Je suis Juif – olen juutalainen

Olen ammentanut Philip Rothin, Joseph Hellerin ja J.D. Salingerin kirjoista, kuunnellut Bob Dylanin ja Leonard Cohenin lauluja sekä Felix Mendelssohnin viulukonserttoa, ihaillut Marc Chagallin ja Amedeo Modiglianin maalauksia ja viehättynyt toinen toistaan kauniimmista näyttelijättäristä Isabelle Huppertista Gwyneth Paltroviin.

Holokaustin muistopäivänä emme saa unohtaa, että kaikki edellä mainitut olisivat syntyperänsä vuoksi kelvanneet natsien uuniin. Tätä on lähes mahdoton ymmärtää, semminkin, kun juutalaiset olivat Saksan rakentava osa sekä taloudessa että kulttuurissa. Kuitenkin meilläkin yhä edelleen muukalaisvihamielisyys tai toiseuden, kuten ruotsinkielisyyden, torjuminen ja demonisoiminen ovat joidenkin maailmankatsomuksen perusta.

Jos ajattelen suomalaisia kirjailijoita tai lauluntekijöitä tai näyttelijättäriä, ja hyväksymme ajatuksen, että ihminen on kulttuurinen konstruktio, olen yllä mainitun listan perusteella yhtä hyvin juutalainen kuin suomalainen.

En tosin voi kuunnella klezmeriä tai Mahleria, mutta en myöskään letkajenkkaa tai Loiria. En ymmärrä juutalaisen keittiön puhtaussääntöjä ja paheksun Netanjahun Israelin palestiinalaisten sortoa ja oikeastaan ajattelen, että Muhammed olisi voinut yhdistää uskonsa alle vielä yhden heimojumalan.

Toisin sanoen: kussakin kulttuurissa on puolensa ja puolensa, mutta ei meitä suomalaisiakaan saa leimata pelkästään lenkkimakkaran purijoiksi.

Olen todistetusti geneettisesti suomalainen ja vietän kesäni järven rannalla saunoen, mutta – vaalin Leonard Cohenin muistoa ja suren miljoonien syyttömien uhrien kohtaloa – Je suis Juif.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu