Marinin DDR-laatukuva ja Orpon bisneskunta

Sanna Marinin kuntapuhe Ylellä maalasi kuntapalveluista laatukuvan, missä pastellinvärisellä Trabantilla kierrettiin iloisesti kesäpäivässä kimmeltävää Pyhäjärveä Pirkkalasta Tampereelle  kunnan huomassa.

Tässä suhteessa Marin on uskollinen demarien perinnölle, missä kunta hoitaa kaikki asiat kehdosta hautaan eikä välitä Trabantin tupruttelusta.

Toinen demariaatteen tukijalka on sairastumiseen, työttömyyteen ja eläköitymiseen liittyvä ansioturva.  Ansioturvan ja kuntapalvelujen rahoitus vievätkin yhteensä suuren osan tuloistamme. Asian kääntöpuoli on, että päätös työmme tulosten nauttimisesta tehdään jossain lautakunnassa tai virastossa tai iltatunneilla ammattiyhdistyksen keskitetetyn konsensuksen demokraattisen sentralismin takahuoneessa.

Marin puhui pohjoismaisesta hyvinvointimallista, mutta tietty kansankomissaarimainen tiukkuus painoi mielikuvaa itäsaksalaisen lastenseimen paremmuuteen uuden kansalaisen kasvattamiseksi.

Sanna Marin korosti, että toimivat kuntapalvelut ovat yhteiskunnan perusta, jolta myös elinkeinotoiminta ponnistaa. Ongelmaksi muodostuu, tuleeko elinkeinoelämän ponnistaa juuri meidän kunnan valitsemasta hyvinvoinnista vai riittäisivätkö universaalit peruspalvelut?

Petteri Orpon kuntapuheesta ei millään saanut selvyyttä tähän kysymykseen  Tai oikeastaan sai, sillä jos kokoomuslaisesti ajatellaan kunnan elinvoiman olevan kuntapalvelujen perusta, johtaa tämä väistämättä kuntien ja alueiden eriytymiseen kauniiden ja rikkaiden sekä kurjaliston kuntiin.

Kunnan elinvoiman käsite onkin ongelmallinen. Keskustalle se tarkoittaa tietenkin voimaa anoa alue- ja kylätuet ajallaan, mutta kokoomus ja ps liittävät siihen yksityisen elinkeinotoiminnan vireyden.

Itse unohtaisin koko elinvoiman käsitteen ensisijaisena kuntakeskustelunaiheena. Näihin asti kunnan päätehtävä on ollut peruspalvelujen tuottaminen ja siinä on tarpeeksi sarkaa. Kuten Jussi Halla-ahokin puheessaan totesi, eduskunta velvoittaa kunnat peruspalvelujen tuottamiseen mutta ei anna täysimääräistä rahoitusta. Tämä on kuntien ja kuntalaisten eriarvoisuuden pohjimmainen syy. Kuntien rooli elinkeinotoiminnan tukijana on valtakunnan tasolla korkeintaan nollasummapeliä, sillä kyllä elinkeinoja harrastetaan tuista huolimatta ja tyhjät teollisuushallit ammottavat kansantaloudellisia tappioita.

Tässä lähenen Sanna Marinia. Kunnan on toimitettava kuntalaisille peruspalvelut vähintään perustuslain takaaman yhdenvertaisuuden minimitasoon. Mutta minimitason rahoituksen on tultava valtiolta, joka valtakunnallisesti palveluja edellyttääkin. Vastaavasti kaavailtujen hyvinvointialueiden rahoituksen on tultava valtiolta, jotta alueet eivät joutuisi samalla tavoin eriarvoiseen asemaan kuten nykyiset kunnat.

Lähidemokratia toteutuu silloin, kun toiminnasta päätetään paikallisesti, vaikkei omaa verotusoikeutta olisikaan. Vero voi olla teoriassa jopa käänteinen.

Sitä kuitenkin vierastan, että kunnandemari hoitaisi kaikki asiani. Mutta ei kunnanporvariinkaan voi luottaa. Helsinki saa muhkeat yhteisövero-osuudet ja kiinteistöverot, sillä on lisäksi kannattava energialaitos sekä hyvä kuntaveron tulopohja. Tästä huolimatta kuntavero on lähellä keskiarvoja, sillä kankea organisaatio tuhlaa varat ja terveyskeskukseen pääsykin on vaikeampaa kuin köyhemmissä kunnissa.

On mahdollista, että parhaiten kunnan asiat hoidetaan niissä kunnissa, joissa kaikki tulot kuluvat peruspalveluihin. On pakko pinnistää.

Sanna Marinin verokäsitys on selvästi ideologinen ja luultavasti perustuu väärään käsitykseen verotuksemme rakenteesta, jos näin saa sanoa. Ehdottaessaan kuntaveron progression kiristämistä suurituloisten osalta hän unohtaa, että kuntien valtionavut rahoitetaan tuloverojen osalta progressiivisella valtionverolla, joka puree kunnolla vasta yli 30 000 euron bruttovuosituloihin siitä vielä kiihdyttäen. Kun kunnan perheille tärkeä päivähoitomaksukin on yleensä tuloihin sidottu, maksavat hyvätuloiset osuutensa kunnan menoista.

Kunnat saavat yhteisövero-osuuden kunnan alueen yrityksiltä ja metsänomistajilta perityistä veroista. Mielestäni tämä on väärin, sillä voittoa tuottavat yritykset tuovat ”elinvoimaa” jo sinänsä palkkaverojen kautta ja palvelujen tarpeessaan joten yhteisöveron voisi jättää kokonaan valtiolle.

Hyväksyn Sanna Marinin kuntakäsityksen riisutussa valtiorahoitteisessa muodossa. Sen sijaan Orpon elinvoimakunta on vain hyvinvoipien tekopyhä keskittymä.

Ohessa kuva tuloveroasteesta bruttoansiotulojen mukaan (kuntavero 20 %). Minimipalkalla noin 15 000 euroa vuodessa ei veroja tarvitse maksaa, mutta kuntaveron progressio nostaa veroastetta jyrkästi. Ansiosidonnaisista maksuista tässä on mukana vain sairaspäivärahamaksu (1,4 %), joten veroprosentti on lähes verrannollinen pääomaveroon. Pääomatulohan ei kerrytä ansiosidonnaisia etuuksia. Nähdään, että pääomaveron alempi taso, 30 % , saavutetaan vasta yli 80 000 euron ansiotuloilla. Siksi monien vasemmistoministerien hehkuttamaa pääomatuloveron kiristämistä en suosittelisi ainakaan oikeudenmukaisuussyistä ellei pääomatuloja sitten ylipäätään pidä syntisinä, vaikka kumpuaisivatkin ”elinvoimasta”.

 

 

(Verolajivertailuissa ansiotulon veroaste tulisi oikeastaan laskea ansiosidonnaisten etuuksien vakuutusmaksuilla vähennytystä bruttotulosta, mutta tässä käytin suoraan vero.fi -lukuja, kun en oikaisutyöstä ansiota saa ja minkä sairaspäivärahamaksun mukaan otto ylikompensoi.)

 

 

 

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu