Ostovoiman lisäyksen keinoista

Poliitikot kilpailevat lupauksilla korvata inflaation aiheuttama elinkustannusten nousu. Olen aiemmassa blogissani  päätynyt ajatukseen, että ulkoisista syistä johtuvaa kustannusten nousua ei kannata korvata kaikille kansalaisille, koska kustannus kuitenkin läpäisee tasa-arvoisen taloutemme kaikkien lopulta maksettavaksi. Kun kyse on esimerkiksi energiasta, sen kustannusnousu ohjaa kansalaisia normaalin markkinamekanismin tapaan. Ja jos otetaan lisää velkaa, sitä on jo lapsiemme niskoilla tarpeeksi.

Valtiovallan tehtävä on kuitenkin pitää huoli haavoittuvimmista, joten ainoana keinona ehdotin pienituloisten tukemista alimpien päivärahojen ja palkkojen nostolla.

Pelkäänpä, ettei puolueilla ole eduskuntavaalien lähestyessä ryhtiä pitää kiinni taloudesta, paitsi keskustalla, kunhan maatalous saa runsaat tuet.

Käyn läpi muutaman ehdotuksen.

Kokoomus on ehdottanut tasaista veronalennusta kaikkiin tuloluokkiin. Tässä on ongelmana, ettei alle 15 000 euron tuloilla makseta tuloveroa. Täysiaikaisena kympin tuntipalkalla tienaa vuodessa lomarahoineen noin 20 000 euroa, mikä keskimääräisellä kuntaverolla tuo alle viiden prosentin veroasteen. Tässä vero koostuu kuntaverosta, Kelamaksusta ja Yle-verosta.

Ensi vuoden alusta myös valtio ryhtyy verottamaan pieniä tuloja hyvinvointialueiden rahoitusmuutoksen vuoksi. Näin valtionverotuksen tasalla on mahdollisuus vaikuttaa veronalennuksin noin 15 000 euron vuosituloista ylöspäin. Jos Kokoomus tahtoo pitää huolta myös pienituloisten elinvoimasta, on veronalennuksen lisäksi keksittävä muita jippoja.

Vasemmistoliitto on pitänyt esillä kahta ehdotusta. Ensinnäkin Li Andersson on puhunut ruoan alv:n alentamisesta. Tämä keino on populistinen ja sen hyödyt kohdistuvat lähinnä keskiluokkaan ja toivoisin, että puoluejohtajat eivät toisi tätä esille nimenomaan muka pienituloisten puolesta. Sama raha on helppo moninkertaisesti kohdistaa suoraan pienituloisille ilman, että samalla jeesataan kaikkia.

Toinen Lin ehdotus, joka on saanut myös muualta vastakaikua, on ollut työttömyysvakuutusmaksun siirto työntekijämaksusta työnantajamaksuksi. Tämä vastaa yleistä palkankorotusta sillä erolla, etteivät bruttopalkkasidonnaiset etuudet muutu. Pienituloinen hyötyisi siirrosta täysimääräisesti mutta koska maksu on verovähenteinen, suurempituloiset hyötyisivät marginaaliveron mukaisesti suhteessa vähemmän. Tässä maksajana olisi työnantaja ja hyötyjinä ansiotulon saajat ja verottaja.

Koska vakuutusmaksun siirto vastaa palkankorotusta, ei ansiotulonsaaja siitä lopulta hyödy, koska seuraavalla palkkakierroksella on vähemmän jaettavaa. Jos hallituksella on käsitys työnantajien, mukaan lukien julkisen työnantajan palkanmaksukyvyn noususta, on maksujen siirto eläkemaksu ja kelan päivärahamaksu mukaan lukien tapa tehdä yleinen palkankorotus ohi työmarkkinoiden ja myös ohi ansiosidonnaisen sosiaaliturvan.

Eläkeläiset eivät hyötyisi maksujen siirrosta, eivätkä Kokoomuksen veronalennuksesta, jos se suoritettaisiin  ansiotulovähennysten kautta. Itse eläkeläisenä ehdotan eläkeläisille ihan suhdanteista riippumatta Kelan sairaushoitomaksun tasaamista ansiotulosta perittävän tasalle. Se, että eläketulosta peritään ansiotuloa korkeampi sairaanhoitomaksu on ristiriidassa perustuslakimme yhdenvertaisuuspykälän kanssa, missä todetaan, ettei lainsäädännöllä saa kansalaisia asettaa erilaiseen asemaan yleisesti eikä erityisesti vielä ikä ja terveydentila mainiten.

Koska sairaanhoitomaksu on veroluonteinen maksu ilman korvamerkintää, veron kohdistaminen eläketuloon ansiotuloa korkeampana on väärin. Tosin KO on eläkeläisten raippaveropäätöksessään todennut, että hallitus saa verottaa eri tulolajeja epäoikeudenmukaisesti.

Huomaamme, että jos tahdomme vaikuttaa kaikkien kansalaisten asemaan jotenkin tasapuolisesti, ei tämä ole helppoa järjestelmämme monimutkaisuuden vuoksi. Kun PM on hallintotieteiden maisteri, toivoisi häneltä ehdotuksia systeemien selkeyttämiseksi noin reilulla meiningillä.

Elämme epävarmoja aikoja sodan, elintarvikekriisin ja ilmastomuutoksen vuoksi. Nyt olisi syytä ottaa pieni aikalisä nähdäksemme, mihin Euroopan tilanne on kehittymässä ja tällöin valtiovallan ensi sijainen tehtävä on pitää huoli pienituloisimmista meidän muiden kantaessa sen, mikä on kannettava.

 

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu