Maakuntavero luo epätasa-arvoa ja oireilee politiikan kriisiä

Hallituksen budjettiriihessä puidaan muun muassa maakuntaveron käyttöönottoa hyvinvointialueiden rahoitukseen.  Asiaa pohtinut parlamentaarinen komitea antoi tervejärkisen suosituksen, ettei veroa otettaisi käyttöön ainakaan nykytilanteessa. Komitean jäsen, Veronmaksajain Teemu Lehtinen tiivistää komitean kannan selkeästi Taloustaidon artikkelissaan 19.3.2021.

Parlamentaarisia komiteoita on kaivattu, koska rajatulla toimeksiannolla toimivat suppeat ministerin asettamat työryhmät tuottavat joskus kapeaa tai tarkoitushakuista jälkeä.

Maakuntaverokomiteakaan ei ollut yksimielinen ja ihmettelin kirjoituksessani, miksi nimenomaan vasemmisto ja vihreät tahtoivat mahdollisuuden maakunnalliseen verottamiseen. Kysymys on toisaalta yhdenvertaisuudesta ja toisaalta poliittisen päätöksenteon uskottavuudesta.

Hyvinvointialueiden tehtävänä on peruspalvelujen tuottaminen. Tätä varten niille on luvassa tarpeen mukainen rahoitus, minkä suuruus määritellään ministeriöissä. Tämä merkitsee, että hyvinvointialueiden oikeudenmukaisen rahoituksen perusteet ovat eduskunnan käsissä ja valvonnassa. Miksi tähän tarvittaisiin  vielä maakuntapoliitikkojen, jotka todennäköisesti ovat kaksoisroolissa usein myös kansanedustajia, oma tarveharkinta?

Perustuslain edellyttämää peruspalvelujen saannin yhdenvertaisuutta tarkastellaan usein vain taseen toiselta puolelta, palvelujen saannin kannalta, mutta taseen toinen puoli on yhdenvertaisuuden kannalta myös tärkeä ja muodostuu kustannusten yhdenvertaisesta maksamisesta. Yksinkertaistetusti samasta palkasta tai eläkkeestä tulisi kulua yhtä suuri osuus peruspalvelujen rahoittamiseen kautta maan yhtä lailla kun kautta maan tulisi olla saatavilla samantasoiset palvelut.

Kuntasoten ongelmana on ollut nimenomaan, ettei kaikkien kuntien tulopohja millään riitä peruspalvelujen tuottamiseen, vaikka kuntia sinänsä hoidettaisiinkin hyvin. Valtionavut ja kuntien välinen tulontasaus eivät ole kokonaan kattaneet eroa, vaan köyhillä alueilla palkkojen ja eläkkeiden verorasitus on ollut koholla ja sittenkin rintamaiden kaupungit parkuvat rahoittavansa muuta maata vaikka kyse on maalla asuvista lähimmäisistä, joilla ei ole omalla seudulla peruspalveluilleen maksajia lasten ja sisarusten muutettua rintamaille. Metsäfirmankin pääkonttori sijaitsee stadissa oopperan ja stadikan lähistöllä näitä rahoittamassa.

Valtiorahoitteinen hyvinvointialue ratkaisee peruspalvelujen rahoittamisen yhdenvertaisuusongelman. Miksi sitten osa puolueista tahtoo eriarvoistaa hyvinvointialueita maakuntaveron verran?

Onko kyse siitä, etteivät tulevat maakuntapäättäjät luota eduskuntaan päättäjänä ja rahoituksen lähteenä? Mutta miksi eduskunnan tulisi kääntäen luottaa tuleviin maakuntapäättäjiin? Onhan mahdollista, että maakuntaverolla rahoitettaisiinkin vain poliittisia lahjoja ja kytkyjä kokonaisverotuksen kasvaessa.

Maakuntapäättäjän kannalta tulee olla ansiokasta pysyä kehyksissä, eli hyvinvointialueen tarpeiden järjestäminen siten, että mahdollinen säästö suo sitten ehkä tilaa jollekin lisähyvinvointipalvelulle. Olen joskus spekuloinut ajatuksella, että maakunta voisi palauttaa mahdollisen säästön asukkailleen käänteisenä henkirahana, mikä olisi kannuste hoitaa palvelut taloudellisesti.

Sekä yksityisen että julkisen puolen päättäjät joutuvat sopeutuman vuosibudjetteihinsa. Mikseivät myös maakuntapäättäjät, elleivät sitten tahdo toimia äänestäjien namusetinä ja -täteinä?

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu