Matti Vanhasen populismi ja median ja ekonomistien vastuu

Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee, mutta sain sieluuni aikoinaan vamman ruoan alv:n alennushankkeesta ja arpi aina välillä avautuu.

Matti Vanhanen on ollut puolueensa uskollinen soturi jo Varusmiesliitosta ja Keskustanuorista lukien.

Vaikka Matti Vanhanen on ujo kuni Seppo Kääriäinen, joka aina Rautatieaseman läpi kulkiessaan joutui taistelemaan ettei kääntyisi Savon junaan, mihin kuitenkin loppujen lopuksi päätyi, onnistui hän pääsemään eduskuntaan Paavo Väyrysen vanavedessä.

Kun keskustan Anneli Jäätteenmäki kaatui sinänsä legitiimiin tarpeeseen saada tietää, mitä Tarja Halonen ja Paavo Lipponen touhusivat USA-politiikassaan, avautui Vanhaselle velvollisuus palvella pääministerinä.

Ongelmaksi muodostui, millä ihmeen tempulla väritön Vanhanen voittaa vuoden 2007 eduskuntavaaleissa kokoomuksen nousevan tähden Jyrki Kataisen. Vastauksena oli: Alennetaan ruoan hintaa!

Tämän populistisempaa lupausta ei voi kansalle antaa. Halvempaa ruokaa kaikille! Vastaava lupaus on ollut perussuomalaisten bensanhinnanalentamishanke jota on populismiksi haukuttukin mutta traktorikäytössä kevyt polttoöljy on jo viljelijöille kotipellolla verotonta pellervolaisen talousmatematiikan ansiosta.

Koska Matti Vanhanen on vastuullinen poliitikko, hän kääri ruoan alv:n alennushankkeen alkiolaisesti köyhän eduksi, käyttäähän köyhä suhteellisesti ottaen suuremman osan tuloistaan perustarpeisiin, kuten ruokaan, kuin rikas. Tässä Vanhanen ohitti sen matemaattisen tosiasian, että rikas käyttää ruokaansa enemmän rahaa kuin köyhä, ja sai alv:n alennuksesta köyhää suuremman hyödyn. Kun rikas osti kaviaaria kahdella sataa, hän sai kympin alennuksen, porvarin ostaessa kahdellakympillä sisäfilettä hän sai euron alennuksen ja hampparin ostaessa kahdella eurolla makkaraa hän sai 10 sentin alennuksen, koska Matti Vanhanen piti köyhän puolta. Porvarille maksettiin euro hampparin 10 sentin alennuksesta.

Ruoan arvonlisäveron alentamiseen kului 500 miljoonaa euroa, millä olisi voitu nostaa puolen miljoonan köyhimmän päivärahoja juhannussatasella kuussa.

Maanviljelijät tuskin hyötyivät ruoan hinnan alennuksesta, sillä kulutuskyvyn lisääntyminen ohjautui todennäköisesti muuanne kuin kotimaisiin pottuihin.

Kirjoitin asiasta ennen vaaleja Hesariin mielipidekirjoituksen, jota ei julkaistu. Koko lailla samansisältöinen kirjoitukseni julkaistiin vasta vaalien jälkeen alennushankkeen tultua jo hallituksessa sovituksi. Koska Hesarin päätoimittaja oli silloin keskustalainen, ajattelin vainoharhaisesti, että yleisönosaston toimittaja peesasi päätoimittajan suuntautuneisuutta ja painotin oman kirjoitteluni Uuden Suomen Puheenvuoroon.

Kokoomuksen silloinen kanta oli, ettei arvonlisäverokantoja tulisi eriyttää. Opposition demarit olivat perinteisesti kannalla, että ensin kerätään verot ja sitten suoritetaan uusi tulonjako tulonsiirroin. Sen enempää Jyrki Katainen kuin Jutta Urpilainenkaan eivät kuitenkaan pitäneet viisaana vastustaa pahoina poliiseina Matti Vanhasen populismia.

Osa nuorista yhteiskunta-aktivisteista vastusti silloin välillisen verotuksen tasaveroluonnetta, mutta mielestäni tuloverotuksen progressio, kohtuullisen korkea pääomatulojen kokonaisveroaste ja pienitulosten tulonsiirrot riittävät oikeudenmukaiseen sosiaalipolitiikkaan, minkä rahoittamiseksi välilliset verot ovat kätevä ja määrällisesti pätevä keino. Välilliset verot kohdistuvat myös rikollisin tai veronkierrollisin keinoin hankittujen tai perittyjen varojen käyttöön.

Silloin petyin ekonomistien poissaoloon julkisuudesta. Jostain syystä keskustan populismia ei noustu vastustamaan vaikka perussuomalaisten vastaava olisi ollut altis pilkan kohde.

Hieman samanlaisen asetelman koin 1990-luvulla, kun älysin suurten ikäluokkien maksattavan työeläkkeensä puoliksi jälkipolvilla. Asiasta lehteen kirjoitettuani löysin 1980-luvun Kansantaloudellisesta aikakauskirjasta totuuden, jonka luulin itse löytäneeni, vaikka oli minulla omakin kontribuutio.  Itse asiassa jo 1970-luvun Kansantaloudellisesta aikakauskirjasta eläkejärjestelmän totuus ilmeni selvällä suomenkielellä. Kansalle ei asiaa propagoitu ja suurten ikäluokkien jäsenet loukkaantuivat, kun heitä syytettiin ahneudesta, lukihan työeläkeyhtiöiden eläkevaroilla kustannetuissa kokosivun mainoksissa ”olet ansainnut eläkkeesi”. Tässä oli siis taas kyse median laiskuudesta tai haluttomuudesta löytää aiheita ja ekonomistien pidättyvyydestä ehkä urakehitystä varjellen.

Sakari Sirkkasen Poliklinikka -ohjelmassa 7.4. Palkansaajain tutkimuslaitoksen johtaja, tuleva TEM:n alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen ja ETLA:n toimitusjohtaja Aki Kangasharju keskustelivat arvonlisäverosta noin ohjelmakohdalla 24 min. Kangasharju oli sitä mieltä, että verokannat pitäisi yhdistää ja Pylkkänen oli samaa mieltä ehdolla, että vastaavasti kohdennetaan tuki pienituloisimmille. Lähes liikutuin tästä nuorisolaisten ajattelun raikkaudesta, vastasihan se omaa vuoden 2007 kantaani. Tässä Ylen journalismi ja ekonomistien omaehtoinen ajattelu menestyksellä kohtasivat.

Vuonna 2007 Aki Kangasharju oli Valtion taloudellisessa tutkimuskeskukseessa töissä. Siellä kai virkavastuu olisi edellyttänyt myös kansanvalistusta mutta ehkä pellervolainen tausta toi gag orderin. Elina Pylkkänen taisi tuolloin olla Ruotsin valtiovarainministeriössä, mistä olisi olla nolo huudella kantoja lahden tälle puolen. Yhtä kaikki, näin maallikkona rohkenen kehua molempien tervejärkisyyttä, eli taitoa puhua siten, että meikäläinenkin ymmärtää. Mutta olisiko ekonomistien urakehitys ollut niin häikäisevä, jos he olisivat nuorempina tutkijoina astuneet esiin?

Matti Vanhanen on taas uskollisena soturina paikkaamassa epäonnistuneen puoluejohtajan jälkiä valtionvarainministerinä. Hänen retoriikkaansa on tullut valtiomiesmäistä rauhallisuutta, joka jostain syystä muistuttaa Katri Kulmunia valmentaneen Tekirin toimitusjohtajan Harri Saukkomaan omaksumia äänenpainoja.

Tällä kertaa Vanhasen työtä tasoittavat EU-elvytys ja USA:n elvytys, joiden imu saattaa auttaa menokehyksemme kuntoon, vaikka ministeri ehkä kaipaa tuekseen sitä nykyisin noin miljardin vuosittaista verotuloa, minkä antoi pois ruoan alv:n alennuksena. Tuo EU-elvytys on jonkinmoista seuraamaa siitä, että Vanhanen ja Katainen tuppisuina seurasivat Merkelin Kreikkapolitiikkaa.

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu