Kiitos terveydenhoitohenkilöt, THL, STM ja Krista Kiuru!

Näillä näkymin pahin pandemia alkaa olla ohi. Suomi on pärjännyt hyvin, jos mittana käytetään menehtyneiden lukua, joten kansanterveysmielessä on syytä kiittää vastuullisia.

Kun kriisiä hoidetaan ajassa, tehdään välillä virhearvioita mutta oleellista on valmius oikaista päätökset uuden tiedon mukaan. Esimerkiksi maskipakkoon suhtauduttiin aluksi varoen ehkä siksi, ettei tavanomainen maski suojaa käyttäjäänsä täysin ja luo väärän turvallisuuden tunteen, mutta maskin käytön arvo kasvoi, kun opittiin taudin leviävän pärskeissä, jolloin maski suojelee muita kuin käyttäjäänsä.

Kun varsinainen terveyslinja toimi hyvin, paljasti pandemia puutteita muussa hallinnossa. Tuntuu siltä, että meillä on liian hajautettu hallinto, kun tehtävät ovat toisaalta valtion aluehallintoviranomaisten ja toisaalta kuntien ja kuntayhtymien vastuulla kun suhteellisen pienen maamme tarpeet ovat kuitenkin kokolailla yhtenevät Hangosta Utsjoelle, jolloin valtion tason hallinto voisi olla myös käytännön vastuussa.  Kuntien it-hankinnat ovat olleet esimerkki resurssien monisatakertaisesta tuhlauksesta, kuten taitaa olla asian laita myös hyvinvointialueiden it -hankkeiden parikymmenkertaisessa ”koordinaatiossa”.

1990-luvun lamassa osa kansalaisista kärsi pahoin mutta suuri osa ei juuri huomannut koko lamaa muuten kuin osallistumalla yleiseen voivotteluun.  Myös pandemian vaikutukset ovat vaihdelleet kansalaisryhmittäin. Sdp-vetoinen hallitus sai pikavauhtia aikaan lomautusjärjestelmän karenssin poiston, mikä minimoi lomautusten taloudelliset vaikutukset. Kunnat pääosin jättivät lomautukset kokonaan väliin, kuten myös Yle, jolla olisi ollut kerrankin mahdollisuus lomauttaa urheilutoimitus tuotannollisista syistä ennen kuin hyväkkäät keksivät itselleen töitä kaikenlaisista katsauksista. Ansiosidonnaisten turvajärjestelmien ulkopuolella on ollut vaikeampaa mikä on mielestäni oire hyvinvointiyhteiskuntamme perusteiden epäyhdenvertaisuudesta.

Oli vaivaannuttavaa kuulla eri kulttuurihenkilöiden valittelua, etteivät he saa tartututtaa ihmisiä kun ravintolatkin saavat.  Ongelmahan tässä oli ravintoloiden elinkeinovapauden liian jyrkkä tulkinta pandemiaoloissa. Huippunsa kulttuuriväen omnipotenssi sai Oopperan uhkauksessa toimia vastoin viranomaisohjeita. Käytännössä täysin julkisen rahoituksen varassa oopperassa toimitetaan ilmeisen jumalaista tehtävää.

Erityisesti free lance -kulttuuriväen toimeentulo-ongelmat olivat kuitenkin aitoja. Tässä taloudellinen pandemianhoito ei oikein onnistunut, vaikka ohjissa oli oikein ekonomiväkeä. Sama koski tietenkin koko yritystukien kokonaisuutta.

Miksi sitten kiitän Krista Kiurua, vaikken ole edes koskaan äänestänyt demaria kuin kerran Elannon vaaleissa ja välillisesti Mauno Koivistoa. Kiurun puhemyllyhän on raskasta kuunneltavaa, mutta ajan myötä olen huomannut sen sisältävän asiaa, päinvastoin kuin normaali poliitikan puheenpyörittely tai jopa puhumattomuus, kuten joillain ministereillä kovan paikan tullen.

Pandemiaan reagoiminen viivästyi aluksi hieman, kun pääministeri Marin lehtitietojen mukaan kuunteli Antti Rinteen neuvoja olla sulkematta taloutta. Marin myös tuntui viime vaiheessa kiirehtivän yhteiskunnan avaamista. Voimme olla kiitollisia Kiurun ministeriön huolenpidosta. Kiuru on tehnyt parhaansa emmekä viikinkitapaan tulleet uhranneeksi vanhuksia tienvarteen.

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu