Peruspalvelujen rahoitus, aluetuki, maa- ja metsätalouden tuet

Kuuntelin Maaseudun Tulevaisuuden järjestämää puolueiden puheenjohtajien vaalikeskustelua missä taas asioita paljon vatkattiin huonosti määriteltyjä mielikuvia käyttäen. Toivoisin, ettei kaikkia aineksia sotkettaisi samaan puuroon.

Ainakin seuraavat asiat kaipaavat mielestäni erilliskäsittelyn:

Peruspalvelujen rahoitus

Peruspalvelut ovat palveluja, joiden saaminen on yhdenvertainen kansalaisoikeus perustuslain siunaamana ja eduskunnan velvoittamana. Vaikka kyse on yksittäisten kansalaisten valtiollisista oikeuksista on vastuu niiden tuottamisesta ja rahoituksesta ollut ensi sijassa kuntien harteilla.

Erityiseti pääkaupunkiseudun kuntapäättäjät ovat pitkään itkeneet, miten edustamansa ”kunnat” joutuvat rahoittamaan maaseutua verotulojen tasoitusten kautta, mutta tässä ei kyse ole ”kunnista” vaan kansalaisista, joiden kuntaveroista osa siirretään köyhempiin kuntiin normaalien peruspalvelujen rahoittamiseksi ja omien mummojen hoitamiseksi. Jos mummo muuttaisi lasten luo, olisi hän sitten pääkaupunkiseudun kontolla.

Kuntien välinen tulonsiirto ei ole ollut edes riittävää, mikä näky kuntaveron hajonnassa. Kuntavero on voimakkaasti progressiivinen päinvastaisesta mielikuvasta huolimatta joten pienituloisten kunnissa veroa ei edes kerry korkeasta prosentista huolimatta. Sen sijaan pääkaupunkiseudulla nautitaan yhteisöveroista ja kiinteistöveroista pelkästään sijainnin perusteella.

Valtiorahoitteinen soteuudistus poistaa eriarvoisuusongelman osaltaan. Kuitenkin vaatimus maakuntaverosta tuo eriarvoisuuselementin uudelleen esille ja oikeastaan osoittaa poliitikkojen vastuunkantokyvyttömyyden: ei uskota, että budjeteista voitaisiin pitää kiinni ilman veronkorotuksen hätävaraa. Onhan yhteisten asioiden hoitoa myös valtion myöntämien rahavarojen käytöstä sopiminen ja siinä niukkuudessa selviäminen.

Kuntamalliin kokoomusmaisesti takertuminen edustaa rintamaiden etua.

Aluetuki

Aluetuki on keskustalainen käsite, jota on vaikea ymmärtää kuulumatta aluetuella rahoitettuun apparatsikkijoukkoon. EU toi kepulle suuren lahjan edellyttämällä aluetukien jakoon alueellista hallintoa, jolloin alueelliset seutukaavaliitot ja aatteelliset maakuntaliitot yhdistettiin maakuntien liitoiksi, joille EU-rahanjako keskitettiin. Nyt sitten vähintäänkin puolipäivätoimiset kylätoimikuntien sihteerit saavat palkkansa maakunnasta, joka käsitteenä on tässä yhteydessä epähistoriallinen mutta kuullostaa vakuuttavalta.

Elinvoima on toinen keskustalainen käsite, jolla tarkoitetaan aluetuella rahoitettuja toimintoja ja mikä ylläpitää kuntaväen puhemyllyä ja palkanmaksua. Uskovatko poliitikot todella, että he voisivat luoda aitoa elinvoimaa? Tähän olisi hauska saada tieteellinen näyttö mutta päätökset tehdään yleensä ilman seurantavelvoitetta.

En kannata aluetukia. Alueiden on tultava toimeen omillaan. Vaikea keksiä perustetta, miksi Akaan tulisi tukea Sysmää tai päinvastoin. – Kuitenkin alirahoitettujen pakollisten toimintojen alijäämä kuten edellä mainittu peruspalveluiden rahoitus on saatava kuntoon. Se ei ole aluetukea. Jos valtio kattaisi täysimääräisesti esimerkiksi ikäihmisten hoidon, tulisi ehtookodeista luonnonkauniiden kuntien terve elinkeino mikä ylläpitäisi hoitoväkeä myös tilallisten iloksi.

Maataloustuki

Maataloustukia perustellaan huoltovarmuuden ja maaseudun elinvoiman kannalta. Jos huoltovarmuus on  ensisijainen tukiperuste, tulisi tämä ottaa paremmin huomioon viljelyn ja karjanhoidon panosten omavaraisuuden osalta.  Tukiin tulisi liittyä aito ympäristövelvoite ja myös elintarviketuotannon monipuolistamisen päämäärä. Vehnää tuskin kannattaa väkisin viljellä kun marketit ovat pullollaan halpaa balttilaista pastaa ja ranskalaisia leipäpakasteita.

Metsätalouden tuki

Joskus 1980-luvun puolivälissä kirjoitin lehteen, että on nurinkurista, että meillä metsätalous on maatalouden tukielinkeino kun maatalous on tappiollista ja metsätalous plussalla. Usein maatalouden investoinnit on rahoitettu metsänhakkuilla ja näin kahden eri tulonlähteen kannattavuudet ja olemassaolon oikeus sekoittuvat. Sitäpaitsi metsätalous on koko talouden kannalta maataloutta tärkeämpi koska sektorin vientituloilla voitaisiin tuoda kaikki tarpeellinen ravinto.

Metsätaloutta tuetaan monin tavoin sekä suoraan että epäsuorasti. Tämä ei ole lainkaan tarpeen, sillä puun kysyntä riittää tuesta riippumatta eikä meillä ole enää hakkuissa ikävä kyllä nollarajaa, minkä takana metsät säästyisivät. Nollarajan poistuminen johtuu mm. yhteiskunnan tuella rakennetuista metsäteistä mutta myös maaseudun tiestön yleisestä ylläpidosta tukkirekan kestäviksi. Juuri jossain uutisessa kerrottiin pohjoisen superrekkakokeilusta, jonka laajenemista rajoittaa siltojen ja teiden kantokyky. Ilmeisesti etelän veronmaksajien ja henkilöautoilijoiden pitäisi kustantaa maaseudullle vahvemmat siltarummut vaikka metsät kasvavat rahaa rekkojen lastiksi!

Maaseudun edustajat edustavat hybristä, jonka mukaan maatalous ruokkii ihmiset ja metsätalous ylläpitää koko taloutta. Mikäs siinä mutta miksi yhteiskunnan ylläpitäjät tarvitsevat tukea ylläpitääkseen yhteiskuntaa?

Miten kunnat selviävät?

Olen tosissani esittänyt, että kuntien määrää pitää kasvattaa siten, että kuntalainen tuntee aitoa yhteyttä muihin kuntalaisiin. Suuri osa kunnan palveluista kuuluu edellä mainittuihin kaikille yhteisesti kuuluviin peruspalveluihin, joiden tulisi olla valtion vastuulla. Kunnan palveluja karsimalla ja lisäämällä kuntien välistä yhteistoimintaa tarpeellisissa asioissa saavuttamme tilanteen, missä kaikki kansalaiset saavat peruspalvelunsa valtion järjestäminä ja lähipalvelunsa kotikutoisesti.

Pieni kunta selviää,  jos sen rahoitus on kunnossa, esimerkkinä Kauniainen, joka tuntuu olevan tyytyväinen oloonsa. Sen sijaan vaikkapa asukasluvultaan selvästi suurempi Helsingin Vuosaari joutuu alamaisesti kuulemaan, mitä keskustan virastoissa ja lautakunnissa on päätetty eivätkä viikingit saa rakentaa edes kuntorappuja ilman kaupungin ohjeistusta samalla kun kaupunki ei pidä huolta unelmapaikalla sijaitsevasta talonvaltaajienkin huonokuntoisena hylkäämästä rantakiinteistöstä. – Rahoituksen kuntoon saaminen edellyttää, että peruspalvelut ovat valtakunnallisilla harteilla. Olisi syytä harkita jopa koko kuntaveron korvaamista asukasrakenteeseen sidotulla valtion toimintarahalla, jonka käytöstä kuntalaiset päättäisivät.

Kiistän siis tarpeen, että nimen omaan paikallisten päättäjien tulisi hoitaa koulut ja terveyskeskukset paitsi korkeintaan alueensa asukkaiden tarpeiden valvonnan osalta. Sen sijaan kaavoitus- ynnä muut ympäristöasiat, lenkkipolut ja juhannusjuhlien ja muiden kulttuuritilaisuuksien  järjestäminen sopivat yhteisöllisiksi toimiksi. Lisäksi  yleiseen poliittiseen tajuntaamme eivät oikein mahdu kuin valtakunnalliset asiat ja lähiasiat, mistä seuraa, että maakuntataso saa temmeltää rauhassa. Kuka helsinkiläinen tietää maakuntajohtajansa nimen ja viraston sijainnin?

Kesko laajensi taannoin alueorganisaatiotaan yhdeksäksi alueeksi mutta palasi myöhemmin kuuteen alueeseen. Kesko toimii tarkoituksenmukaisesti liiketoimintapohjalta. Hoidetaan mekin hyvinvointialueet erva-alueiksi kunhan keskustan uho laantuu ja sitten paikalliset asiat 4H-kerhossa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu