Metsänomistaja Leppä ajaa metsänomistajain etua luonnon kustannuksella

Kun presidentti Bush julisti terrorisminvastaisen sodan, liittyi Vladimir Putin siihen heti moukaroidakseen omia kansalaisiaan Tshetsheniassa. Käsitteiden, kuten terroristi, vääntäminen onkin vallankäytön ja vaikuttamisen väline, ja kuulijan on oltava tarkkana ja tarkistaa, kenen joukoissa seistään.

Kiinnitin taannoisessa kirjoituksessani  huomion siihen, että ”Kaikki Suomen maa- ja metsätalousministerit ovat olleet tilanomistajia tai vähintään klusteriin kuuluvia agronomeja lukuun ottamatta Petteri Orpoa…”

Sen sijaan elinkeinoministereinä tai vastaavina ei ole ollut muita kapitalisteja kuin Ilkka Suominen ja Arne Berner. Demareita on kyllä ollut teollisuustyöväkeä avittamassa.

Maa- ja metsätalousministerit toimivat siis omassa asiassaan kaikissa päätöksissään, vaikka heitä ei jääveinä pitäisi edes kuulla. Ministeriön virkamiehet kyllä kuulevat hyvin tarkkaan, ehkä ylisukupolvisten juurien herkistäminä.

Nyt ministeri Leppä korostaa, että metsäasioiden tulee kuulua kunkin EU-maan omaan päätäntävaltaan. Mikäs siinä, jos luontokato otettaisiin meillä vakavasti huomioon. Metsäalan sertifikaatti tuntuu kuitenkin toimivan kuten suuri osa vastaavista vain paperilla, eikä ulotu monitoimikoneurakoitsijan säätimiin asti, mistä metsänomistajalla on viimekätinen vastuu.

Meillä on ollut pitkään yleinen harhakäsitys, että ikäluokkametsä olisi metsää, mutta ei se ole, se on puupelto. Tässä tulemme alussa mainittuun käsitteiden vääristämiseen. Ehkä olisikin selkeämpää, että päätehakattua ja uudistettua alaa kutsuttaisiinkin puupelloksi, ja että metsän statuksen saisi vain monimuotoinen metsä. Kun on verrattu aidon ikimetsän koko eliöstöä vaikka muutama sata vuotta sitten uudistuneeseen metsään, on ero lajirunsaudessa vielä suuri. Alle sadan vuoden metsäkierto ylläpitää vain selvästi harventunutta eliöstöä. Ehkäpä EU:lle voisi ehdottaa metsädirektiivin ulottamista vain metsiin, eikä puuviljelmiin?

Etelä-Suomessa vain noin 2 % puupeltopinta-alasta sisältää aitoja metsiä, eikä ministeri Lepällä ole näitäkään kiire suojella, ettei astuta metsänomistajain varpaille. Kuten ministeri eilen A-studiossa väänsi oman keskustalaisen kestävyysaatteensa: ”ylisukupolvisuus, se on se vanha kestävän kehityksen näkökulma ja ulottuvuus numero yksi”.

Ministerille metsänsuojelu on siis ensisijaisesti tilanhoitoon liittyvän tuottavan maaomaisuuden ylläpitämistä tuottavana myös jälkipolville. Tämä ei välttämättä ole kuitenkaan kestävää luonnon monimuotoisuuden tai hiilipäästöjen kannalta. Itse asiassa muutaman sukupolven sihdillä luonnonsuojelu on ristiriidassa tilan tuoton kanssa, mikä näkyy vaikka hiilipäästöisten turvemaiden käytössä metaanipäästöisen karjan rehun tuotantoon tai ravinnevalumina Saaristomereen sekä tosiasiassa, että vain harva metsänomistaja osaa luetella edes murto-osan palstansa eliöistä mikä edustaa ehkä viatontakin piittaamattomuutta luonnon monimuotoisuudesta: puupellon omistaja on kuin omakotitalon päristelevä nurmikonleikkaaja, joka on korvannut niityn runsauden parilla heinälajilla ja tehnyt toiminnastaan vielä sosiaalisesti tavoiteltavan standardin.

Kun keskustalaiseen ylisukupolviseen ahneuteen, mihin sisältyvän äitimaan hyväksikäytön puolue verhoaa isänmaallisuudeksi, yhdistyy demarien eläkeläisten entisten työpaikkojen perinnön aatteellinen velvoite ”sosiaalisesta ja taloudellisesta kestävyydestä”, on meillä kolme kilpailevaa kestävyyttä: demarien teollinen kestävyys, keskustan kannattajien varallisuusaseman kestävyys ja luonnon kestävyys, joka jää jalkoihin, ainakin jos on tutkijoihin luottaminen monimuotoisuuden hupenemisen kiihtymisestä myös meidän saloillamme.

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu