, mitä hyvää luettavaa toisaalla on tullut julkistettua. Kotisivutkin löytyy (http://hoito.org).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu