Miten näin vähillä vaikutteilla voi kukaan tehdä hyviä äänestyspäätöksiä?

Kunnallisvaaleissa äänestettävyys on siitä omituista, että äänestäjillä ei varmastikaan ole lähellekään kattavasti ymmärrystä ehdokkaista saadakseen yhdessä aikaan sen, että erilaisiin tekemisen kohteisiin päätyy soveltuvaa kykeneväisyyttä. Sote-uudistuksen voimaantulostakaan ei vielä ole aivan täyttä varmuutta, joten sinänsä pitäisi olla erityisen erottuvaa, kuinka kuntavaaliehdokkaat eivät tuo terveysasioista mitään erityistä esiin vaaliaineistossaan, jos edes terveyttä sananakaan mainitsevat, vaikka tavanomaisena vaalivuonna kuntayhtymän ja sairaanhoitopiiri Eksoten valtuustoon ja hallitukseen päästäisiin juurikin kuntavaaliehdokkuuden ja kunnanvaltuustoon pääsemisen kautta.

Itsenäisesti ajattelevien ja toimivien kunnanvaltuutettujen vaikutusmahdollisuuksien kannalta keinot voivat loppua kesken sote-uudistuksen vuoksi, sillä silloin käytössä olisivat viimeisimmän tiedon mukaan hyvinvointialueet ja niillä olisi omat valtuustonsa, joihin hakeuduttaisiin kuntavaalien tapaan eli vaikuttaakseen niissä molemmissa pitäisi pystyä hankkiutumaan molempiin. Sentään niissä molemmissa tulisi olemaan samanaikaiset ja yhtä pitkät toimikaudet.

Terveyspalveluilla on yhteytensä työllisyyden tukemiseen, yleiseen hyvinvointiin, vanhuspalveluihin, nuorten ja muiden ikäisten mielenterveyspalveluihin ym., joten keskusteluyhteys kunnan ja hyvinvointialueen päätöksentekijöiden välille varmastikin jonkinlaiseksi muodostuu, sillä onhan heillä ainakin teoriassa yhteisiä tavoitteitta, mutta hyvinvointialueet ovat vielä jotain niin uutta, ettei niistä ole kokemuksia – täytyisikö se Kainuun maakuntakokeilu jotenkin ottaa tässä kohdin mainittavaksi? Jos sote-uudistus tapahtuu, pitäisi nyt kunnanvaltuutetuksi hakeutuvien ja terveydenhoitoon liittyvien strategioiden ym. muodostumiseen vaikuttamisesta kiinnostuneiden käydä jo suunnittelemaan maakuntavaalit-kampanjaansa, jotta aikeet ja pyrkimykset tulisivat paremmin esille kuin näissä kuntavaaleissa.

Valtakunnan tasollakin on ollut monesti aivan liian helppo todeta jotain sellaista kuin ”kaikille ihmisryhmille on voitava tarjota yhtäläisesti saatavilla olevat terveyspalvelut” kuin määrittää jokin terveen ihmisen malli, jonkalaiseksi ihminen voidaan parantaa sen vuoksi, että perusterveydenhuolto on kehitetty tai aiotaan kehittää sellaiseksi, että tällainen mahdollistuu. Yhtäläisten palvelujen vaatimus on määritykseltään siitä liukuva, että vähennettäessä rahoitusta palvelujen ylläpitämiseksi, ne tavallaan huonontuvat kaikilta yhtäläisesti eli vaatimus pätisi täten edelleen.

Kuntavaaliehdokkaiden vaaliaineistossa, sekä niihin liittyvissä puhelausunnoissa ja kirjoitteluissa yhtäläisesti tarjottavissa oleviin ja, tietysti, laadukkaisiin terveyspalveluihin pyrkivyys on usein ilmaistu varsin typistetysti ja pelkistetysti, jottei heitä voitaisi sitten ainakaan niin helposti syyttää lupauksien pettämisestä. Joillakin ehdokkailla on käytössä sellaisiakin ilmaisuja, missä erikseen todetaan, ettei lupaa mitään erityistä, koska ”näkemykset voivat tiedon lisääntyessä muuttua”.

Kilpailu sijoista aiheuttaa suoraan kikkailut ihmisiin vetoamisiksi sellaisin sanoin ja lupauksin, jotka uskoo voivansa ns. pitää – jos siis on sellaista tyyppiä – koska ehdokkaat tiedostavat, etteivät halua joutua kilpailijoiden, heidän kannattajiensa ja erilaisten häiriköiden kohteeksi sen vuoksi, että yrittävät esittää voivansa kehittyä enemmäksi kuin minkälaiselta äänestyksen aikoihin yleisesti ottaen vaikuttavat. Tällainen pelkistää vaaliaineistojen sisältöä kaikkien ehdokkaiden kohdalla.

Tarve saada puolueille edustusta kunnanvaltuustoissa ja -hallituksissa kilpailee hienoisempien asioiden kuten asukastyytyväisyyksien kanssa, mikä voi rauhoittua kuntavaalien jälkeen sellaiseksi, missä puoluerajoitta esitetään, että saadaan jotain aikaan. Tämä voi ilmentyä esim. siten, että koko toimikautena ei paikallislehdessä ole juuri mitään mainittavaa siitä, mitä kaupunginvaltuutetut ovat saaneet aikaan jossain toimielimessä tai vaikkapa kuntayhtymässä, johon heitä valitaan tekemään päätöksiä, mutta sitten tuotetaankin jokin selkkaus, josta uutisoidaan kymmenisen kertaa muutaman viikon aikana, jotta asukkaille jää vaikutelma, että päättäjät ovat varuillaan epäkohtien huomaamiseksi. Toisissa yhteyksissä samat päättäjät sitten kuitenkin tulevat jättäneeksi huomioimatta miljoonien palkkarästit, joka hämmentää kaikkien kuntayhtymään osallistuvien kuntien taloutta; laskevat uuden teatterin rakentamisen kustannukset sadoilla tuhansilla pieleen ym.

Millä perusteella ihmisten tavallaan tuurilla valitsemat kunnallisvaltuutetut ovat juuri sellaisia, jotka kykenevät sellaisenaan tai pidemmälle joiltain osin kehityttyään osallistumaan sekä monista asioista käytävän keskustelun kommentointiin, että myös näiden asioiden kehittämiseen? Keskustakehityksestä on helppo nakkailla kaikenlaisia tyhjiä kommentteja ja on helppo esittää huolestunutta siitä, miten opiskelijat eivät meinaa jäädä paikkakunnalle valmistumisensa jälkeen, mutta esitäppä niitä ratkaisuja tai edes kokeiluja..?

Vaikka ihmisten tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksista on puhuttu jokseenkin paljon niissä yhteyksissä, missä on jossain määrin puhe esim. roboteista, ohjelmistotekniikasta tai tekoälystä, ei kunnallisvaltuuston julkisista pöytäkirjoista löydy vaikutelmaksi asti viitteitä siitä, että kunnallisvaltuutetut olisivat mitenkään ottaneet huomioon teknologian, koneälyn tai tietojärjestelmien hyödennettävyyden/kokeilemisen/kehitettävyyden mihinkään asiaan liittyen. Niillehän löytyisi sovellutuskohteita esim. matkailijavirtojen, palveluiden käyttäjäkokemusten, investointien hyödyllisyyksien arviointien kannalta.

Vai haluttaisiinko vedota vaikkapa siihen, että esitykset strategioiksi ym. tehdään paljolti virkamiestyönä ja optionaalisen konsulttitoimiston avustuksella, joten heidän tehtävänsä edustajina ei ole selvitellä asioita ”niin yksityiskohtaisella tasolla”. Hmph.. ei päätelmiä asioiden hyväksymiseen ja muokkausehdotuksiin tekemiseen voi loputtomasti tehdä mutulla, jos ei haluta jäädä jälkeen muiden kaupunkien kehityksestä. Vertailevatkohan kunnanvaltuutetut koskaan sitä, miten jossain toisessa kunnassa asioita tehdään? Ohjelmistoja datan käsittelyyn ja informaatioksi muodostettavuuteen on saatavilla, eikä niitä tehdä tarkoituksella aina vain vaikeammaksi käyttää vaan päinvastoin. Se on toki sitten eri asia, luovutetaanko heidän käyttöönsä hyödyllistä dataa, vaikka luottamushenkilöinä heille pitäisikin lähtökohtaisesti olla sellaiseen pääsyoikeus, jos sellaista kaupungilla muutenkin on käytössään, eikö?

Kunnan asukkaiden tyytyväisyyden kannalta kuntavaaliehdokkaat tapaavat vedota hämäävästi aivan johonkin muuhun kuin minkälainen itse ovatkaan:

  • Eikö lääkäri valitessaan vaalimainokseensa sanan ”luottamus” tee olettamuksia, että ihmisten tajuntaan ei ole päässyt kovin vahvasti juurtumaan luuloja tai tuntemuksia siitä, että lääkäri yleensä olisi myös monien kanteluiden kohteena, mutta silti sellaista tapahtuu?
  • Voisiko sanoa, että perussuomalaisten edustajat, esittäessään asioille ”koska.. mestari, se meidän Jussi sanoi, että..”-perusteluita, olettavat, että puolueen imagolla voi kuitata asioista hienoisemmin puhumiset ja antaa puolueen kannatuskehityksen ja jonkun edustajan suosittuuden edistyä ilman monista eri asioista keskustelemistakin tai niihin edes viittaamistakin?
  • Miksiköhän HLBT-typyjen hiusväriksi ei meinaa löytyä tavallisempaa mustaa tai brunettea, vaan sen on oltava symbolisen monivärinen? Eihän siinä vain olisi mukana olettamusta, että tälla tavoin pääsee pysyväluonteisemmin paremman oloiseksi ehdokkaaksi kuin vaikkapa joku ”Keskustan perunanviljelijä”?
  • Sattuisikohan olemaan niin, että IT-alan konkari pitää suht varmana, että monille ihmisille tietojärjestelmien ja systeemien ymmärtäminen konseptitasollakin on sen verran hepreaa, että he voisivat luulla niiden toiminnan ymmärtäjälle olevan käyttöä kunnallisvaltuustossakin, vaikka kokouksiin voikin kutsua kenet ja mistä tahansa tarjoamaan lisätietoa ja ymmärrystä?

Riskinä kunnan asukkaiden tyytyväisen kannalta voi olla sekin, että ehdokkaan monipuolinen työ- ja kokemushistoria yhdessä iän kanssa tarkoittaakin sitä, että tällainen ehdokas haluaa sovittaa yhteen useita tekemisiään sen vuoksi, että sellainen näyttää ja tuntuu hyvältä hänestä itsestään ja hänen yleisöistään, mutta päätöksien tekijänä ja asioihin perehtyjänä hän alkaa olla hiukkasen viitsimätön elleivät asiat liity hänelle jo tuttuihin osa-alueisiin.

Kuinka moni ehdokas itseasiassa on sanonut pyrkivänsä edistämään asukkaiden mahdollisuutta vaikuttaa asioihin? Äkkiä, äkkiä.. sano edes yksi. Nih, eli miksi se ehdokas olisi se, joka tietää tai oppii tietämään, miten asiat olisi hyvä tehdä/olla?

Muina riskeinä voisi ihmetellä sitä, mitä hyvää siitä voi seurata, jos ratsastetaan vaaleihin ”kustannustehokkuudella”, paheksutaan ihmisten erilaisuutta, mutta edustetaan epämääräistä joukkoa ihmisiä, joiden ainoa sanottava on jotain, joka on jo ennestään sanottu jossain toisaalla?

Ongelmallista kuntapäättäjänä toimimisessa voi olla sekin, että vaikka persoonaltaan olisi jokseellinen hyveellinen tjs., niin työllisyys- ja yrittäjäystävällisten tekojen ensisijaisuus tavoitteissa voi olla vaikeaa sovittaa yhteen ihmisten hyvinvoinnin tarpeiden kanssa. Täten sairaanhoitaja-opiskelija tai lääkäri ei ehkä sittenkään olisi hyvä valinta yhteisen hyvän kannalta, jos tällainen ihminen jo henkilökohtaisella tasollakin pitää mielellään ”omiensa” puolta, mistä taasen voisi juontua ajattelumalli, missä ei haluta tarjota liikaa terveyshyvää kaikille, jos palveluiden (tai laitteiden, metodien ym.) käyttäjien ei tarvitse maksaa paljon, eikä yksityinen puoli työllisty tarpeeksi ja tuo siten verotuloja.

Jos poliitikko haluaa esiintyä asukkaita kättelevänä, patsaita paljastavana, huolia kuuntelevana ym. olisiko tuolloin perusteltua vaatia, että huomioi tekemisissään toimintansa vaikuttavuutta tarkemmalla yksityiskohtien tasolla ja olisi muutenkin tehokkaampi? Se voitaisiin pelillistääkin.. kymmenellä yksityiskohdalla saisi kolmekymmentä kättelyä tai yhden valokuvan lehteen jonkun itse valitsemansa kaupunkilaisen kanssa ja seitsemällä aloitteella saisi olla hiljaa koko seuraavan kokouksen, mutta julkista päiväkirjaa aikeistaan ja niiden toteutumisen etenemisestä pitävä saisikin jotain niin hulppeaa kuin Kotiteollisuuden soittamaan seuraaville synttäreilleen.


”Ministerit lupailevat varsin tottuneesti, yläkäsitteiden avulla, kaikenlaista hyvinvoinnin parantamista, mutta he ovat asemansa saavuttaakseen tehneet liikaa lupailuja ja sopimuksenvaraisuuksia, eivätkä kykene edes kokonaisen puolueen ja erilaisten avustajien avulla muokkaamaan esim. terveydenhuoltokenttää juuri mitenkään erilaiseksi, vaan puheet ja teot jäävät sille tasolla, missä koulutukseen otettavien määriä lisätään ja laatukriteerejä luvataan tarkistaa. Tawan johtajia. Puolueiden eräänlaisena tehtävänä on edistää ja ylläpitää työllisyyttä, mikä tavallaan vaatii pitämään perusterveydenhuoltoa huonolaatuisena, jotta asiakkaiden rahat kulkeutuisivat takaisin talouskiertoon ja mikä täten tukisi työllisyyttä ja paremmin pärjäävien hyvinvointia.” (Vohkare nro 7, s. 5, ”Ihmiset ajautuvat puoltamaan paremmiston aikeita ja nämyksiä”)

”Päättäjätahot, joiden toiminnan seuraamuksina on vuosien edestä vaikutusta jonkin yhteisön elämään ja joka joutuu näissä päätöksissään ottamaan huomioon useita sidosryhmiä, kokevat joutuvansa kaiken harkitsevuutensa ja imagonmuokkaamisensa keskellä pitäytymään karkeissa ihmisryhmämääritteissä, jotta heidän ajattelussaan voisi olla linjakkuutta, liian monien seikkojen huomioonottamisen aiheuttaman ajatuspörinän sijaan. Päätöksiin liittyvä aikeilu, odotusvaiheet ja niistä viestiminen, sekä eri päätöksien yhteensovittaminen kangistaa ajattelua lisää, eikä sitä paljoa paranna, vaikka ajoittain erilaisia ihmisryhmiä ja -yksilöitä tapaakin, jos haluaa myös vaalia sellaisten kanssatekijöiden käytösolettamia, joita ohjastaa [tietynlainen] asenne.” (Vohkare nro 8, s. 25, ”Tällaisia heistä täytyy tehdä, tällä tavoin heidän kanssaan toimitaan”)

”Yhteiskunnan, jonka toimivuus perustuu rahankiertoon, ei haluta olevan sellainen, että kaikki tutkimustieto, parhaimmat välineet, osaavimmat ammattilaiset ym. tarjottaisiin myös vähävaraisten käyttöön, sillä sellainen tyrehdyttäisi ihmisten motivaation itsensä kehittämiseen parempaan asemaan pääsemiseksi, jotta he voisivat siirtää lisääntyneitä rahavarojaan muille vastineeksi saamastaan palvelusta. Kilvan ihmisten puolella olevista poliittisista puolueista yksikään ei tohdi kiiruhtaa liiaksi sellaista terveyteen liittyvää kehitystä, joka saisi ihmisiä laajassa määrin pysymään terveenä tai saamaan nopeammin hoitoa (parannellun) perusterveydenhuollon asiakkaana pysyttäytyen, sillä se voisi vaarantaa heitä äänestävien alan ammattilaisten toimeentulon.” (Vohkare nro 8, s. 30, ”Tällaisia heistä täytyy tehdä, tällä tavoin heidän kanssaan toimitaan”)

0
uskottavaavaitotta
Lappeenranta

Monet muualla julkaistuista kirjoituksistani käyvät tämän blogin kautta kehittymässä ja löytävät sitten paranneltuna paikan jostain toisaalta. Täällä olevat ovat joko siirtymässä muuanne ajallaan tai ne on jätetty ikään kuin jonkinlaiseksi introksi kirjoituksista, jonkalaisia minulta voi odottaa tai sitten niiden tarkoituksena on antaa vaikutelmaa, mitä hyvää luettavaa toisaalla on tullut julkistettua. Kotisivutkin löytyy (http://hoito.org).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu