Palkansaajan ansiot ovat palkansaajain käsissä

Akavan Sture Fjäder twiittasi verokiilasta  tavalla, mikä on hermostuttanut meikäläistä jo pitkään, koska verokiilasta valittamiseen ei yleensä liity analyysia vero- ja maksutulojen vaihtoehtoisesta keräämisestä tai niihin liittyvien palvelujen supistamisesta.

Suomen verokiila ei ole verrokkimaihin nähden korkea, kun laskelma tehdään työnantajan kokonaispalkkauskustannuksen pohjalta. Näin verokiila ei ole kilpailuongelma. Itse asiassa kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta onkin seurattava työnantajan kokonaiskustannusta pikemminkin kuin tämän kustannuksen osatekijöitä. Työnantajan kannalta on loppujen lopuksi aivan sama, miten työvoimakustannus jakautuu eläke ym. -maksuihin, tuloveroihin ja nettopalkkaan. Jos työnantaja tahtoo jakaumaan puuttua, hän käy määräilemään palkansaajaa tämän omissa asioissa.

Kun veroprogressio on jyrkkä, voi viimeinen veroporras hillitä töiden tekemistä niillä aloilla, missä työn määrän voi valita. Nämä alat eivät ole tyypillisesti akavalaisia, mutta jos asia koetaan ongelmaksi on porrastusta mahdollista muotoilla verokertymän juuri muuttumatta. Itse kannatan porrastusta, missä tuloveron rajavero on pääomatuloveron suuruinen. Lisäksi on maksettava ansionvakuutukseen liittyvät maksut.

Yleisesti ottaen valtaosalla palkansaajista eläke- ym. ansiosidonnaisten maksujen osuus työn  kokonaiskustannuksesta on suurempi kuin tuloverojen osuus.  Valtaosalla tuloverojen osuus verotettavasta tulosta alittaa yleisen pääomatuloveron tason, mihin vassareillakaan ei tulisi olla valittamista mutta eivät tapaa asiaa tuoda ilmi.

Jos siis verokiilaa tulisi supistaa Sture Fjäderin vaatimuksen mukaan, olisi huomio kiinnitettävä verokiilan suurimpaan  erään, joka on eläkemaksu, mikä on bruttopalkkaan suhteutettuna yksityisillä aloilla päälle 24 prosenttia. Toiseksi suurin taitaa olla kuntavero, joka on efektiivisesti keskimäärin lähes 15 %.

Kuitenkin nimen omaan akavalaiset ovat tilastollisesti ansiosidonnaisessa eläkkeessä riskivakuutuksen hyötyjien puolella, koska ovat hyvätuloisia ja pitkäikäisiä. Toisaalta kuntaverojen tuotto kuluu akavalaisiin palkkoihin soten ja koulutoimen piirissä.

Näin akavalaisten ei kannattaisi olla Sture Fjäderin kanssa samaa mieltä tämän vaatimuksesta ”Työn verotusta on alennettava” (Fjäderin kuvissa palkansaajan veroja ja maksuja ei ole eritelty).

Tietenkin voi uskoa verojen alentamisesta koituvan dynaamisia hyötyjä, mutta tämä lienee kokoomuslaista unelmahöttöä.

Itse kannatan kyllä ansiosidonnaisten etuuksien supistamista, jolloin koituva säästö jäisi palkansaajan omaan päätäntään, mutta nämä etuudet ovat syntyneet palkansaajain vaatimuksesta ja demokraattisesti eduskunnassa päätetty kuten ne menot, joihin tuloveroja tarvitaan. Siksi vastuullisten ay-johtajien tulisi tuoda esille kolikon molemmat puolet.

Sture Fjäderin Akava ei ollut kovin solidaarinen, kun se ei allekirjoittanut eläkemuutosta, missä  viimeisten ansaintavuosien väliaikaiseksi jäänyt superkarttuma poistettiin, koska karttuma suosi pitkään töissä viihtyviä akavalaisia. ”Onneksi” karttuma ehti auttaa suuria ikäluokkia. Mutta minkälaista solidaarisuutta Fjäder edellyttää muilta, jos suoraan ansiosta kerättävien maksujen ja verojen määrää alennetaan? Maksetaanko eläkkeet vastaisuudesta arvonlisäveroista? Tarvitsemme vastauksia niiltä, jotka vaativat, että ”Työn verotusta on alennettava”.

Ylipäätään palkansaajain maksut ja verot ovat palkansaajien ja heidän verrokkiensa omissa käsissä, kun etuuksista ja palveluista eduskunnassa päätetään.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu