Hiljaisen tiedon jaettavuudesta eli mitä tärkeää (TE-toimiston) tietojärjestelmiin ei kirjoitellakaan

On mahdollista, että työnhakijan asioita käsittelevä työvoimavirkailija tulee siirtyneeksi toisiin tehtäviin ja työnhakija itse vaikkapa muuttaa toiseen kaupunkiin, jolloin edessä tulisi olemaan uuden virkailijan perehdytys työnhakijaan liittyviin asioihin. Kun tällainen myöhempi työvoimavirkailija plärää läpi työnhakijasta ylöskirjattuja tietoa, niin voisikohan liiankin helposti käydä niin, että työttömyyteen vaikuttaneista syistä ja vaikkapa siitä, mikä on ollut perusteluna jonkin asiantuntijan käyttämisen ehdotuksessa, ei ole mitään erityisen käyttökelpoista luettavissa niistä tiedoista, joita aiemmat työvoimavirkailijat ovat kirjanneet asiakkaastaan ylös? Ylöskirjatuissa tiedoissa saattaa olla lähinnä jonkinlaisia muistitukimaisia mainintoja ja jonkinlainen hyvin lyhyt kooste siitä, mitä on sovittu tehtäväksi työnhakijan kanssa. Tällainen vähä ei ole hyvin ajatuksia esiin stimuloivaa sellaiselle työvoimavirkailijalle, jolla ei ole minkäänlaisia esitietoja hänelle uudesta asiakkaasta.

Saadakseen hyvän tuntuman asiakkaastaan, joutuu työvoimavirkailija joko käymään perehdyttäviä keskusteluja aiemman työvoimavirkailijan kanssa, joka saattaa olla jo mentaalisesti irtautunut hänelle aiemmasta asiakkaasta, eikä hänellä ehkä ole enää edes työnhakijan hänelle toimittamia aineistoja ja kopioitavissa oleva sähköpostiviestintä asiakkaan kanssa saattaa olla ollut niin vähäistä, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin käydä asiakkaan kanssa uudet keskustelut samoista asioista. Väitetysti TE-toimistoa tarkemmin asiakkaan asioita käsittelevän työvoiman palvelukeskuksen kanssa asioidessa eli sen tahon kanssa, jonka luonnehditaan olevan monitahoisella otteella asiakkaan asioita käsittelevä, perehdytys uudemmalle työntekijälle täytyy tulla myös asiakkaan kanssa tekemisissä olleen sosiaalityöntekijän ja terveydenhoitajan suunnalta.

Perehtymistä suorittava työvoimavirkailija voi pitää lähtöolettamuksena sitä, että se osuus eri henkilöiden ylöskirjailuissa, missä on jonkinlaista toistuvuutta, olisi jotenkin erityisen varmaa tietoa, mutta sellainen voi olla myös viitsimättämyydestä indikoivaa eli useat eri henkilöt ovat hyväksyneet totena jotain sellaista, mitä eivät henkilökohtaisesti edes täysin ymmärrä kuten jokin vuosien takainen diagnoosi. Perehtymistä helpottaa, jos asiakkaan asioita käsitellyt sosiaalityöntekijä työskentelee samassa huonetilassa kuin uusi työvoimavirkailija tai työvoiman palvelukeskuksen vakituinen terveydenhoitaja on lyhyen kävelymatkan päässä.

Valveutunut asiakas, joka on tuottanut monipuolisesti aineistoa asioidensa selittämiseksi pystyy toki viemään läpi suunnilleen saman ”shown” kuin aiemminkin, joten hän ei olisi niin turhautunut samoista asioista kertomiseen kuin joku sellainen, joka vain vastailee hänelle esitettyihin kysymyksiin siltä pohjalta, mitä juuri tuolloin sattuu juolahtamaan mieleen. Jonkinmoista turhautuneisuutta se kyllä aiheuttaisi, että hänen omia aiempia hienoisia selityksiään on jäänyt kokonaan pois ylöskirjailuista, vaikka niistä olisi keskusteltu tapaamisissa runsaastikin, niistä ollen tehty tarkentavia kysymyksiä ja niillä olisi ollut olennaista vaikutusta lyhykäisiin toimintasuunnitelmiin. Tätä samaa oiretta esiintyy myös terveyteen liittyviä asioita käsitellessä niin hyvinvointiasemilla kuin mielenterveystoimistoissakin eli esim. häirinnästä kerrotusta häivyttyy karkeasti ottaen sellainen kerronta pois, mikä tuntuisi tavanomaisia kotimaisia uutisia ja sanomalehtiä seuraavista tavisihmisistä oudolta, jäljelle jääden sellaiset näkemykset, jotka eivät sellaisenaan johdata myöhempää lukijaa epäilemään, että lääketieteen paradigmat tai arkijärki olisivat jotenkin riittämättömiä asioiden selittäjänä. Seurauksena on, että kun myöhempi lukija tulee tietoiseksi jonkinlaisista perusasioista kuten työhistoriasta, sairausnimikkeistä, rahatilanteesta yms. hän kuvittelee voivansa luokitella asiakkaan jollain mystisellä eksaktisuudella, koska hänen tekee mieli luottaa harhaan johtavaan intuitioonsa.

Alun perin julkaistu omassa julkaisupalvelussa ihan tässä äskettäin. Ensimmäinen kirjoitus vuosina 2002, 2007 – 2008 kirjoittelujen uudelleenversioinneista, jotka on kirjoitettu idealla ”näin nämä mietteet jatkossa ajattelin ajatella”. Loput luettavissa julkaisupalvelun teoksessa ”Työttömyyden aikaa”.

0
uskottavaavaitotta
Lappeenranta

Monet muualla julkaistuista kirjoituksistani käyvät tämän blogin kautta kehittymässä ja löytävät sitten paranneltuna paikan jostain toisaalta. Täällä olevat ovat joko siirtymässä muuanne ajallaan tai ne on jätetty ikään kuin jonkinlaiseksi introksi kirjoituksista, jonkalaisia minulta voi odottaa tai sitten niiden tarkoituksena on antaa vaikutelmaa, mitä hyvää luettavaa toisaalla on tullut julkistettua. Kotisivutkin löytyy (http://hoito.org).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu