Mitä vasemmisto ja ay-liike tarkoittavat oikeudenmukaisella palkkapolitiikalla?

Hoitajien palkankorotusvaatimukset ovat yleisesti kansalaisten hyväksymät samoin kuin 15 vuotta sitten hoitajien edellisen kerran lakkoillessa.

Viime kerralla katkera taistelu toi Sari Sairaanhoitajalle korotukset, jotka suhteellisesti ottaen mitätöityivät työnantajien ajaman liittokierroksen korotuksiin nähden. Silloin työnantajat tahtoivat eroon tupoista ja saivat Sariin vedoten liitot mukaan reippailla korotuksilla. Nämä korotukset iskivät heti työnantajain nilkkaan pankkikriisin myötä ja Kreikan kriisi ajoi kasvumme nollatasolle, mistä vasta kiky meitä helpotti.

Työnantajain historiankirjoitus syyttää Sari Sairaanhoitajaa työnantajien omista liittokiimassaan tekemistä ylikorkeista korotuksista. Ei mitään valkeita ritareita.

Nykytilanteessa hoitajien palkankorotusvaatimuksia rajoittaa koko kuntasektorin työntekijöiden korotuspaine. Jos hoitajille, niin myös opettajille ja niin edelleen.

Onko ay-liikkeellä ja sitä tukevalla vasemmistolla yhtenäistä käsitystä, miten oikeudenmukaiseen palkkaukseen pyritään?

Puolueet tuntuvat elävän iskulauseiden tasolla. Kun Jutta Urpilainen valittiin sdp:n johtoon, hän kertoi kysyttäessä olevansa keskituloinen. Tarkempi selvitys osoitti hänen olevan verrattain suurituloinen kuorolisillä kuorrutettuine opettajanpalkkoineen. Jutan identiteetti oli kuitenkin proletaarinen hänen laulaessaan pontevasti internationalea puoluekokouksessa täysin rinnoin. Hyvätuloinen köyhä?

Sanna Marin on leimautunut ideologisesti vasemmalle. Hän reagoi voimakkaasti UPM:n lakkauttaessa kannattamattoman tehtaan. Yhtälailla hän aluevaalitentissä totesi ykskantaan, että sote-työntekijöiden palkat on harmonisoitava korkeimman mukaan. Onko korkein palkka oikeudenmukainen? Tulisiko työnantajan työllistää tappiolla? Ei kuullosta kovin ajatellulta, pikemminkin asenteelliselta.

Tosiasia lienee, että vasemmistopuolueet ovat ideologisesti kyvyttömiä evästämään ay-liikettä oikeudenmukaisen palkkapolitiikan tavoittelussa. Ei ole täsmennetty oikeudenmukaisen palkkauksen perusteita eikä keinoja, joilla oikeudenmukaisuusongelmat tasoitetaan palkansaajain kesken.

Vasemmisto sai 1960-luvulla eduskuntaenemmistön ja siitä alkoi tupojen aikakausi, missä ay-liike pystyi vaikuttamaan työ- ja sosiaalilainsäädäntöön. Voi todeta, ettei mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen käytetty riittävästi hyväksi kun ei perusasetelmaltaan selvälle kunta-alan palkkakiistallekaan ole toimivaa keskustelu- ja sovittelumenettelyä ilman riitaa.

Kun ongelmat kierrätetään työnantajan kautta ei keskinäinen keskustelukulttuuri kehity.

Näen, että tupojen hajoaminen liittokierroksiksi ja liittosopimusten mureneminen yhtiökohtaisiksi on seurausta oikeudenmukaisuuden aliarvostuksesta ahneessa ay-kentässä. No, en oikein usko Björn Wahlroosinkaan ideologiaan ottaa työntekijä omistajavastuuta kantamaan. Voitot ja tappiot kuuluvat omistajalle, oikeudenmukainen palkka työntekijälle.

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu