Vihreät ja vasemmisto epätasa-arvon asialla

Helsingin Sanomain eilisen artikkelin mukaan vihreät, vasemmistoliitto ja sdp ovat maakuntaveron kannalla. Perusteet ovat outoja semminkin, kun puolueet muuten profiloituvat yhdenvertaisuuden ajajina.

Näiden puolueiden kanta on aiemminkin ollut orastavasti tiedossa, mutta valitettavasti järkiintymistä ei ole tapahtunut ainakaan Suomen sosiaali ja terveys ry:n paneelikeskustelun perusteella.

Perustettavat hyvinvointialueet hoitavat ainakin aluksi vain lakisääteisiä sote-palveluja, joiden saaminen kuuluu perustuslain yhdenvertaisuuspykälien piiriin. Meillä on kaikilla oikeus terveys- ja sosiaalipalveluihin asuinpaikasta riippumatta.  Yhdenvertaisuuden logiikka toimii siten, että meidän olisi myös kustannettava nämä yhdenvertaiset palvelut yhdenvertaisin perustein.

Tähän asti kustannusten yhdenvertaisuus ei ole toteutunut niiltä osin, kun kustannukset ovat tulonsiirtojen jälkeen nettomääräisesti jääneet kuntien harteille. Tämä johtuu muun muassa siitä, että saman summan kerätäkseen on pienituloisten kunnissa käytettävä suurituloisten kuntia korkeampaa veroprosenttia, mitä korostaa se, että kuntaveron tosiasiallinen progressio alentaa pienituloisten kuntaverokertymää.

Hyvinvointialueiden rahoitus on tarkoitus järjestää aluksi valtion varoin tarveharkinnan perusteella. Tarveharkinnan perusteet tarvitsevat tulevaisuudessa jatkuvaa säätöä, mihin toivottavasti ”alueelliset tarpeet” eivät vaikuta määräänsä enempää. Ainakin it-kehitys tuntuu jatkuvan paikallisin ratkaisuin, mikä on masentavaa kokonaiskustannusten kannalta.

Peruspalvelujen yksilökohtainen tarve on sama yli maan, tarpeiden summa vaihtelee väestörakenteen mukaan ja järjestämisen kustannukset vaihtelevat asukastiheyden ja muun maantieteen mukaan. Paikallinen kunnallisväki ja aluesatraapit korostavat liikaa paikallisia tarpeita. Onhan yhdentekevää, maalataanko terveyskeskus punaiseksi, vihreäksi vai myrkynvihreäksi, ei kun sinimustaksi juuri ”meidän kunnan tarpeisiin”.

Valtion määrätessä tarvelaskennan perusteet se toimii demokraattisesti eduskunnan luottamuksen saaneen hallituksen kautta.  Rahoituksessa ei siis ole demokratiavajetta.

Kun soten järjestäminen on annettu hyvinvointialueille ja hyvinvointialueiden maakuntavaltuustoille, on näiden valtuustojen päätöksenteko aina budjettirajoitteinen, asettaa kehykset sitten valtio tai valtuusto itse.  Siksi on outoa, että hyvinvointialueen verotusoikeuden katsotaan olevan demokratian edellytys.

Vihreiden ja vasemmiston perustelut maakuntaverolle ovat käsittämättömiä. Helsingin Sanomain mukaan vihreiden Iiris Suomela perustelee: ”Pelkkä veroaste ei ole koko totuus, vaan ihmisethän saavat erilaisia vähennyksiä esimerkiksi sen perusteella, millaisessa asemassa ovat työmarkkinoilla”.   – Mitähän ihmettä Suomela ajaa takaa ja miten se liittyy hyvinvointipalvelujen rahoitukseen? Tätä en osaa avata kun en ymmärrä.

Demarien Matias Mäkynen: ”Kun vastaa menoista, vastaa myös tuloista ja on vastuussa kokonaisuudesta. Lisäksi sote-uudistus ja terveyspalveluiden vahvistaminen ovat myös työllisyystoimi, sillä ihmiset ovat usein työmarkkinoiden ulkopuolella terveydellisistä syistä”.  – En ymmärrä kytkentää menojen ja tulojen välillä tässä yhteydessä. Itse ajattelisin, että hyvinvointialueen määräraha olisi syytä poliittisen valvonnan alla käyttää niin huolella, että jonkin verran pelivaraa jää vaikka henkilöstön hyvinvointitoimintaan tai vanhusten teatterireissuihin. Työllisyyteen viittaaminen on demarimantra mutta tässä yhteydessä voi tarkoittaa ainoastaan maksimaalista varainkäyttöä henkilöstön palkkaamiseksi maakuntaveron turvin. Päämäärä sekin.

Vasemmistoliiton Li Andersson kaipaa maakuntaveroa, jotta hyvinvointialueiden päättäjillä olisi päätäntävaltaa. ”En usko, että suomalaiset ovat lähteneet tähän siksi, että kaikki valta annettaisiin valtiovarain­ministerille tai sosiaali- ja terveysministerille vaan siksi, että alueellisilla päättäjillä olisi vahva mandaatti.” – Käsittääkseni ministeriöt, jotka tällä hetkellä toimivat viisikon johtaman hallituksen alla, eivät päätä varainkäytön yksityiskohdista, vaan ainoastaan kokonaismäärärahasta, jonka jakoperusteen oikeudenmukaisuuteen hallituksella ja sen viisikolla on täysi valta eduskunnan luottamuksen nojalla. Hyvinvointialueen päättäjillä on täysi valta määrätä, rakennetaanko sosiaalipalatsien seinät hirrestä vai marmorista mutta päätös tehdään niukkuuden oloissa, mikä poliitikon kannalta on vähän nuivaa, jos tuhlauksen jälkeen tulisi sitten säästää vaikka vanhusten vaipoista tai kouluterveydenhoidosta.

Porvarillinen oppositio pääosin vastustaa maakuntaveroa, koska katsoo sen todennäköisesti lisäävän veroastetta, mihin vihreiden ja vasemmiston lausunnot antavat selvän viitteen.

Keskusta korostaa rahoituksen yhdenvertaisuuden tarvetta ja kerrankin olen keskustan kanssa jostakin asiasta samaa mieltä. Keskustan kanta on ymmärrettävä senkin vuoksi, että keskusta edustaa pienituloisten alueita, joissa palvelujen tarve on suuri ja ikärakenteen vuoksi kasvamassa ja jotka yksilöiden yhdenvertaisuuden nimessä tarvitsevat täyden rahoituksen valtion kautta.

Rkp kannatti aluksi maakuntaveroa, koska edustaa terveitä ja hyvinvoivia, joten rkp:n kannatusalueilla veron tarve olisi alhainen. Rkp sai kuitenkin lupaukset palvelujen kielellisen yhdenvertaisuuden toteutumisesta, mikä on aito ja kannatettava asia.

Olen kokenut itseni pakotetuksi äänestämään vihreitä eduskuntavaaleissa ilmastosyistä ja luonnon monimuotoisuuden puolustamiseksi, koska muut puolueet eivät ole näissä suhteissa olleet uskottavia. Lisäksi olen kuvitellut vihreiden ajavan yhdenvertaisuutta, mikä on itselleni tärkeä periaatekysymys. Alue- ja paikallistasolla lienee tässä kohdin harkittava vastaisuudessa toisin.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu