Pääministeriemme populistiset lupaukset

Eduskunnan Nato-päätös osoitti demokratiamme toimivuuden, kunhan tilannekuvasta päästään yksimielisyyteen. Oma yleisönosastoskribentismini on pyrkinyt juuri oikean tilannekuvan luomiseen, jotta olisi edellytyksiä sovitella näkökulmia puhtaalla pelikentällä.

Esimerkiksi oikeudenmukaisesta verotuksesta saa olla yhtä tai toista mieltä, mutta jos päätöksen perusteeksi lasketaan väärä veroprosentti, niin johtopäätökset ovat väkisinkin harhaisia. Tästä voi mainita esimerkiksi osinkoveron, jos siitä unohdetaan yhteisöveron osuus, tai palkkaveron, jos siihen luetaan mukaan ansionvakuutusmaksut.

Normaali ihminen ei vaivaa päätään prosenteilla mutta kuitenkin pahastuu kokemastaan epäoikeudenmukaisuudesta, vaikka tämä perustuisi vääriin lukuihin.  Olen kirjoittelullani yrittänyt provosoida ekonomisteja keskusteluun. Ekonomistit keskustelevat keskenään vaihtamalla erillistutkimustulosten miekaniskuja siitä huolimatta, että joutuvat käytännössä toteamaan kokonaisuuden olevan ei handussa jos ei muuten, niin siksi, että Tilastokeskuksen määrärahoja on höylätty.

Nyt on kuitenkin riemastuttavasti tullut julkisuuteen kahden ekonomistin (Sanna Kurronen ja Marita Laukkanen) kanta polttoaineverotukseen, missä todetaan. että kustannusten nousua ei ole syytä korvata yleisellä veroalella, vaan talouden on otettava hinnat vastaan sopeutuen uuteen asentoon.  Suuri osa ekonomisteistamme on samaa mieltä.

Alentamalla polttoaineiden veroa valtio luopuisi suuresta tuloerästä, jonka avulla olisi mahdollista muun muassa auttaa niitä, joita polttoaineiden hinnannousu eniten kohtelee kaltoin.

Tässä syntyy déjà vu Suomen populistisimpaan pääministerikampanjaan vuodelta 2007. Silloin Matti Vanhasella oli vaikeuksia uusia pääministeriytensä Jyrki Kataisen johtaman kokoomuksen nousun vuoksi. Mitä teki Matti? Lupasi kansalle halvempaa ruokaa! Tämän populistisemmin ei voi luvata ellei sitten lupaa perussuomalaisten  tavoin halvempaa bensaa.

Maisterismiehenä Vanhanen osaa prosenttilaskun ja kertoi ruoan alv:n alentamisen perusteeksi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, koska pienituloisen menoista ruoka vie suuremman prosenttiosuuden kuin suurituloisen menoista. Silloin Matti ei  ollut vielä ilmeisesti käynyt Tekirin puhekurssilla, mutta vakuuttavasti hän osasi vakuuttaa.

Tosiasiassahan kävi niin, että alv:n 5 %-yksikön alennus halvensi optiomiljonäärin 200 euron hanhenmaksa-annoksen hintaa kympin, porvarin 20 euron sisäfileen hintaa euron ja köyhän 2 euron hampparinmakkarapalan hintaa 10 senttiä.

Porvarille maksettiin euro, jotta köyhä sai 10 senttiä. Onkohan tällainen matematiikka voimassa myös maataloustuissa?

Sdp perinteisesti vastusti alv:n alennusta, jotta valtiolla olisi varaa hoitaa köyhät, mutta Jutta Urpilainen tiesi peruskouluopettajana, etteivät kansalaiset ymmärrä prosenttilaskua mutta ymmärtävät ruoan hinnan alennuksen ja taipui oppositiossa pahemmin vastustamatta vääryyteen.

No, Vanhasesta tuli pääministeri ja Kataisesta valtionvarainministeri ja sittemmin komissaari kuten Urpilaisestakin. Kaikki loppujen lopuksi myöntyivät tukemaan Saksan ja Ranskan pankkeja Kreikan kautta, mikä on hämmästyttävää ja jatkuu eri muodoissaan.

Kirjoitin alv-asiasta Hesariin ennen vaaleja, ei julkaistu. Vaalien jälkeen vastaava kirjoitus kyllä oli riittävän julkaisukelpoinen mutta ei enää vaikuttanut vaaleihin. Tulin vainoharhaiseksi, koska Hesarissa oli silloin kepulainen päätoimittaja.

Viime aluevaalien vaalikeskustelussa nykyinen pääministerimme Sanna Marin vaati sotealueille palkkaharmonisointia ”korkeimman” mukaan. Lausunto oli mielestäni täysin vastuuton. Kuntaliitokset ovat osoittaneet, että palkkaharmonisointi syö suuren osan laskennallisista hyödyistä. Korkein palkka ei varmuudella anna oikeudenmukaisinta palkkaa vaan vääristää tehtävien välistä palkkasuhdetta. Ja tehdäänkö palkkavertailut ylipäätään samanarvoisten töiden välillä vaikka nimike olisikin sama? Ovathan kunnat jo nyt velvollisia oikeudenmukaiseen palkkaukseen vaikka kepukunnissa tietenkin vävyn kälylle räätälöidään sopiva palkka kaikille malliksi.

Pääministerin olisi pitänyt vastuullisesti luvata korkeintaan palkkauksen oikeudenmukaisuuden tarkastelua ja uutta lakia, jotta nykyinen kallis käytänne ei velvoittaisi laskelmien mukaan 500 miljoonan euron vuotuiseen ylimääräiseen harmonisointikustannukseen. Vai taitaa kustannus olla jo nykyisiin sotelakeihin leivottu?

Tuo 500 miljoonaa on sattumalta sama luku, minkä Matti Vanhanen luovutti ruoan alv:stä. Tosin rahan arvo on muuttunut ja Vanhasen lahja tulisi oikaista nykyisten elintarvikemenojen mukaisiksi. Yhtä kaikki, keksin aikoinaan, että puolelle miljoonalle eli 500 000 köyhimmälle voisi maksaa verotus huomioiden noin satasen kuussa, jos käytössä olisivat nuo pääministerien 500 miljoonaa.

Kolmas populisti, Antti Rinne, lupasi vaalikampanjassaan vappusatasen, mutta hän rajasi tämän eläkeläisille, eli omalle kannattajakunnalleen. Rinne ei muistaakseni täsmällisesti heti  esittänyt hankkeen rahoitusta, mutta myöhemmin pyrki  nostamaan pääomatulojen verotusta (osinkojen lähdevero olisikin pitänyt toteuttaa) ja jopa yritti murentaa ansioeläkkeiden tulosidonnaisuutta siirtämällä järjestelmän sisällä eläkkeitä pienimpiin päin. No, miksei tähän sitten käytetä suurituloisten eläkeläisten raippaveroa, jonka kannattaja Jutta Urpilainen ei vielä tiedosta, mikä hänen komissaarin eläkettään odottaa.

Vappusatasen toteuttamisessa päästiin kuitenkin alkuun kunnes Sanna Marinin hallitus pisti asian lepäämään covid-kustannusten vuoksi.

Varmaankin edellä kuvatun perusteella on selvää, että vappusatanen voitaisiin rahoittaa joko luopumalla elintarvikkeiden alv:n alennuksesta tai hyvinvointialueiden palkkaharmonisoinnista.

Meillä on tilastojen mukaan noin runsaat puoli miljoonaa tuloiltaan köyhyysrajan alittavaa. Ei heidän auttamisensa ole mahdotonta, kun jo tuollainen alv-keikaus näyttelisi suurta roolia. Yksi merkittävä pienituloisten tuki on asumistuki, joka on oikeastaan ruokakuntakohtainen perustulo. Asumistuki olisi pantava verolle pelkästään pienituloisuuden kohdentamisen parantamiseksi, sillä nykyinen tulorekisteri seuraa hyvin verotettavia tuloja.

Pienituloisimpia on helpompi jeesata, kun kohdistus on oikea, eikä tukea jaeta hehtaaripyssyllä väärään suuntaan, kuten ruoan alv-alennuksessa.

Olen ollut pettynyt julkisuuden kykyyn käsitellä ruoan alv:n tai palkkaharmonisoinnin kaltaisia asioita ja erityisesti kaipaisin ekonomistien kantoja samaan tapaan kun nyt rohkeat nuoret ekonomistit puuttuivat polttoaineveron alentamishankkeeseen.

Antti Rinne sai kyllä lunta tupaan vappusatasestaan osittain ansaitusti, koska ei heti esittänyt hankkeelleen rahoitusta, mikä leimasi hankkeen vaalipuheeksi. Rinne kärsi julkisuudessa ja lopulta ministeriydessään myös puuttumisestaan Postin lajittelijoiden palkkaukseen, vaikka oli itse asiassa oikeassa. Sen sijaan harhauttavaa tietoa julkisuuteen jakanut Postin johtaja on nykyisin pääjohtaja.

Matti Vanhanen on omaksunut vanhemman valtiomiehen roolin, mikä hänelle suotakoon, koska on kunnon keskustalaisena kärsinyt sydän- ja verenkiertosairauksista ja on luvannut jäädä paivänpolitiikasta sivuun.

Sanna InstaMarin on sen sijaan teflonia ja saa nähdä, käyttääkö hän asemansa hyvään vai joudummeko talouskuilun partaalle sillä pääministerin talousajattelu taitaa pohjautua taloussosiologian peruskurssiin Tampereen yliopistolta ellei sitten sarjayrittäjäpuolison neuvoon hankkia uusi rahoitus aina ennen vanhan hankkeen kaatumista.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu