Konservatismin puolustuspuhe

Yhdysvaltain korkeimman oikeuden historiallisen aborttilinjauksen jälkeen some on käynyt kuumana ja kaikki pienimpiäkään konservatiivisia näkemyksiä esittävät on ehditty haukkua syvimpään maan rakoon. Avointa keskustelua on näkynyt varsin vähän. Ymmärrettävästi aihe ei puhuta Suomessa niin paljoa, koska aborttilainsäädäntömme on objektiivisesti katsottuna yksi maailman parhaita. Itsellenikään abortti ei ole kysymyksenä ollut kovin mielenkiintoinen, muuten kuin sen moraalisen pohdinnan kautta, jonka abortin salliminen tai kieltäminen eri tilanteissa vaatii.

Oma kantani aiheeseen on, että abortin tulee olla aina viimesijainen keino ja perustelujen on oltava kunnossa. Abortti on ymmärrettävä pahimmillaan lapsen tappamiseen rinnastettavana tekona, eikä esimerkiksi ehkäisykeinona muiden joukossa. Kenenkään ei tule joutua pakotetuksi synnyttämään raiskauksen seurauksena syntyvää lasta eikä uhraamaan omaa henkeään epäonnistuvaan synnytykseen. Silloin jos naiselta evätään oikeus keskeyttää raskaus, hänelle on tarjottava kaikki mahdollinen apu joko lapsen pitämiseen tai adoptioon. Sellainen yhteiskunta, joka pakottaa naiset synnyttämään lapsia, joita he eivät halunneet ja sitten hylkää heidät näiden lasten kanssa tyhjän päälle on kaukana sivistyneestä länsimaasta.

Mutta se aborttikannastani, joka ei ollut edes tämän kirjoituksen pääaihe. Sain motivaation kirjoittaa tämän tekstin luettuani kymmenittäin hyökkäyksiä konservatismia vastaan korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen. Konservatismi leimataan pahuudeksi, jääräpäisyydeksi ja vallanhimoksi, mutta aatteen monisävyisyyttä ja tärkeyttä historiallisessa kontekstissa ei pohdita alkuunkaan. Terminä konservatiivi myös harmillisen usein sekoitetaan autoritääriin, vaikka juuri liberaaleiksi itseään julistavat ovat useimmiten niitä, jotka kaikkein kovimmin tahtovat rajoittaa toisten ihmisten oikeuksia ja vapauksia. Myös konservatismissa on omat ongelmansa, erityisesti kun kyseessä on konservatismiksi naamioituva uskonnollinen fundamentalismi, mutta julistaudun silti ylpeästi konservatiiviksi ja tulen puolustamaan aatetta vioistaan huolimatta.

Olen konservatiivi, koska pidän nykymaailmaa kaikista ongelmistaan huolimatta hienona paikkana elää ja olen ylpeä siitä kaikesta, mitä olemme saavuttaneet niin suomalaisina kuin koko ihmiskuntana erittäin synkkien ja raakojen vaiheiden ja uhrausten kautta. Konservatismi ei tarkoita minulle jääräpäistä tarvetta vastustaa kaikkea muutosta tai halua palata yhteiskuntana vuosikymmeniä taaksepäin, vaan ymmärrystä siitä, että nykyinen yhteiskuntamalli ja universaalisti tunnistetut vapaudet ja oikeudet ovat tärkeitä ja säilyttämisen arvoisia. Sen sijaan, että yhteiskunnan kulmakiviä tulee alkaa järisyttämään radikaaleilla muutoksilla, tulee tunnistaa hyvät ja huonot asiat nykyisessä maailmassa ja pohtia näiden kautta, miten voimme sallia mahdollisimman monen ihmisen oikeuksien ja vapauksien toteuttamisen viemättä niitä toisilta. Kun vaaditaan suuria yhteiskunnallisia muutoksia, tulee aina ensin pohtia ovatko ne todella tarpeellisia, vai voidaanko lopulliset tavoitteet toteuttaa niiden rinnalla.

Hyvänä esimerkkinä tästä ovat ihmiset, jotka vaativat sosialismia ratkaisuna ilmastonmuutokseen ja liikakulutukseen. Sosialismi oli 1900-luvun alkupuoliskon uudistusmielisten vastaus äärikapitalistiselle maailmalle, jossa työläisellä ei ollut juurikaan oikeuksia tai mahdollisuuksia vaikuttaa työoloihinsa. Nuoria miehiä parhaassa iässään lähetettiin sotimaan eliitin puolesta ilman mitään todellista syytä. Tietenkään sosialismi ei ratkaissut mitään näistä ongelmista. Päinvastoin se loi yhteiskuntia, jotka olivat suoranaisia helvettejä maan päällä. Ihmiset pakotettiin valtion toimesta pakkotyöhön kommunistisen utopian luomiseksi, erimieliset vaiennettiin väkivalloin ja ne yhteiskunnalliset ongelmat, joita sosialismin mukamas piti korjata vain moninkertaistuivat. Myös tällöin radikaaleille aatteille oli olemassa vastustajansa, he oman aikansa konservatiivit, jotka uskoivat vaikeista ajoista huolimatta maltilliseen muutokseen ja asioiden korjaamiseen hiljalleen valtavien yhteiskunnallisten mullistusten sijasta. He olivat niitä, jotka yleensä saivat lopulta tuta uudistusmielisten kovimman raivon. Heidät leimattiin milloin valtion vihollisiksi, milloin vastavallankumouksellisiksi ja milloin fasisteiksi.

Näin tapahtuu valitettavasti myös nykypäivän konservatiiveille, joita leimataan rasisteiksi, naisvihaajiksi, natseiksi ja uskovaisiksi hihhuleiksi ilman mitään syytä. Ihmisiä, jotka eivät hyväksy kaikkia woke-yhteisön ja radikaalivasemmiston vaatimuksia, leimataan automaattisesti yhteiskunnan vihollisiksi. Monesti tämä johtaa naurettaviin tilanteisiin, joissa esimerkiksi BLM-liikettä kritisoivat mustat ihmiset leimataan rasisteiksi tai intersektionaalista feminismiä kritisoivat naiset partiarkaatin palvojiksi. Kaiken tämän tarkoituksena on tietysti tietysti demonisoinnin avulla sysätä muutosta vastustavat voimat pois uudistusmielisten tieltä. Mutta kuten historia kerta toisensa jälkeen on osoittanut, muutos ei ole automaattisesti hyvästä ja erityisesti liian nopea ja hallitsematon muutos on usein äärimmäisen vaarallista. Konservatismissa ei ole mitään hävettävää, se on päinvastoin erittäin suotavaa. Mutta on myös suotavaa kyseenalaistaa ihmiset, jotka esittävät vähemmistöjen ihmisoikeuksien poistamista ja epäinhimillisen kovia rangaistuksia itselleen epämieluisista asioista ja sitten puolustautuvat kertomalla olevansa vain konservatiiveja.

Kiitos lukijalle! Kerro ihmeessä alla miksi olet tai et ole konservatiivi ja mitä mieltä olet kyseisestä aatteesta.