Kansanedustajan eduskuntatyöskentelyn arviointia täysistuntopuheiden perusteella – Joakim Vigelius

Eduskunnan täysistuntokeskusteluiden ja niiden aikaisten mielipiteiden esittämisten voisi kuvitella kuukausien mittaan muokkaantuvan siihen tapaan, että hallituspuolueiden edustavat pääsisivät yli kansalta saatuihin mandaatteihin ja hallitusohjelmaan vetoamisiin rajautumisista ja alkaisivat hyväksyä debatointiin mukaan sitä, mitä oppositiopuolueiden edustajat ovat jo monestikin pyytäneet eli esim. näkemyksiä toiveikkuuksista kaiken murheellisemman vastapainoksi, visointia Suomen tulevaisuudesta muidenkin megatrendien vaikutuksen alaisuudessa kuin massamaahanmuuton ja halukkuutta antaa kehityskuluille aikaa saada merkittävyytensä ilmentymään paremmin.

Kansanedustaja Joakim Vigelius perussuomalaisista on eräs puheliaimmista sellaisista, joiden eduskunnassa pitämiään puheita julkisista valtiopäiväasiakirjoista läpikäymällä saattaisi voida saada tuntumaa siitä, ohjastaako hänen toimintaansa jatkuva jonkin tai joidenkin ryhmittymien puoltamisen velvollisuus vai alkaako hän itsekin jossain vaiheessa kyllästyä samoista asioista eri variaatioin puhumiseen, joten hiukanpa niitä sitten käytiinkin läpi.

Hänen eduskunnassa pitämiensä puheiden osia luokitellessa (ajanjaksona keväästä 2023 kesään 2024) käy mietityttämään, miksi hänen aiheisiinsa orientoituneisuudessa on niin suuret edustukset edellisen hallituksen moittimiselle, opposition kehnouden luonnehtimiselle, usean hallituskauden mittaisen ajan päästä alkaneesta velkakehityksestä muistuttamiselle ja parlamentarismin/demokratian periaatteiden oppositiolle suunnatulle selittämiselle. Hänen puheidensa sisällöistä taitaa olla jotakuinkin yli 70 prosenttia juuri moisenlaista, mitkä saavat toisinaan alkunsa reaktiosta jonkun toisen henkilön toteamukseen, toisinaan hän on erikseen valmistautunut sättimään muita ja toisinaan hän vain johtaa jostain muusta asiasta luontevan oloisesti selityksenkulun jonkinlaiseen muiden kuin hänen edustamiensa moittimiseen.

Valiokuntatyöskentely olisi oma asiansa, missä ehkä pääsee paremmin ilmenemään se, mistä Vigeliuskin on maininnut eli ”kokonaiskuvan” huomioonottaminen, mutta jos hänen muita moittavuutensa jättää hetkeksi laskematta mukaan, hänen täysistuntojen aikaisissa puheenaiheissaan on ollut suurieleisimmisti mukana lähinnä erisyiset maahanmuuttamiset, ulkomaalaisten kotoutuminen, ulkomaalaisten työllistyminen ja perussuomalaisten erityisen hanakasti ajama autoilun verotuksen keventäminen. Sävytteenä ja irtoaiheina mm. oppilaskuntien pakkojäsenyydet pois opiskelijoilta, suomen kielen asema englannin kielen vallatessa alaa ja puolueiden turhankin antelias rahoittuminen.

Pommi-sanan käyttäminen esim. sanoissa velkopommi, sote-pommi ja hintapommi yhdistyneenä ”pommin” virittyneisyyden purkamiseen hallituksen toimesta on ollut hänelle jotenkin mieluisaa ja helposti mukaan solahtavaa sanankäyttöä. Maahanmuuttaja-aiheissa hän on tavannut päästää itsensä irroittelemaan raflaavilla anekdooteilla, tapauskuvauksilla ja luonnehdintasanojen käytöllä.

Vuoden mittaisen eduskuntatyöskentelyn ja muualla tapahtuneen itsensä kehittymisen aikana hän lienee ehtinyt arvioimaan ja säätämään toimintaansa jonkinlaisten tarkoitusten mukaiseksi, mutta se miten hän(kin) pitäytyy erossa mainituista esim. näkemyksistä toiveikkuuksiksi kaiken murheellisemman vastapainoksi, visoinnista Suomen tulevaisuudesta muidenkin megatrendien vaikutuksen alaisuuksiksi kuin massamaahanmuuton ja halukkuudesta antaa kehityskuluille aikaa saada merkittävyytensä ilmentymään paremmin, antaa perusteen kysyä mikä kansanedustajan tarkoitus Suomen asioiden hoitamisessa oikeastaan onkaan, jos selvästikin tunnistetaan, että Suomi on velkainen myös tulevina vuosina, mutta ei maalailla ihmisille minkäänlaisia kuvaelmia siitä, minkälainen olisi Suomi, jossa muillakin kuin ns. hyväosaisilla olisi hyvä olla.

STT:n jutussa 30.4.2024 EK:n Häkämies kertoo, että hän ”ei erityisemmin pelkää, että Suomeen voisi syntyä hallitusten vaihtuessa kierre, jolloin edellisen hallituksen tekemät uudistukset vesitettäisiin ja tilalle valmisteltaisiin omannäköiset”, koska hän ei usko, että ”mikään hallitus pystyy tästä isosta linjasta merkittävästi tekemään eroa” eli siitä, että ”kipeitäkin sopeutuspäätöksiä pitää tehdä, asioita pitää uudistaa ja velkaantuminen katkaista”. Jos täten oletetaan, että Vigeliuskin tajuaa, että seuraavakin hallituskokoonpano joutuu tekemään vaikeita säästöpäätöksiä, eikö voisi jo nyt aloittaa ihmisten huonompia tunnetiloja kompensoivien toimien tekemisen tai niiden valmistelun?

Esteeksi sille, että esim. Vigelius voisi käydä puhumaan siihen tapaan, että ”vaikka nyt tehdään näitä ikäviä päätöksiä, hallitus on myös päättänyt rahoittaa näitä koko kansaa hyödyttävien innovaatioiden, vaikutusinstrumenttien ja syväluotaavien selvitysten käyttöönottoa”, muodostuisi se, että Perussuomalaisiin ja Kokoomukseen on sisäänrakennettuna laiskan henkilön ajattelumaailma, missä päätöksenteko perustuu yhdellä henkäyksellä sanottaviin muistisääntöihin kuten ”yksilön on itse elätettävä itsensä”, ”jos haluaa paremman elämän, siitä täytyy maksaa”, ”kaikki eivät voi olla mitä vaan” yms.

Vigeliuksen eduskuntapuheissa ei millään tapaan ilmene, että hänellä olisi uskoa yksilön kyvykkyyksiin, vaan hän(kin) puhuu mieluummin fiktiivisistä ”työttömistä”, ”työntekijöistä” ja ”yrittäjistä”. Maahanmuuttajien kohdalla sitten kenties jopa ”kotona köllättelijöistä”. Toisinaan hänen puheensa suuntautuu lähes tyhjälle salille, sillä sehän on parlamentarismiimme sisältyvä piirre, missä jotkut puhuvat lähinnä sen vuoksi, ettei olisi hiljaista.

Sinänsä Joakim Vigelius ei ole ainut poliitikko, joka antaa aihetta arvioida toimintansa rajoittuvuuksia ja sitä vievätkö junnaavat keskustelut tilaa minkäkinlaisilta muilta eduskuntakäsittelyyn sopivilta aiheilta, puhuttiin asioista millä intellektuellisuuden kuuloisuuden tasolla tahansa. Tuossa olisi eräiden muiden henkilöiden osalta vasta valtiopäiväasiakirjoja hiukan lajiteltuna ja vielä täysin lukematta. Sinänsä ennakko-olettamuksena mm. eräiden perussuomalaisten osalta on, että heidän kaikkien toiminta on jokseenkin yhtä lailla rajoittunutta kuin Vigeliuksellakin, joten siitä pääsisi senkin mietintään, onko se kansanosa, joilta he väittämänsä mukaan ovat ”mandaatin saaneet” ja joiden ansiosta nämä edustajat ovat harrastamassa demokratiaa muihinkin ihmisiin vaikutuksiltaan kohdistuvasti, mielikuvitukseltaan jotenkin rajoittuneita ja johtuuko se kenties koulutusjärjestelmän rakenteellisesta ongelmasta, kroonisesta aliravitsemuksesta joidenkin vitamiinien osalta tai pitkään jatkuneesta lenkkeilyn puutteesta?

Siinä vain on jotain kummallista, kuinka kansanedustajien eduskuntatyöskentelystä niin valtavan suuri osuus koostuu kerrassaan turhanpäiväisistä debatoinneista ja mielipiteiden ilmaisemisista, joiden tapahtumaan pääsemisen perusteet ovat joitain muita parempina esiintymisissä. Nämä aiheuttavat sitten osaltaan lisää kärkästä kommentointia, joka kuitenkin pyritään muotoilemaan ja ilmaisemaan ”eduskunnan arvoisella tavalla”, minkä eduskunnan puhemies sitten tunnin parin kuluttua päättää loppuneeksi, jotta päästään keskustelemaan jostain muusta aiheesta, josta voidaan luikahtaa takaisin turhanpäiväisten tavanomaisuuksien nakkelemisiin.

—

Muina arvioitavina olisivat jossain vaiheessa Onni Rostila, Ari Koponen, Teemu Keskisarja, Matias Marttinen, Jouni Ovaska, Sofia Virta, Mäkynen Matias ym. eli ei vain perussuomalaisia, eikä myöskään liioin ennakko-olettamuksin.

Päättyköön tämä kirjoitus Kokoomuksen Elina Valtosen vuoden 2023 eduskuntavaalien aikaisessa vaalimainoksessaan sanailemisiin, mutta jossa hän ei siis varsinaisesti tehnyt vaalilupausta joidenkin tavoitteiden varmasti toteutumisesta, vaan hän vain vähän lämppäili joitain ideoita, joiden toteutumisesta ei ole ilmennyt häivääkään: ”Nyt on oikea aika pitää huolta että huomenna on paremmin kuin tänään. Suomen pitää olla mahdollisuuksien maa ihan jokaiselle. Epäonni ei saa olla loppuelämän kohtalo. Nyt on aika tarttua toimeen, että kukaan ei jää syrjään.”

—

Loppuosa tästä kirjoituksesta sisältää tekstikatkelmia Joakim Vigeliuksen eduskuntapuheista (keväästä 2023 kesään 2024) ja niiden jälkeen olevista viitetiedoista. Alla olevat linkit vievät asianomaiseen kohtaan tällä sivulla.

• Hallituksessa vaikuttamisesta Joakim Vigeliuksen mukaan
• Edellisen hallituksen tekemättömyydestä, kuten Joakim Vigeliuksen sen näkee
• Valtiontalouden tila ei ole vain edellisen hallituksen aiheuttamaa, on Joakim Vigelius noteerannut, usein
• Oppositiossapa sitä vikaa onkin, kuten voi kokea päättelevänsä Joakim Vigeliuksen toteamisista
• Valtion rajat, maahanmuuttajuus, ulkomainen työvoima ja jengiytyminen kytkeytyvät toisiinsa Joakim Vigeliuksen mielessä
• edistämisteemaisuutta – työllä ihmisen yleensäkin pitäisi itsensä elättää
• edistämisteemaisuutta – autoilun verotusta vähemmäksi
• edistämisteemaisuutta – pakkojäsenyydet pois opiskelijoilta
• edistämisteemaisuutta – liiallinen rahoitus pois puolueilta
• edistämisteemaisuutta – suomen kielen asema englanninkielisyyden uhatessa
• tyhjähkölle salille puhumista
• vihjailuja
• toistuvasanaisuutta sanan ”pommi” käytössä
• vähän erilainen vertaus

 

 

Hallituksessa vaikuttamisesta Joakim Vigeliuksen mukaan:

Varmasti on ihmisiä, jotka ajattelevat, että olisitte voineet tehdä vielä enemmänkin. Ja heille voin sanoa, että pahoittelut, että emme voineet tehdä tämän enempää, mutta ehkä tulevilla vaalikausilla perussuomalaisten kannatus voi olla korkeampi ja me voimme saada vielä enemmän painoarvoa sinne Säätytalon hallitusneuvotteluihin ja viedä eteenpäin niitä tavoitteita. Ja tämä on juuri olennaista: mitä olet, mikä on kannatus puolueella, kun se menee hallitusneuvotteluihin, mitä se voi sillä saada, saako se oman painoarvonsa ja kädenjälkensä sinne näkyviin. Tämä on ainoastaan perussuomalaisten tavoite ollut ajaa juuri polttoaineveron alennukset, näin mittavat, ja me ollaan saatu se. Ja sitten jotkut muut puolueet ovat saaneet siellä ja täällä enemmän omaa politiikkaansa kuin me, ja se on sitä kompromissien tekemistä, asioiden yhteensovittamista muiden puolueiden kesken.

Mutta me teemme parhaamme edistääksemme arvojamme julkisen talouden tasapainottamisen puitteissa, sen raameissa. Ne raamit olivat teidän kaudellanne kadoksissa. Me olemme ne palauttaneet.

Kaikki ei mene sillä tavalla kuin itse tahtoisi, mutta me elämmekin tällaisessa parlamentaarisessa järjestelmässä, joka tarkoittaa, että minä olen yksi yli sadasta enemmistöhallituksen kansanedustajasta. Tässä näkyy osin minun kädenjälkeni. Se ei täysin ole kädenjälkeäni — jos pääsisin itse päättämään, hallitusohjelma näyttäisi toiselta.

Itse ajattelen, että nyt kun olen Suomen kansanedustajana, olen saanut nyt tasan vuoden toimia tässä talossa, niin minun tehtäväni kansanedustajana on miettiä kokonaiskuvaa.

Jokaiselle tässä salissa istuvalle ja itse asiassa suurimmalle osalle suomalaisista on jokseenkin selvää, miten suomalainen eduskunta toimii ja miten myös meillä perinteiset enemmistöhallitukset toimivat. Eli kun enemmistöhallitus muodostetaan ja se muodostuu yhdessä tehdyn hallitusohjelmakompromissin ympärille, se tulee tarkoittamaan sitä, että se hallitusohjelma on se ohjenuora, mitä se hallitus tulee noudattamaan. Se on se yhteen kasaava liima.

Me olemme hallituspuolueiden kansanedustajia ja me ajamme hallitusohjelmaa, johon minä olen henkilökohtaisesti hyvin suurelta osin hyvin tyytyväinen. Ei se täysin minun näköiseni ole, mutta minä en yksin yhtenä ihmisenä tai me emme edustaja Bergbomin kanssa kahdestaan muodosta hallitusta. Siksi me joudumme tekemään kompromisseja, mutta sitä on politiikka.

Jos eletään nyt ja kuten tullaan varmasti elämäänkin seuraavat neljä vuotta tässä hallituksessa velkaa kerryttäen, seuraava hallitus tulee kerryttämään velkaa ja sitä seuraava hallitus tulee kerryttämään velkaa. Kyse ei ole siitä, että mikään hallitus lähimainkaan onnistuisi kokonaan nollaamaan velkaantumisen, kyse on siitä, kerrytetäänkö sitä vastuuttomasti vai pyritäänkö tilannetta hallitsemaan.

Tämä hallitus on nyt sitoutunut nostamaan sen sopeutustavoitteen yhdeksään miljardiin kesken kauden, koska tämä hallitus aidosti pyrkii taittamaan tätä velkasuhdetta, sen kehitystä, näitä alijäämiä.

Talouden tasapainotustoimista tämä hallitus kyllä on vastuussa, ja niiden osalta on todettava: tämä hallitus tekee jo ensimmäisenä vuonnaan enemmän säästöjä kuin te koko nelivuotiskautenanne. Nyt totisesti on tekojen aika, ja me teemme moninkertaisesti enemmän kuin te, kun teillä oli siihen mahdollisuus.

Tämä hallitus, kuten edustaja Bergbom toi hyvin esille aiemmassa puheenvuorossaan, tekee päätösperusteisesti leikkauksia esimerkiksi kehitysapuun eikä aio hyväksyä tulevia elpymispaketteja. Se on selvä johdonmukainen valinta. Keskitytään Suomeen. Leikataan siitä rahasta, mitä meiltä virtaa täältä pois.

Ne eivät tule rajoittumaan tähän kauteen, ja jos te demarit olette hallituksessa seuraavalla kaudella, niin te kyllä tulette sen oppimaan. Te tulette tekemään todella ikäviä säästöjä, todella ikäviä toimia, tai sitten te jatkatte Marinin hallituksen velkaperinnettä.

Vasemmistosta poiketen tämän hallituksen tarkoitus on luoda uutta vaurautta Suomeen, emmekä me tee sitä vain siksi, jotta hyvinvointivaltio voisi verottaa ja paisuttaa kulujaan nykyistä enemmän vaan jotta sitä vaurautta jäisi myös ahkerien ja yrittävien lompakoihin nykyistä enemmän. Milloin viimeksi tämä on kuulunut SDP:n tavoitteisiin? Milloin viimeksi sitä on tosiasiallisesti edistetty?

 

 

Edellisen hallituksen tekemättömyydestä, kuten Joakim Vigeliuksen sen näkee:

Edellinen hallitus peri hyvän taloustilanteen, se peri hyvän alijäämätilanteen. Kun edellinen hallitus lopetti, se jätti meille 10 miljardin rakenteellisen alijäämän, siis 10 miljardia enemmän menoja kuin tuloja valtiolla. Ja kamalat korkomenot, moninkertaistuneet korkomenot. Siis korkomenot tulevat yksistään muodostamaan tämän hallituksen koko velkapotista noin 13—14 miljardia euroa.

Älkää kantako huolta, tämä hallitus ottaa tehtäväkseen korjata teidän jättämänne sotkun. Teistä ei ollut kantamaan vastuuta, teistä ei ollut jatkamaan hallituksessa. Te jätitte tyhjän paperin, mutta me korjaamme teidän sotkunne.

Mutta tämän hallituksen ohjelmaa ei voi täysin ymmärtää, jos kukaan ei muistuta siitä, minkälaisessa tilassa me Suomen perimme edeltäjiltämme, siis Marinin—Rinteen punavihreältä hallitukselta, jossa keskustallakin oli oma roolinsa sen tukipuolueena.

Me perimme surkean valtiontalouden, ja se aiheuttaa myös tiettyjä rajoitteita kulukurin muodossa.

Te nimittäin ette tasapainottaneet julkista taloutta, te jätitte sen pahimpaan kuntoon vuosikymmeniin

Siitä teitä varoitettiin ennen sitä viimeisintä hallituskauttanne, ja mitä kävi? Me perimme 10 miljardin kestävyysvajeen teidän hallituskaudeltanne. Ja nyt sitä kaikkea hyvää, mitä me koetamme hallituksessa viedä eteenpäin, rajoittaa teidän aikaansaannoksenne, se kulukurittomuus, mikä teidän kaudellanne oli vahvasti esillä.

Se, että noususuhdanne osuu hallituskaudelle johonkin kohtaan, on tietysti hieno asia, se, kun voi sanoa, että työpaikkoja syntyy kymmeniätuhansia. Mutta jos ei ole tehnyt oikeasti hallituksessa yhtään päätöksiä, joilla tehdään niitä työpaikkoja, niin sitten se hallituskausi on yhtä sattuman kauppaa. Ja sitä se valitettavan paljon oli myös teidän hallituskaudellanne, siis sattumatyöllisyyttä. Sen sijaan tämä hallitus tekee päätösperusteisesti uusia työpaikkoja ja sujuvoittaa työmarkkinoita, ja se on minusta aivan oikea linja.

Kun te aloititte, alijäämät olivat siinä yhden kahden miljardin, siis lähes tasapainon tilassa — kauden päätteeksi kymmenen miljardin alijäämät. Tavoitteena oli nolla teillä hallitusohjelmankin mukaan. Ja tämä korostaa juuri sitä, että tuli koronat, tuli Ukrainan sodat, tuli tarve puolustusmenojen lisäämiselle, mutta se, että tulee tällaisia isoja menoeriä toinen toisensa päälle, ei voi olla syy jättää tekemättä toisaalla. Jos tulee isoja kustannuspaineita päälle, jos kaatuu tosi paljon velkaa päälle, siinä kohtaa nimenomaan pitää pystyä priorisoimaan ja tinkimään jostakin

Kuten on ilmiselvää, tämä hallitus sopeuttaa, ja tämä hallitus sopeuttaa hyvin mittavissa määrin, mutta se tekee sen sen takia, että velallakin on hintansa. Velaksi elämisellä on hintansa. Ja se hinta oli aika korkea viime kaudella, ja se kävi kalliiksi.

Tässä talossa, tässä salissa Suomen taloutta kaltoinkohdeltiin neljä peräkkäistä vuotta vasemmistohallituksessa velasta välittämättä, alijäämien paisumisesta piittaamatta.

Edellinen hallitus jättikin jälkeensä ennätyksellisen suuret krooniset alijäämät eli valtiontalouden menojen ja tulojen epätasapainon. Ennätysalijäämien lisäksi myös kertyneelle velkavuorelle on tullut hinta korkojen noustua.

Jos valtio elää kroonisesti yli varojensa, leikkuri osuu ennemmin tai myöhemmin nimenomaan velkaisen hyvinvointivaltion laajoihin etuuksiin ja palveluihin. Sitäkö te tahdotte? Sopeuttaminen ja velkaantumisen taittaminen varmistaa juuri sen, että voimme turvata tämän yhteiskunnan jatkuvuuden. Hyväosaiset eivät hyvinvointivaltion rahoituspohjan rapautumisesta kärsi. Hyvinvointivaltion rahoituspohjan rapautuminen on ongelma nimenomaan huonosti voiville, pienituloisille, tuensaajille ja vähäosaisille. Talousvaikeudet ja suuret sopeutukset väistämättä kohdistuvat heihin, jotka ovat julkisten palvelujen ja etuuksien varassa.

Menosäästöt jäivät tekemättä, ja nyt se kaikki, se kaikki tekemättömyys, on tämän hallituksen kontolla, ja se totisesti on meille iso tehtävä. Se on teidän sotkunne, jonka me korjaamme.

Kun te lopetitte, kun teidän hallituskautenne päättyi, neljä vuotta, se rakenteellinen alijäämä oli tuplaantunut. Se, minkä te peritte, oli, että julkisen talouden alijäämä oli parin miljardin tasoa. Kun te lopetitte, rakenteellinen alijäämä oli kymmenen miljardia, ja tämä johtaa siihen, että tämä hallitus peri kymmenen miljardin alijäämän jo lähtökohtaisesti.

Te luovuitte omista tavoitteistannekin. Te olitte asettaneet tavoitteita työllisyysasteelle, työttömyysasteelle ja velanotolle, ja kaikki nämä jäivät toteuttamatta. Kaikki teidän asettamanne tavoitteet Rinteen hallitusohjelmassa, kun sitä kirjattiin, jäivät toteuttamatta, ja te kehtaatte puhua siitä, että me petämme lupauksia. Teidän lupauksenne Suomen taloudelle ja tuleville sukupolville petettiin, kun te jätitte tekemättä talouden tasapainotuksen omalla kaudellanne.

Te peritte hyvän julkisen talouden, ja te jätitte sen huonoimpaan kuntoon vuosikymmeniin. Tämä hallitus on aloittanut sen sotkun korjaamisen, ja te kehtaatte meitä siitä syyllistää.

On syytä ymmärtää, että tätä hallituskautta ajaa erityisesti ymmärrys siitä julkisen talouden vakavasta tilanteesta, mikä alettiin Suomessa tunnustaa jo kauan ennen eduskuntavaaleja 2023. Silloin vakavoiduttiin sen tosiasian äärelle, että velkakehitys ei voi jatkua samanlaisena, alijäämät eivät voi paisua vuodesta toiseen, vaan jokaisen hallituksen olisi pyrittävä sopeuttamaan, tietäen sen, että meillä rakenteellisista syistä alijäämät kasvavat, vaikka mitään ei tehtäisi.

Te ette huomioineet sitä, että jos teidän tavoitteisiinne ei päästä, niin alijäämäkehitys johtaa siihen, että seuraavalle hallitukselle kerääntyy valtavasti vastuuta siitä sotkusta, mikä teidän kaudeltanne jää jälkeen.

Ei sitä velkaantumista ainakaan torjuta vasemmiston viime kauden keinoin eli massiivisin menolisäyksin. Niihin ei ollut varaa, ne olivat ylimääräistä äänestäjien lahjomista velkarahalla. Kulutusjuhla alkoi, vaikkei varoja ollutkaan. Leikkauksille oli valtava tarve myös teidän kaudellanne SDP:ssä, mutta ne leikkaukset jäivät liki kokonaan tekemättä. Nyt me niitä teemme teidänkin puolestanne ja te siitä meitä syytätte.

Ei sitä velkaantumista ainakaan torjuta vasemmiston viime kauden keinoin eli massiivisin menolisäyksin. Niihin ei ollut varaa, ne olivat ylimääräistä äänestäjien lahjomista velkarahalla. Kulutusjuhla alkoi, vaikkei varoja ollutkaan. Leikkauksille oli valtava tarve myös teidän kaudellanne SDP:ssä, mutta ne leikkaukset jäivät liki kokonaan tekemättä. Nyt me niitä teemme teidänkin puolestanne ja te siitä meitä syytätte.

Jokaisen hallituskokoonpanon pitäisi tämän ajan Suomessa sitoutua julkisen talouden tasapainottamiseen, ja teidän hallituskaudellanne se ei oikeastaan toteutunut. Kun teillä oli erilaisia menoja, yllättäviä sellaisia, jotka tälläkin puolella salia hyväksyttiin — korona, Ukraina, puolustusmenojen lisääminen — niin niitä ei voi käyttää tekosyynä sille, ettei tehdä minkäänlaisia menosäästöjä. Sen, että syntyy tällaisia kymmenien miljardien ylimääräisiä kuluja, pitäisi tarkoittaa nimenomaan sitä, että jostain vähemmän tärkeästä ja toissijaisesta pitäisi silloin kyetä myös säästämään.

Ja palaankin tässä tähän työmarkkina-asiaan juuri siitä näkökulmasta, että jätettiin menosäästöt pitkälti tekemättä. Puhuttiin satojen miljoonien menosäästöistä samaan aikaan, kun erilaisia menoja, ylimääräisiä menoja, pysyväluonteisia menoja kasvatettiin miljardeilla euroilla, kertaluonteisia maksuja kymmenillä miljardeilla euroilla. Samaan aikaan säästöpuoli jäi muutamaan sataan miljoonaan.

Ajattelin näin loppuillasta vielä hieman kerrata sitä tilannekuvaa, mikä meillä Suomessa nyt on ollut viimeisen vajaan vuoden ajan. Eli kävimme eduskuntavaalit keväällä 2023, ja ennen eduskuntavaaleja puhuttiin hyvin paljon julkisen talouden tilasta. Siihen oli hyvin selkeä syy: Marinin kaudella siis otettiin ennätyksellisen paljon velkaa ja tehtiin ennätyksellisen vähän menosäästöjä ja toisaalta ennätyksellisen vähän myös työmarkkinatoimia ja uudistuksia.

Alkuperäisessä hallitusohjelmassa oli kirjaus siitä, että jos ennusteet menevät pieleen, jos tilanne vakavoituu entisestään, niin silloin ollaan valmiita lisätoimiin, jotta me emme toistaisi sitä Marinin—Rinteen hallituksen perintöä, joka oli se, että jätettiin paljon tekemättä ja jätettiin ne tulevien sukupolvien, tulevien hallitusten tehtäviksi.

Haluaisin huomauttaa, että te istuitte viimeiset neljä vuotta hallituksessa tekemässä päätöksiä, ja siinä kohtaa, kun teidän hallituksenne aloitti, Suomi oli velkaantunut kymmenen vuotta yhtä soittoa, putkeen, velkaa velan päälle. Ja mitä te päätitte tehdä? Te päätitte olla tekemättä mitään.

Tätä punavihreää vaikerointia jo kolmatta päivää kuunneltuamme on syytä muistuttaa muutamasta perusasiasta. Tämä ei ole hyvien aikojen hallitusohjelma. Sellainen olisi näyttänyt hyvin toisenlaiselta. Tämä hallitusohjelma rakennettiin vastaamaan vaikeisiin aikoihin, aikoihin, joita leimaa edeltävän, punavihreän, hallituksen sotkut.

Neljä pitkän pitkää vuotta te velkaannuitte laskunmaksajasta välittämättä, ilman pienintäkään aihetta priorisoida, turvata hyvinvoiva ja vauras Suomi tuleville sukupolville. Te porskutitte neljä vuotta taloutta tasapainottamatta, mistään säästämättä. Te teitte sen valinnan, vaikka Suomi oli velkaantunut jo teitä edeltävät kymmenen vuotta. Te peritte velka-Suomen, mutta velanmaksun sijaan päätittekin itse tehdä velkaennätyksen.

Onhan täällä nähty tänään melko arvoton näytelmä, kun vasemmisto sättii hallitusta sote-sektorin ongelmista, vaikka sote-ongelmien juurisyy on vasemmiston omaa käsialaa viime kaudelta. Jotta se kokonaiskuva ei unohtuisi, muistutan: teistä, vasemmisto, viime kaudella ei ollut taloutta korjaamaan, mutta soten te kyllä onnistuitte rikkomaan.

Meillä olisi jo näiden teidän kerryttämienne alijäämien ja talouden tasapainottamisen kanssa ihan tarpeeksi tekemistä, mutta nyt meillä on tämä sotekin siivottavana. Pitkälti juuri sote-kustannusten paisumisen takia me joudumme tekemään jo hallitusohjelmassa sovitun kuuden miljardin sopeutuksen päälle vielä kolmen miljardin lisäsopeutukset. Velkainen Suomi ei voisi tehdä tällaisia yllättäviä miljardien lisäpanostuksia soteen, jos jostain ei samaan aikaan pystyttäisi tinkimään, tai ainakaan yksikään vastuullinen hallitus ei niin toimisi, vaan meidän on pakko leikata. Meidän on pakko etsiä säästöjä, jäädyttää indeksejä, löysätä teidän tekemiänne mitoituksia, koska rahaa ei ole.

Te loitte tämän kalliin soten. Te jätitte tasapainottamatta talouden. Ette edes yrittäneet. Nyt molemmat ongelmat iskeytyvät tämän hallituksen näpeille, meidän siivottavaksemme.

Hallituksessa ollessanne teiltä ei tullut mitään säästöjä, ei mitään uudistuksia ja senkin edestä sitten velkaa, käsien päällä istumista ja ihmettelemistä. Ja sitten, kun te vasemmistossa vihdoin vaivauduttekin tekemään jotain, sekin tarkoittaa aina lisää menoja, lisää velkaa ja lisää kalliita lakkoja. Tältä se näyttää, kun demarit tekevät jotain omine Hakaniemen paikallisosastoineen.

Totuus on, että kun vasemmisto on vallassa, Suomea ei uudisteta, Suomessa ei säästetä eikä Suomessa luoda kestävää tulevaisuutta. Kaikki kipeät ja tarvitut päätökset jätetään vasemmiston vallassa ollessa toisten tehtäviksi.

 

 

Valtiontalouden tila ei ole vain edellisen hallituksen aiheuttamaa, on Joakim Vigelius noteerannut, usein:

Jos alijäämät paisuvat, jos tulot eivät riitä kattamaan menoja, niin kaikki se ikävä ja kamala, mistä te tätä hallitusta syytätte, tulee tapahtumaan ja toteutumaan korkojen kera, koska 15 vuotta on eletty velaksi.

Suomessa ei ole yli 15 vuoteen ollut talous tasapainossa eikä tosiasiallista talouskasvua. Tuossa teidän kulttuurissanne ei ole kyetty sopimaan kuin tekemättömyydestä, talouden alasajosta ja tulevilta sukupolvilta varastamisesta.

On kuitenkin totta, että pitkään Suomessa on pyritty sopimaan asioista, mutta mitä tällä teidän sopimisellanne ollaan tähän mennessä saatu aikaan, siis viimeisen 15:n taloudellisesti vaikean vuoden aikana? Talouskasvu on ollut yli 15 vuotta tyhjäkäynnillä. Alijäämää on paikattu velalla joka ainoa vuosi, ja työmarkkinat ovat olleet täysin jumissa. Siinä on ollut 15 vuotta aikaa sopia, ja tämä kyvyttömyys sopia valtiontalouden kannalta välttämättömistä toimista osoittaa, että sopimiseen on pyritty aivan liian pitkään. Tähän on tultu, tulokset puhuvat puolestaan. Emme tarvitse enää yhtään sellaista sopimista, mikä vain siirtää ongelmamme myöhemmäksi.

Valtiontalous ei ole ollut kertaakaan ylijäämäinen vuoden 2008 jälkeen eli yli 15 vuoteen. Hallitus toisensa perään on saanut aikaiseksi lähinnä kireämpää verotusta ja lisää velkaa. Nyt on viimeinen hetki tehdä niitä uudistuksia, jotka olisi pitänyt aloittaa jo 10 tai 20 vuotta sitten.

Niissä ei ole myöskään keskinäistä johdonmukaisuutta, sillä nimenomaan sillä, että tehdään tällä hetkellä menosäästöjä, että tehdään leikkauksia, että tehdään työllistämistoimia ja toisaalta uudistuksia työmarkkinoilla, nimenomaan pyritään torjumaan sitä kroonista velkaantumista, jota Suomessa on koettu ja josta on kärsitty 15 vuotta jo putkeen.

Ja siihen tämä hallitus ei ole syypää vaan kaikki ne edelliset hallitukset, jotka ovat keränneet velkaa, muun muassa vasemmistopuolueet ja -poliitikot, jotka ovat ajatelleet, että se velkaraha on aina ja pysyvästi ilmaista ja että se ei maksaisi meille mitään. Nyt se maksaa, ja se maksaa todella paljon.

Se huomio siitä, että tänäkin hallituskautena tullaan ottamaan velkaa, ei kerro niinkään tämän hallituksen kyvyttömyydestä sopeuttaa vaan siitä, että meidän velkatilanne Suomessa — siis se, mitä on jatkunut yhtä soittoa, velkaantumista, viitisentoista vuotta — on krooninen, ja se on hyvin, hyvin vaikea ongelma torjuttavaksi, siis se on liki mahdotonta.

Mutta koska poliittisten päätösten tekijöiden tehtävä on miettiä kokonaiskuvaa, niin kokonaiskuvassa Suomi velkaantuu täysin kestämätöntä tahtia — jo puolitoista vuosikymmentä pelkkää velkaa vuosi toisensa jälkeen. Ja jos sille halutaan piste, jos halutaan edes sitten 2030-luvun puolella saada tämä velkasuhteen kasvu, jatkuva ylivelkaantuminen, poistumaan, kurottua umpeen, päästä jopa maksamaan sitä velkaa takaisin, niin se tulee edellyttämään todella kovia toimia.

Kaikkihan me tiedämme, että taloutta ja sen kestävyyttä ei voida rakentaa pelkästään vasemmiston halujen varaan, koska silloin me ei olla kestävällä tiellä. Meidän täytyy ymmärtää, että viimeisen 20 vuoden aikana, kun Suomi on käytännössä velkaantunut ja meidän menopuoli ei ole pysynyt tulojen kanssa samassa veneessä, niin siitä huolimatta nimenomaan menojen sitominen indekseihin on lisääntynyt, ja sen seurauksena nykyisin valtion budjetista noin 60 prosenttia on sidottu indekseihin, ja se tarkoittaa yli 50:tä miljardia euroa valtion budjetista, ja sinne tulee prosenttien korotuksia kaikkiin näihin menoeriin joka ainoa vuosi.

 

 

 

Oppositiossapa sitä vikaa onkin, kuten voi kokea päättelevänsä Joakim Vigeliuksen toteamisista:

Pääoppositiopuolue SDP ei yllä yhdeksän miljardin sopeutuksiin kuin mielikuvitusluvuilla, taikaseinästä taikasäästöjä taikomalla. SDP:n sopeutuksista kolmannes, siis kolme miljardia euroa, nojaa kasvutoimiin, joita ette ole edes julkistaneet. Jos nämä mielikuvitusluvut sysätään hetkeksi syrjään, niiden päälle SDP:llä ja keskustalla ei ole tarjota konkretiaksi kuin hallitusta vähemmän säästöjä ja hallitusta enemmän verotusta

Te vastustatte kategorisesti sitä, mitä tämä hallitus tekee, ja teidän taustajoukkonne ovat laittamassa Suomea sekaisin. Ja samaan aikaan te syytätte oman puheenjohtajannekin sanoin täällä salissa, että kavennetaan mielipiteen ilmaisua, että sitä rajoitetaan.

Mitä sopimista ja yhteistyötä se on, että vallassa ollessanne sanotte ”ei” kaikille säästöille, kaikille uudistuksille, ja sitten kun teidät syöstään vallasta sinne oppositioon, sanotte edelleen ”ei” kaikille säästöille ja kaikille uudistuksille ja laitatte vielä ay-kätyrinne lakkoilemaan

Jokainen vasemmistoliiton kansanedustaja on saanut tukea SAK:lta tai sen alaisilta liitoilta, demareistakin vähintään kolme neljästä — todennäköisesti useampikin, jos kaikki luvut ja tuenantajat jouduttaisiin ilmoittamaan.

Koko puolivuotisen te vasemmisto-oppositiossa olette huutaneet sopimisen ja yhteistyön perään. Sitä te ihan välikysymyksessännekin alkukappaleissa saarnaatte, mutta kysyn teiltä: Mitä sopimista se on, että sanotaan kaikille säästöille ja kaikille uudistuksille ”ei”? Mitä sopimista se on, että aiheutetaan miljardiluokan vahingot poliittisilla lakoilla ja uhkaillaan vielä lisälaskuilla?

Lisäksi puuttuisin hieman tähän ihmeelliseen harhakäsitykseen siitä, että opposition esittämät vaihtoehtobudjetit olisivat minkäänlaisia hyviä esimerkkejä siitä, millaista politiikkaa he lopulta tekisivät valtaan päästyään, koska tosiasia on se, että vaikka te vaihtoehtobudjeteissanne esitätte, että te pääsisitte miljardien sopeutustavoitteisiin, niin on hyvin, hyvin selvää tässä kohtaa, että jos te, te demarit vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa, olisitte hallituksessa ja te joutuisitte tekemään kompromisseja sopeuttamisesta, niin voidaan olla täysin ja satavarmasti sitä mieltä, että sieltä ei tulisi niin suuria sopeutuksia kuin mitä te vaihtoehtobudjetissanne nyt oppositiosta käsin räksytätte.

Haluaisin huomauttaa myös, että kun ollaan oppositiossa, silloin toimitaan yksittäisenä puolueena. Silloin on hyvin helppo räksyttää jokaisesta eri kulmasta, vastustaa kaikkea. Sitä politiikkaa tällä hetkellä tehdään siellä vasemmalla puolella salia. Mutta silloin, kun ollaan hallituksessa, pitäisi miettiä kokonaiskuvaa, koko Suomen tilaa, ja silloin joudutaan tosiasiallisesti tekemään kompromisseja.

Eli odottaisin jo pikkuhiljaa rakentavia ratkaisuja, koska kaikelle ”ein” sanominen ei rakenna. Se ei ole neuvottelua, se ei ole yhteistyötä, se on ihan puhdasta repimistä.

Näin voimakkaasti te vastustatte sitä, että Suomi uudistuu ja Suomeen syntyy 100 000 uutta työpaikkaa.

Siinä missä monelle vasemmistopuolueelle, silloiselle hallituspuolueelle, oli hyvin vaikeaa sitoutua jo siihen kuuden miljardin sopeutustavoitteeseenkin, siis ennen vaaleja, niin sama näkyi myös siinä kohtaa, kun kokoomus tuli ykköseksi vaaleissa, perussuomalaiset kakkoseksi, SDP vasta kolmanneksi. Silloin näkyi vastauksissa hallitustunnustelijalle se, että oikeastaan kyvykkyyttä, halua tai tahtoa lähteä hallitukseen kantamaan vastuuta ja tekemään niitä säästötoimia ja työmarkkinatoimia edellisen hallituksen jäljiltä ei ollut vasemmalla puolella salia vasemmistopuolueissa.

Jos me ottaisimme teiltä oppositiosta oppia ja peruuttaisimme työmarkkinatoimissa, peruuttaisimme leikkauksissa, säästöissä, niin alijäämähän olisi syvempi kuin mitä se nyt on, tämä surullinen luku. Se alijäämä olisi vielä syvempi, ja se tulisi kasvamaan vielä kovemmalla kulmakertoimella, jos teiltä otettaisiin oppia.

Te ette edes yrittäneet tehdä 350 000 äänellänne yhtään mitään. Te heititte hanskat tiskiin. Te olette valinneet, että te mieluummin arvostelette 350 000 äänellä meitä seuraavat neljä vuotta tarjoamatta tässäkään salissa oikeastaan minkäänlaisia vaihtoehtoja.

Liki jokaisesta näistä suomalaisten hyvinvointia lisäävästä toimesta, aloitteesta ja tavoitteesta te oppositiossa olette kategorisesti kieltäytyneet, ette vain omalla hallitusvastuun vuorollanne vaan myös vaalien jälkeen. Erityisesti te, Suomen Keskusta, ylläpiditte vasemmiston velkahallitusta. Te ette säästäneet vaan te siunasitte velkarallin, ja kun neljän vuoden jälkeen teillä oli tilaisuus vihdoin aloittaa työt ja yrittäminen osana keskustaoikeistolaista hallitusta, te väistitte vastuun.

Keskusta, te ette tehneet työtänne, te ette edes yrittäneet, ja kaiketi tuossa työn ja yrittämisen vieroksunnassa piileekin se syy, että te luikitte velkavasemmiston kanssa oppositioon. Seura on selkeästi tehnyt kaltaisekseen. Onneksemme seura Suomen johdossa on vihdoin vaihtunut.

Ja keskusta, te olisitte voineet osallistua soten korjaussarjaan, mutta te ette lähteneet edes hallitusneuvotteluihin. Te menitte mieluummin vasemmisto-opposition kanssa harjoittamaan vasemmistopolitiikkaa, haukkumaan hallitusta teidän sotkujenne siivoamisesta.

Mutta tehän päätitte mennä suoraan vasemmiston kanssa oppositioon, heti oltuanne vasemmiston kanssa hallituksessa. Haluan kuitenkin muistuttaa, että te saitte kevään vaaleissa käsittääkseni 23 edustajaa, 350 000 ääntä suomalaisilta. Se on aika kova mandaatti, se on kaksi ja puoli kertaa korkeampi kuin RKP:llä tai KD:llä. Se on myös korkeampi kuin vasemmistoliitolla ja vihreillä nykyisessä eduskunnassa, saati edellisessä hallituksessa. Eli teillä olisi kyllä mandaattia toimia, teillä olisi mandaattia rakentaa sitä parempaa sotea tänäkin hallituskautena. Te sopisitte oikein hyvin tukemaan tätä hallitusta yhtenä hallituspuolueena. Sen sijaan te huutelette oppositiosta esityksiänne, kuinka te korjaisitte soten, vaikka teillä ei edes ollut hallitustunnusteluissa valmiutta lähteä korjaamaan sitä sotea.

Tämän te jätitte hallitustunnustelijalle, tyhjän paperin. Teillä oli vaihtoehto. Te ette käyttäneet sitä. Teitä kiinnosti enemmän olla siellä vasemmiston puolella salia räksyttämässä tälle hallitukselle.

 

Valtion rajat, maahanmuuttajuus, ulkomainen työvoima ja jengiytyminen kytkeytyvät toisiinsa Joakim Vigeliuksen mielessä:

Kyllähän me elävästi muistamme ne ”meillä on tilaa”-lakanat ja kuinka Yhdysvaltain Meksikon-rajalle pystytettävälle muurille naurettiin. Vaan eipä naureta enää. Nyt sitä rakentaa myös presidentti Bidenin hallinto lisääntyneen laittoman maahanmuuton torjumiseksi.

Viime vuonna EU-maat vastaanottivat miljoona turvapaikkahakemusta. Tänä vuonna toisen miljoonan. Suurimmat määrät sitten vuoden 2015 turvapaikkakriisin. Kai muistatte silloisen kriisin rumat seuraukset niin Suomessa kuin Euroopassakin? Valtava hallitsemattoman maahanmuuton vyöry rajojemme yli kautta antiikin temppelien, läpi Balkanin perukoiden aina tänne Pohjolan pussinperälle asti. Maasta toiseen vaeltelua, laskelmointia ja mukana seuranneita levottomuuksia. Useampi kuin joka toinen tulija vailla tarvetta suojelulle.

Näistä koettelemuksista viisastuneena yhä useampi Euroopan maa on seurannut nyt perässä, myös meillä Pohjoismaissa, kun hallitsemattoman maahanmuuton ja rajattomuuden seuraukset ovat käyneet selviksi. Nämä jo koetut ja nyt käsillämme olevat kriisit ovat osoittaneet, miten tärkeää on varautua hallitsemattoman ja aseellistetun maahanmuuton torjuntaan myös omilla rajoillamme, erityisesti itärajalla.

Näille osaajille — huippuosaajille, erityisosaajille, superkyberosaajille — Suomen ovet ovat yhä auki ja ovat kaiken aikaa olleetkin, eivät heitä 1 300 tai 1 600 euron tulorajat koske. Suomen ovet ovat olleet kaiken aikaa auki muillekin kuin näille korkean tason osaajille: niille monille sadoille miljoonille, jotka elävät eurooppalaisen vapaan liikkuvuuden piirissä.

Tuskin se ulkomainenkaan osaaja, siis todellinen osaaja, raskaan työn raataja, tahtoo täällä ulkomaalaista työtöntä elättää. Yksi paiskii pitkää päivää kakkua leipoen, toinen kakun rippeet suupielistä siitä kaikesta ostarilla notkuessaan nauttien.

Kotona köllöttelyllä ei kotouduta tähän maahan. Silloin syntyy vain ylisukupolvista tukiriippuvuutta, syrjäytymistä, rinnakkaisyhteiskuntia, kuten on monissa maissa, ihan tuossa naapurissakin, nähty. Ja niitä puolestaan seuraa levottomuus ja rikollisuus, haavoittuvat alueet, siis no-go-zonet, jonne viranomaisetkaan eivät enää uskalla.

Ruotsissakin on herätty siihen ongelmaan, että maassa yli 30 000 ihmisen arvioidaan kuuluvan erilaisiin katujengeihin tai rikollisverkostoihin, pyörivän niiden ympärillä tai olevan kytköksissä niihin. Valtaosa näistä tekijöistä on maahanmuuttajataustaisia niin ensimmäisessä kuin toisessakin polvessa.

Rikollisjärjestöissä toimijoita on maassa enemmän kuin poliiseja tai armeijassa aktiivisotilaita. Tämä on ollut rumaa kehitystä, mutta se ei ole syntynyt tyhjiössä. Samaan aikaan, kun väkivaltaisuudet ovat lisääntyneet ja jengiytyminen lisääntynyt, ajoittuu myös Ruotsissa hyvin laajamittainen hallitsematon maahanmuutto, erityisesti humanitäärisin syin: yli 160 000 turvapaikkaperusteista tulijaa.

Nyt seuraa kuulumisia ruotsalaisesta kansankodista: Päivittäisiä ammuskeluja, viikoittaisia kuolemia, porraskäytävissä paukkuvia käsikranaatteja, kaduilta ja metsistä löydettyjä teloitettuja teinejä, kivitystä perääntyviä poliiseja, heidän poltettuja virka-autojaan, kiihtyvien väkivaltaisuuksien vuoksi poliisin tueksi hälytetty armeija, kansankodin pääsiäistä suklaamunien ja keltaisten tipujen sijaan värittäviä arabimellakoita, joissa Allahu akbar -huudot kaikuvat. Nämä kuulumiset eivät ole television rikossarjasta, eivät sen juonesta, eivät reaalimaailman Bosniasta tai Serbiasta, eivät myöskään Meksikosta, Nicaraguasta, Hondurasista, Venezuelasta tahi Kolumbiasta. Nämä traagiset kuulumiset ovat ihan tuosta naapurista.

Ensinnäkin holhous passivoi humanitäärisin syin tulleet, vie kannustimet opetella kielen, kouluttautua, työllistyä ja aidosti kotoutua osaksi yhteiskuntaa. Holhous on myös sokea järjestelmän hyväksikäytölle ja sallii sen tapahtuvan, vaikka elinkaarikustannus yhtä kotoutumatonta tulijaa kohti voi kivuta yli miljoonaan euroon. Vielä kovemmaksi hinta kipuaa, kun kotoutumaton tulija löytääkin tiensä rikosten polulta, jengien parista. Silloin tuon kotoutumattoman tulijan elinkaarikustannusten on arvioitu jopa tuplaantuvan päälle kahden miljoonan euron.

Jos teille on edelleen epäselvää, millaista maahanmuuttopolitiikkaa tämä hallitus ajaa ja kuka on Suomeen tervetullut, tänne ovat tervetulleita osaajat, ihmiset, jotka työllistyvät, elättävät itsensä, mutta Suomeen eivät jatkossakaan ole tervetulleita Isis-osaajat tai katujengiosaajat, teidän toiveistanne huolimatta.

Kuka on laventanut rasismin määritelmän ja inflatoinut sen tarkoittamaan joissain yhteyksissä aivan muuta kuin on perinteisesti, klassisestikin, ymmärretty — siis ihonväriin ja etnisyyteen perustuvana syrjintänä, eriarvoistamisena? Kuka on jatkuvasti riitauttanut mitä viattomimmat ja vahingoittamattomimmat teot tarkoittamaan pahaa, kaksoisviestintää, ehkä mikroaggressioita?

Me perussuomalaiset emme ole tehneet sitä. Me emme ole kutsuneet rasistiseksi pesukarhuprinttiä, oli se lakanoissa tai solmioissa. Me emme myöskään ole tehneet sitä Afrikan tähden kohdalla. Emme ole kutsuneet rasistisiksi pikkulettejä, emme kohteliaasti englanniksi vieraan ihmisen lähestymistä, emme tiernapoikia, jäätelöpuikkoja, riisipaketteja, emme kulttuurisia naamiaisasuja, sombreroja, saati intiaanipäähineitä. Emme ole myöskään lyöneet rasismileimaa liputta matkustavia kiinni ottaviin, työtään tekeviin lipuntarkastajiin tai siihen nettikirjoittelijaan, joka täysin aiheesta kritisoi naisia alistavaa ja dehumanisoivaa kaavutuskulttuuria.

Jos näitten yksittäisten sanojen kyttäyksen ja niihin liitetyn sanamagian, siis näiden irrationaalisten pelkotilojen ja tässäkin salissa nähdyn julistuksellisuuden, sijaan kykenemmekin lukutaitoisten ja sivistyneiden ihmisten tapaan myös ymmärtämään sanomaa sanojen takana, voimme huomata niin nykyisessä lainsäädännössä kuin hallitusohjelmassakin rasismin vastustamista sanoen se muilla sanoilla kuin rasismi.

Hallitusohjelmassa ei ole rasismia. Jos olette eri mieltä, osoittakaa ne kohdat. Ja tämä hallitus ei ole tehnyt, se ei tee eikä se tule tekemään mitään rasistista. Ja jos te olette tästäkin eri mieltä, perustakaa teidän argumenttinne johonkin muuhun kuin omaan uskoonne. Perustakaa se oikeisiin argumentteihin. Päinvastoin hallitus on kaikkine puolueineen sitoutunut paitsi tähän tiedonantoon myös jo olemassa olevaan lainsäädäntöön: perustuslakiin, yhdenvertaisuuslakiin, tasa-arvolakiin, rikoslakiin ja niin edelleen.

Uusi hallitus tasapainottaa julkista taloutta kuudella miljardilla eurolla sekä ajaa kautta linjan eteenpäin punavihreän sijaan sinivalkoista politiikkaa, kuten yli sataa hallitusohjelmaan kirjattua parannusta maahanmuuttopolitiikkaan ja sisäiseen turvallisuuteen.

Tänä hallituskautena turvapaikkashoppaus minimoidaan, pakolaiskiintiö puolitetaan, tulorajoja korotetaan, maahanmuuttajien vastuuta ja velvoittavuutta kotoutua Suomeen lisätään, kotimaissaan lomailevien muka suojeltavien suojeluasema lakkautetaan, kielteisen päätöksen saaneet palautetaan lähtömaihinsa ja rinnakkaisyhteiskuntien syntyä torjutaan.

Sitä intialaista osaajaa, koodaria, korkeapalkkaista sellaista, tuskin houkuttelee tulla korkean verotuksen Suomeen elättämään kolmansien maiden työttömiä, sosiaaliturvasta riippuvaisia, jopa turvallisuusuhkaa aiheuttavia maahanmuuttajia, saati sitten pelkäämään perheensä puolesta, kun osa edellä mainituista, kyllä, jengiytyy ja syyllistyy suurella yliedustuksella väkivalta- ja seksuaalirikoksiin.

Tätä on Ruotsin tie: pohjoismaisen hyvinvointivaltion kaduilla ammuskellaan päivittäin, ammuskeluissa kuollaan viikoittain, ja kerrostaloissa räjähtelee liki joka toinen päivä.

Juuri vaalien alla esimerkiksi nuorisoalan kattojärjestö Allianssi, niin sanottu nuorten äänitorvi, kutsui herännyttä keskustelua ja huolta jengiytymisestä, katujengeistä, väkivallasta kaduilla jengipopulismiksi. Allianssi vaati ulostulossaan poliitikkoja vaikenemaan asiasta juuri silloin — vaalien kynnyksellä — ja teki sen näennäistä nuorten ääntä hyväksikäyttämällä.

Maahanmuuton on palveltava Suomea. Sen on perustuttava työlle, eikä se saa aiheuttaa turvattomuutta isänmaalle. Nyt tämä perussuomalainen maahanmuuttorealistinen linja on koko Suomen linja.

Ruotsalaisista katujengiläisistä ulkomaalaistausta löytyy liki jokaiselta. Dagens Nyheterin selvityksessä yli 400:sta ampumisesta epäillystä vain 15 prosentilla molemmat vanhemmat olivat syntyneet Ruotsissa. Loput 85 jakautuvat tasaisesti heihin, jotka olivat itse ulkomailla syntyneitä, ja heihin, joiden vanhemmista vähintään toinen oli ulkomailla syntynyt.

Ja vaikka useita satoja jengiläisiä on jo saatu telkien taakse, Ruotsin ongelma on levinnyt jo liian syvälle koko kansankodin rakenteisiin. Aseellisiin jengeihin arvioidaan Ruotsissa kuuluvan jopa 30 000 jäsentä — 30 000, enemmän kuin maassa on poliiseja tai puolustusvoimien aktiivipalveluksessa. Toistan: Ruotsin jengiongelma on jo nyt suurempi kuin maan poliisi ja puolustusvoimat. Siksi Ruotsin poliisi on nyt poikkeusvalmiudessa koko maassa ja puolustusvoimat ryhtymässä tukemaan poliisia jengiväkivallan torjunnassa.

Meillä on esimerkiksi uutisoitu viimeisen viikon sisään Ylitorniolla koulussa tapahtuneesta epäillystä raiskauksesta, jonka tekijäksi epäillään 16-vuotiasta ja uhriksi 13-vuotiasta. Toisaalta samaan aikaan otsikoitiin myös Helsingin keskustassa leffateatterin ympäristössä tapahtuneesta ammuskelusta, jonka tekijäksi epäillään 16-vuotiasta ja uhriksi 19-vuotiasta. Jälkimmäisen pelastivat luotiliivit. Nämä esimerkit eivät ole vain satunnaisia, mihinkään liittymättömiä yksittäistapauksia. Ne ovat ilmentymiä epäonnistuneesta politiikasta. Onneksemme tämä hallitus tekee nyt korjausliikkeen.

Ja kolmantena turvapaikkajärjestelmää rikkovat ihmisoikeusfundamentalistit keskuudessamme, siis ne asiantuntijat, virkamiehet, laintulkitsijat ja poliitikot, jotka hirttäytyvät 70 vuotta vanhoihin, täysin eri ajassa ja olosuhteissa kirjoitettuihin pakolaissopimuksiin, sieltä tulkittuihin rajoittamattomiin ihmisoikeuksiin, jotka eivät edes jousta kansallisen turvallisuutemme tullessa uhatuksi järjestelmää hyväksikäyttävien siirtolaisvirtojen tai vihamielisten valtioiden toimesta.

Niitä aidosti hädänalaisia, joita Geneven pakolaissopimuskin pyrki suojelemaan, siis esimerkiksi naisia, lapsia, vammaisia, rampautuneita, todellista vainoa pakenevia — heitä ei juuri itärajalla näy. He jäivät sinne kurjaan kotimaahan kärsimään. Eikä tilanne ole tätä vain Suomen itärajalla. Samaa on parin vuoden ajan koettu jo Puolan ja Baltiankin rajoilla, eikä ihmisuhreiltakaan ole voitu välttyä.

Jos suhteellistetaan näitä asioita, niin Afrikassa väkiluku kasvaa noin 2—2,3 prosentin vuositahtia, mikä tarkoittaa, että väkiluku lisääntyy yksin siis Afrikassa, sen levottomissa olosuhteissa noin 30—35 miljoonalla joka ikinen vuosi. Se tarkoittaa, että yksin tämän hallituskauden aikana Afrikan väkiluku tulee kasvamaan noin 130 miljoonalla ihmisellä. Ja jokainen voi hieman verrata, että jos Eurooppaan pahimpina siirtolaiskriisin vuosina 2015—2016 saapui vajaa puolitoista miljoonaa ihmistä vuonna 2015 ja vuonna 2016 toinen samanmoinen, niin se määrä tulisi käytännössä 20-kertaistaa, jotta me pystyisimme vastaamaan edes siihen paineeseen, siihen väkiluvun lisääntyvään paineeseen, joka syntyy Afrikkaan joka vuosi hyvin levottomiin, hyvin ongelmallisiin olosuhteisiin, joissa on aitoa hätää, kärsimystä ja sotia, ongelmia.

 

edistämisteemaisuutta – työllä ihmisen yleensäkin pitäisi itsensä elättää:

Teidän hallituskautenanne kävi tavalliselle palkansaajalle kaltoin. Se kävi palkansaajalle kalliiksi. Te velkaannuitte, te lisäsitte valtion menoja, te paisutitte tavallisen palkansaajan veronmaksupainetta. Toisin kuin teidän hallitusohjelmassanne, tämän hallitusohjelman eetos on työn puolesta. Työkykyisten paikka on töissä vaurautta rakentamassa, ei vasemmiston haikailemaa täysin vastikkeetonta sosiaaliturvaa nauttimassa.

 

edistämisteemaisuutta – autoilun verotusta vähemmäksi:

Me emme ole enemmistöpuolue tai enemmistö edes hallituksen sisällä. Siitä huolimatta me pystyimme ajamaan omia tavoitteitamme läpi hallitusneuvotteluissa hallitusohjelmaan ja kääntämään koko sitä Suomen vuosikymmeniä kestänyttä linjaa, jossa autoilun verotusta kiristetään.

 

edistämisteemaisuutta – pakkojäsenyydet pois opiskelijoilta:

Ylioppilaskuntien pakkojäsenyys ja politisoituminen ovat jo pitkään vaivanneet suomalaista yliopistomaailmaa ja suomalaista yliopisto-opiskelijaa. Käytännön tasolla tämä asia tarkoittaa sitä, että yliopistossa tehdään tänäkin päivänä punavihreää politiikkaa kaikkien noin 130 000 yliopisto-opiskelijan nimissä ja myös heidän rahoillaan, tahtoi opiskelija sitä itse tai ei.

Ne ajavat muun muassa feminismiä, kehitysavun roimaa kasvattamista jopa kahteen miljardiin euroon Suomen tasolla vuosittain, ne ajavat lisää turvapaikanhakijoita ja EU:n yhteisvastuuta pakolaisten vastaanottamisesta, ne ajavat entistä rajumpia ilmastotekoja, ne ajavat myös vastikkeetonta perustuloa, ja lisäksi ne kannattavat myös maksutonta suomalaista korkeakoulutusta kansallisuudesta riippumatta.

 

edistämisteemaisuutta – liiallinen rahoitus pois puolueilta:

Samaan aikaan, kun meillä toteutettiin tätä muutenkin kallista sote-uudistusta, sen kylkeen kyhättiin paitsi uusi hallinto myös uusi poliittinen rälssi palkkioineen ja puolueveroineen ja sen lisäksi vielä tämä uusi ryhmärahoitus, ryhmäraha, jonka hinta lasketaan sekin miljoonissa euroissa koko Suomen tasolla. Tämän niin sanotun demokratiarahan pitäisi edistää jollain tavalla demokratian toteutumista ja demokraattista työtä sillä alueella, vaikka tosiasia on, että ryhmät eivät tosiasiallisesti tarvitse tällaisia rahoja. Ryhmillä, puolueilla, on alueilla vaikeuksia saada käytännössä tuhlattua tätä rahaa, jota käytännössä näille puolueille ja ryhmille lykätään sieltä hyvinvointialueen tasolta.

 

edistämisteemaisuutta – suomen kielen asema englanninkielisyyden uhatessa:

Tässä kielikeskustelussa en voi olla korostamatta sitä, että se, mikä suomen kielen kohdalla nähtiin historiallisesti kehityksenä, on korvaantunut nyt jonkinasteisena kielellisenä taantumuksena. Eli meillä vuosisatojen ajan tehtiin valtavasti työtä Suomessa, että meillä saatiin suomen kieli vakiinnutettua hallinnon ja tieteen ja kulttuurin kieleksi, kansankielestä myös näiden kieleksi. Sen jälkeen tässä ajassa hallinnot ja opasteet ovat muuttuneet jo englanninkielisiksi suomen kustannuksella.

 

tyhjähkölle salille puhumista:

Haluaisin kuitenkin puhua vielä hetken lupauksista. Ikävää, ettei täällä ilmeisesti enää ole demariedustajia paikalla. [Sebastian Tynkkynen: Tuossa korokkeella on!] — No niin. — Eli meillä on täällä keskustalaisia vielä jäljellä ja perussuomalaisia tietysti, mutta muistatteko vasemmistoliitossa, demareissa, vihreissä, keskustassa, mitä te olette luvanneet, ehkäpä sieltä 70-luvulta lähtien mutta ainakin koko 2000-luvun, tehdä kehitysavun suhteen? Muistatteko te, mitä te teitte omille kehitysapulupauksillenne jokaisessa hallituksessa, missä te olette olleet?

 

vihjailuja:

Sote-alueet eivät pysy pystyssä. Saitte kovan määrän niitä, siitä huolimatta niitä joudutaan tulevaisuudessa yhdistelemään, koska rahat eivät riitä. Sen sijaan saitte omat ryhmärahanne, kokouspalkkionne, joilla voidaan miljoonilla euroilla käytännössä ohjata piilopuoluetukea omalle puoluetoimistollenne.

Olen kiinnittänyt huomiota tässä salissa huomattavan paljon siihen, että erityisesti sosiaalidemokraattien riveistä tykätään esittää tätä hokemaa siitä, että hallitusohjelmalta olisi pudonnut pohja. Täytyy sanoa, että monesti ymmärrän teidän retorisen kikkailunne ja ne taustavaikuttimet, miksi te sanotte tietynlaisia asioita, ja että siellä on jonkinlainen punainen lanka, mutta tämä ei ole minulle avautunut ollenkaan

Puolueet, poliitikot, etenkin aluetasoa suurimpana miehittävät keskustalaiset, pääsivät paikkaamaan kadonnutta kannatustaan ja sen myötä myös puoluetukeaan uusine palkkioineen aluevaltuustoista, aluehallituksista, valio- ja lautakunnista, niiden jaostoista, muista aluetason elimistä — kymmenien miljoonien uusi rahareikä, te hyötymässä siitä. Niin, ja päälle vielä demokratiarahoiksikin kutsutut ja aluetason puolueryhmille ohjatut ryhmärahat: miljoonien rahareikä, miljoonien uusi piikki sekin. Soten ongelmat kyllä tunnettiin, mutta ensin ratkottiin se tärkein, eli poliittisen rälssin ja päällystön palkitseminen.

 

toistuvasanaisuutta sanan ”pommi” käytössä:

Te tiesitte tämän hallitusohjelmaa kirjatessanne, ennen Ukrainan sotaa, ennen koronaa, mutta te päätitte luottaa idealistisiin työllisyystavoitteisiin, työttömyysasteen laskemiseen ja Suomen velkaantumisen taittamiseen. Ja mikään näistä tavoitteista ei toteutunut sillä tavalla kuin te olitte esittäneet omassa hallitusohjelmassanne. Ette lähteneet edes purkamaan sitä pommia, minkä te virititte.

Verojen lisäksi myös kuluttajahintoja on paisutettu myös jakeluvelvoitetta korottamalla. Tuoreimman esimerkin tästä tarjosi vasemmistohallitus, mukaan lukien te siellä salin keskellä keskustassa: Te virititte ensi vuodelle, jo ensi vuodelle, sinne bensapumpulle hintapommin. Ja sen pommin räjähtäminen olisi tarkoittanut kymmenien senttien korotusta jo nykyisin korkeisiin litrahintoihin. Sen pommin te keskustalaiset sinne hallitusvastuussa jätitte. Sen te siunasitte. — Mutta äänestäjät valitsivat toisin. He valitsivat toisen suunnan. Äänestäjien tuella vasemmisto väistyi, ja maahan saatiin uusi hallitus.

Suomi on Ruotsin tiellä maahanmuuton ongelmissa, ja pian meilläkin paukkuu, eikä pelkästään teidän virittämänne velkapommi.

SDP ja keskusta, te olitte tämän uskomattoman kalliin uudistuksen pääarkkitehdit, sen kätilöt. Te tämän sote-pommin virititte, ja nyt te ilkutte, kun se on räjähtämässä tämän hallituksen käsiin.

 

vähän erilainen vertaus:

Vastapainona tragedioille antiikin kreikkalaiset huvittuivat komedioista, eli hupinäytelmistä, joita tämä opposition vitsinomainen ja vaikeasti vakavasti otettava välikysymysteatteri edustaa. Kuitenkin vasta paria tuhatta vuotta myöhemmin Ranskassa syntyi komedian lajina farssi. Farssi on hullutteleva ja ilveilevä komedian laji. Farssissa esiintyy usein karkeaa, alatyylistä huumoria, tilanteet ja henkilöhahmot ovat liioiteltuja ja groteskeja, tapahtumat ovat yllättäviä, epätodennäköistä ja absurdeja ja juoni on mutkikas ja nopeasti etenevä. Mainittu summannee tämän — tämänkin — opposition sote-aiheisen kevätteatterinäytelmän.

—

LÄHDETIEDOT

Mielenterveyttä tämän kirjoittamisen ja eduskuntapuheiden luokittelun aikana pidetty yllä katsomalla samalla elokuvat OSS 117: From Africa with Love ja Assault on Precinct 13.