Asumistukea ei tulisi maksaa täysiaikaiselle palkansaajalle

Nykymuotoinen asumistuki on ensisijaisesti tulotuki, koska se maksetaan tulojen perusteella niille, jotka asuvat.

Nykyisin esimerkiksi kympin tunnissa eli noin 1600 euroa bruttona kuukaudessa ansaitseva täysiaikainen työntekijä saa verotonta tulotukea asumistukena yli 200 euroa kuukaudessa. Onko tämä tarkoituksenmukaista?

Moni ajattelee, että täysiaikaisesta työstä tulisi maksaa normaalin elämän perustarpeisiin riittävä palkka, brittiläisittäin ”living wage”.  Näin ei kuitenkaan ole, jos palkan päälle tarvitaan avustusta.

Voisi kuvitella, että yleissitovia eli lainveroisia työehtosopimuksia solmiva ay-liike pitäisi huolen palkansaajien riittävästä toimeentulosta. Tai sitten voisi kuvitella, että markkinoiden hintasopeutuskykyä esimerkiksi nykyisten energianhintamuutosten aikana ihailevat ekonomistit uskaltaisivat hyväksyä myös palkkoihin liittyvän yleisen  minimipalkkareunaehdon: hoitaahan markkina itsensä tasapainoon reunaehdon puitteissa.

Tarvitsemme siis kunnon minimipalkan tulotukien sijaan. Kunnon minimipalkka määrää tuotantorakenteen eettisesti kestävällä tavalla.

On nimittäin eri asia tasapainottaa markkina maksamalla tulotukea kuin kunnon palkkaa. Tulotuen kustantavat muut tulonsaajat työnantajan hyötyessä, kun taas kunnon palkkaa maksava työnantaja joutuu tarkistamaan toimintansa terveyden. Riittävät palkat edellyttävät työnantajalta tuottavuutta ja johtavat tuotteiden ja palveluiden oikeaan hinnoitteluun ja julkisella puolella myös harkintaan palvelujen tarpeellisuudesta.

Matalien palkkojen korottaminen ei edes käy kovin kalliiksi, koska pienet palkat ovat vain vähäinen osa kokonaispalkkakustannuksesta, joka sinänsä ratkaisee talouden kantokyvyn.

Koska asumistuki on efektiivisesti yleistä tulotukea, sen poisto vaikuttaa kaikkeen kulutukseen, ei ensisijaisesti asumiseen.

Lisäys 31.5.2023

A-studiossa käsiteltiin eilen asumistukea. Siinä VATT:in edustaja toi esiin tutkimustuloksen, jonka mukaan opiskelijoiden asumistuen kasvu ei johtanut vuokratason kasvuun. Opiskelijat ovat käyttäytymiseltään tietenkin erityisryhmä, mutta tulos tukee ajatusta, että asumistuki on ensi sijassa tulotuki eikä erityisesti asumisen tuki. Kun asumistukea myönnetään ay-liikkeen sertifioimilla palkkatasoilla, on palkkauksessa selvästi jotain vialla, kun se ei riitä elämiseen tuitta.

Intuitiivisesti olisi helppo ajatella, kuten aiemmin itsekin olen ajatellut, että tuen lisäys nostaisi vuokrapyyntöjä kireillä markkinoilla. Mutta ehkä markkinat eivät olekaan niin kireät, kun paljolti asutaan alun perin tuetuissa asunnoissa, kuten Hekan ja Hoasin kämpissä.

Onko meidän uskominen ylipäätään kaikkiin muihinkaan kysyntä-tarjontateorian malleihin, joita eduskunnan tietopalvelun Sisu-malli sisältää? Li Andersson ainakin valitti, että kaikki malliin syötetyt tuet lisäävät laskennallista työttömyyttä. Käyttäytyminen perustuu kuitenkin koettuihin, ei laskennallisiin tulkintoihin. Toisaalta: lyhyellä tähtäyksellä koettu ratkaisee, pitkällä tähtäyksellä ehkä konvergoidaan realiteettien suuntaan.