Valitsemme presidentin emmekä arvojohtajaa – älä hukkaa ääntäsi

Twiittasin eilen X:ssä presidentin arvojohtajuuskeskustelussa, ettei perustuslaissa määritellä tällaista johtajuutta. Joku vastasi, että kyllä me tarvitsemme arvojohtajan. Ehkäpä sellaista voisi hakea vaikka kirkosta kertomaan, että olemme kaikki samalla kämmenellä Al-holin ja Gazan lasten kanssa.

HS:n Marko Junkkari kirjoitti tänään lauantaina arvojohtajuudesta kolumnin, jossa YLE:n vaalitenttiin viitaten totesi, että ”Tuleva presidentti lupaa edistää asioita, joista hän ei saa edes päättää”,

Junkkarin mukaan perustuslakiin kirjoitettu presidentin vakuutuksen ”vakuutan, että minä presidentintoimessani vilpittömästi ja uskollisesti noudatan tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistän Suomen kansan menestystä” viimeisen lauseen kaikin voimin edistän Suomen kansan menestystä on joidenkin mielestä katsottu antavan oikeuden puuttua asiaan kuin asiaan, jos se vaikuttaa Suomen kansan menestykseen.

Eihän  näin voi olla. Tällainen tulkinta antaa avoimen valtakirjan sellaiselle toimijalle, joka tahtoo kaikkeen puuttua.

Kyllä meidän täytyy olla kypsempiä ja tyytyä ajamaan asioita normaaleja teitä. Aikoinaan presidentti Kekkosella oli laajat valtaoikeudet ja hän puuttuikin esimerkiksi liikenneturvallisuuteen ja sai aikaan positiivisia tuloksia. Mutta hän ei puuttunut saamelaiskysymykseen, vaikka oli Lapin kävijä ja AKS-mies, siis oletetusti pohjoisten olojen ymmärtäjä ja sukulaiskielten ja -kansojen ystävä. Kyllä varoisin tällaisia pointteja, jotka kumpuavat joistain arvaamattomista mielenliikkeistä.

Sen sijaan voimme valita presidentin, joka kansainvälisiä, perustuslain mukaisia toimia hoitaessaan on halukas ja kykenevä puuttumaan ”globaaliin” ilmastokysymykseen, luontokatoon sekä rauhan edistämiseen, siksi valintani on Pekka Haavisto.

Ensimmäisellä kierroksella valitaan toiselle kierrokselle yltävät. Ei kannata hukata ääntään pelkkään vaaliperformanssiin, käytä äänesi tehokkaasti!

P.S.

On hieman naivia ajatella, että vänrikillä olisi arvovaltaa kenraalien edessä. Kenraalit on kohdattava kuten Elisabeth Rehn, perehtyneesti ja lujuudella.