THL:n sosiaaliturvamenotilasto kaipaa säätöä

Ajatellaan vuosituhannen alussa loppupalkallaan eläköitynyttä opettajapariskuntaa, jonka yhteinen eläke on ehkä 5000-6000 euroa tai johtajaa, joka yksin saa tämän suuruisen eläkkeen.  Tämmöisillä tuloilla on hyvä pitää mökkiä ja poiketa Pariisissa ja helliä lapsenlapsia. Tai lomautettua teollisuustyöntekijää, joka koronalomautusten aikana kävi pilkillä keskituloa paremmalla ansioturvalla. Kuuluvatko tällaiset tulot sosiaaliturvatilastoon? Ilmeisesti kuuluvat, mutta silloin on unohdettava mielleyhtymä köyhäinhoitoon.

THL julkisti vuoden 2020 sosiaaliturvamenotilaston, joka on laadittu EU:n periaatteiden mukaisesti, joten numeroissa ei sinänsä ole mitään valittamista. Tilasto yhdistää luvut mielestäni kuitenkin epämielekkäästi siten, ettei siitä ole poliittisen päätöksenteon perusteeksi. Siksi tilastoa pitäisi jatkojalostaa vielä kotimaiseen käyttöön.

Karkeasti ottaen tilasto kattaa lakisääteiset sosiaalimenot. Koska meillä on pakollinen lakisääteinen ansioturva, kuuluvat ansioeläkkeet ja ansiosidonnaiset päivärahat tilastoon. Niiden osuus koko menoista on kuitenkin niin suuri, että varsinainen huutavaan tarpeeseen kuuluva meno hukkuu lukujen alle.

76 miljardin menot ovat 13 000 euroa asukasta kohden. Tuntuu aika korkealta. Kun menoista 32 miljardia kohdistuu vanhuksille huomaammekin tämän asukaskohtaisen hinnan koostuvan suurelta osin palkkasidonnaisista eläkemaksuista.

Palkkasidonnaiset eläkemaksut jakautuvat työntekijä- ja työnantajamaksuihin. Näiden perusteella lasketaan sosiaalimenojen rahoitusosuus vakuutettujen ja työnantajan suhteen. Tämä on disinformaatiota, sillä juridiikasta viis, palkkasidonnainen maksu kohdistuu tehollisesti vakuutetulle. Sama koskee muita ansiosidonnaisiin etuuksiin oikeuttavia ansiosidonnaisia maksuja.

Työantajan rahoitusosuuteen voi laskea vain työantajan omasta aloitteesta syntyneet kulut, jos sellaisia tähän tilastoon kuuluu. Lakisääteiset kulut ovat osa palkkausta ja siten vakuutetun kustannus. Tämä on tärkeää poliittisen päätöksenteon kannalta. On sisäistettävä, että olemme palkansaajina tahtoneet lohkaista tuon osuuden tuloistamme ansiomme vakuutukseen.

Ansiosidonnaisiin menoihin kuuluu usein joku perusturvaosuus. Suurin tällainen erä liittynee siihen, että eläkkeiden yhteensovituksen vuoksi työeläkeläinen on kustantanut oman kansaneläkkeensä tai ainakin sen osan, mikä takuueläkkeen tasosta jää saamatta.

THL:n tilastoa tulisi jatkojalostaa poliittista päätöksentekoa varten siten, että ensinnäkin erotetaan ansiosidonnaiset etuudet perusturvasta ja sitten lasketaan rahoitusosuudet kummallekin erikseen siten, että ansiosidonnaiset pakolliset maksut merkitään vakuutetulle työnantajan sijaan.

Uumoilen, että joudumme jossain vaiheessa tinkimään pakollisesta ansionvakuutuksesta, jotta niin sanottu verokiila riittää muihin menoihin. Siksi olisi syytä nähdä suuruusluokat ja kyetä erottamaan laskennallinen perusturvan osuus koko turvasta.

 

 

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu