Humanitäärisestä maahanmuutosta – osa 1

Olen muutaman kuukauden aikana kirjoitellut omaan blogiini kirjoitussarjaa humanitäärisestä maahanmuutosta. Arvelin nyt laittaa sen saataville myös tänne Puheenvuoron-blogiini, joka on ollut viimeiset vuodet pahasti alikäytöllä. Aihe on korostetun ajankohtainen nyt, kun Venäjä painostaa Suomea ohjaamalla turvapaikanhakijoita itärajalle ja eri EU-maat hakevat irtiottoja nykyisestä turvapaikkapolitiikasta omilla kansallisilla ratkaisuillaan. Blogisarjassa käsitellään nykyistä turvapaikkajärjestelmää, sen tarkoitusta, toimintaa ja historiaa sekä sen mahdollisia vaihtoehtoja. Aiheen laajuudesta johtuen blogisarjasta tuli väkisin moniosainen.

Siispä

Aloitetaan luvuista.

Viime vuosina Välimeren on hukkunut kymmeniä tuhansia Eurooppaan pyrkineitä turvapaikanhakijoita. Tarkkoja lukuja ei tiedä kukaan, mutta varovaiset arviot näyttävät olevan mittaluokaltaan vajaassa 2500-3000 kuolleessa keskimäärin vuodessa viimeisten 10 vuoden aikana1. Mittakaavan vuoksi: Afganistanissan kuoli ennen Talebanin valtaannousua 20-vuotisen sisällissodan aikana konfliktiväkivallassa suunnilleen 2000-3000 siviiliä vuodessa2. Ja Afganistania pidetään yhtenä maailman vaarallisimmista maista.

Afganistan on kuitenkin 40 miljoonan ihmisen maa. Välimeren yli pyrkineitä on keskimäärin ollut n. 150 000- 250 000 vuodessa. Näiden lukujen pohjalta karkeasti jopa joka 70:s Eurooppaan pyrkijä kuolee matkalla. Vertailun vuoksi: Syyrian sisällissodassa on 12 vuoden aikana arvioitu kuolleen n. 230 000 – 300 000 siviiliä3. Tämä on 1,1- 1,5 % koko 21 miljoonan asukkaan väestöstä eli joka 90:s – joka 70:s syyrialainen 12 vuodessa. Välimeren ylitys on Eurooppaan pyrkivälle turvapaikanhakijalle siis vähintään yhtä vaarallinen kuin koko Syyrian 12-vuotinen sisällissota oli satunnaiselle Syyrialaiselle siviilille.

Nämä luvut pakottavat kysymään, mitä järkeä tässä on? Ilmeinen kysymys on, pelastaako eurooppalainen turvapaikkapolitiikka ihmishenkiä? Vai tuhoaako se niitä? Toisinaan ehdotetaan, että Välimeren tragedia helpottaisi, jos Eurooppaan olisi enemmän laillisia väyliä. Tämä ajatus ei nähdäkseni kuitenkaan ole mitenkään älyllisesti kestävä. Jyrkästä elintasorajasta johtuen halukkaita Eurooppaan tulijoita on paljon ja Eurooppaan ei tosiasiassa koskaan tulla ottamaan vuosittain miljoonia ihmisiä. Vaikka Eurooppaan otettaisiin Afrikan ja Lähi-Idän muuttopaineen lähtömaista esim. 200 000 työperäistä maahanmuuttajaa, opiskelijaa tai kiintiöpakolaista vuodessa, niin tästä kiintiöstä väkisinkin häviävän pieni osa osuisi juuri siihen joukkoon, joka muuten olisi lähdössä Välimerta ylittämään. (Uskoakseni minun ei tarvitse selittää, miksi tällaista kiintiötä ei voitaisi kohdistaa niihin, jotka ovat Välimeren Afrikan puoleiselle rannalle jo saapuneet).

Tätä ongelmaa ei korjattaisi sillä, että Välimereen 3000:n ihmisen sijaan hukkuisi 2900. Eli ei, laillisten väylien lisääminen ei ole oikeasti uskottava ratkaisuehdotus. Siitä on vain tullut keino välttää se oikeasti vaikea keskustelu.

Nimittäin, jos halutaan merkittävästi vähentää kuolemia Välimerellä, niin nähdäkseni oikeasti ainoa tapa on tehdä yli pyrkimisestä kannattamatonta. Se tarkoittaa, että yli joko ei oikeasti pääse tai yli päässeet palautetaan. Tavalla tai toisella kuitenkin sitä, että Välimeren yli ihmissalakuljettajien veneellä lähteminen ei tarjoa realistista pääsyä Eurooppaan. Vuoden 2015 pakolaiskriisin aikana Eurooppaa teki Turkin kanssa sopimuksen, jossa kaikki Turkista Eurooppaan tulleet palautetiin ja tilalle otettiin vaikeimmassa tilanteessa olevia pakolaisia Turkin leireiltä. Vaikka sopimusta voidaan varmasti perustellustikin arvostella monelta kantilta, sen soveltaminen joka tapauksessa lopetti tulopaineen Turkista Eurooppaan hyvinkin tehokkaasti.

Kuulostaako kovalta? Onko se niin vaikea vaihtoehto, että olemme ehkä sittenkin valmiit pitämään Välimeren tuhansia kuolemia hyväksyttävänä hintana?

Mutta hyväksyttävänä hintana mistä? Äärimmäisen tärkeä kysymys on, mikä tarkalleen on se hyvä, joka nykyisellä toimintatavalla saadaan. Ja ennen kaikkea, voitaisiinko vastaava tai suurempikin määrä hyvää saada aikaan jollain toisella toimintatavalla, jonka inhimilliset kustannukset jäisivät pienemmiksi? Millä muulla tahansa politiikan osa-alueella tällaisen kysymyksen kysyminen olisi itsestään selvää. Turvapaikkapolitiikassa se on ainakin tähän asti ollut todella vaikeaa.

Välimeren kuolemat ovat Euroopan nykyisen turvapaikkapolitiikan traagisin kustannus, mutta eivät suinkaan ainoa. Euroopan tasolla käytetään valtavasti rahaa turvapaikkapolitiikan kustannuksiin. Vastaanottojärjestelmän suorat kustannukset ovat oma numeronsa, mutta Euroopan turvapaikkapolitiikan tosiasiallisissa kustannuksista valtaosa syntyy vasta oleskeluluvan saaneiden (tai ilman sitä maahan jääneiden) elinkaaren ajalta. Monista yksilötason menestystarinoista huolimatta humanitääriset maahanmuuttaja ovat ryhmänä hyvinvointiyhteiskunnassa aina kustannus. Vaikeista oloista tulleiden humanitääristen maahanmuuttajien työllisyysaste esimerkiksi Suomessa, kuten muuallakin Euroopassa, jää selkeästi muuta väestöä matalammaksi ja he tarvitsevat keskimääräistä enemmän yhteiskunnan palveluita. Tämä on tietenkin osa järjestelmää, enkä pidä sitä itsessään huonona asiana, JOS noilla kustannuksilla saadaan aikaan mahdollisimman paljon hyvää.

Tämä ei kuitenkaan nykytilanteessa päde kovinkaan hyvin. Maailmassa on tällä hetkellä yli 36 miljoonaa kansainvälistä pakolaista. Maan sisäisiä pakolaisia vielä pari kertaa enemmän. Silti käytännössä liki kaikki pakolaisiin maailmassa käytettävä raha käytetään siihen suhteelliseen pieneen osaan, joka onnistuu pääsemään länsimaihin. Tämäkin saattaisi ehkä olla jotenkin perusteltavissa, jos kyse olisi juuri kaikkein haavoittuvimmista ja hädänalaisimmista, joilla ei ole mahdollisuuksia selviytyä niissä oloissa, joissa suurin osa maailman pakolaisista elää. Mutta nykysysteemi toimii juuri päinvastoin ja ennemmin karsii joukosta heikommat ja haavoittuvimmat. Ihmissalakuljettajien kyytiin pääseminen vaatii rahaa ja matka Eurooppaan on raskas ja vaarallinen. Eurooppaan päätyvät ovatkin pääasiassa terveitä nuoria miehiä. Juuri sitä ryhmää, jolla olisi kuitenkin parhaat edellytykset pärjätä myös niissä oloissa, joissa valtaosa maailman pakolaisista asuu. Turvapaikkajärjestelmää käytetään paljon myös paremman elintason hakemisen väylänä ja kokonaisuuden kustannuksista huomattavan suuri osa menee sellaisiin turvapaikanhakijana tuleviin, joilla ei lopulta ole perusteita kv-suojelulle. Erityisesti, kun kielteisenkin turvapaikkapäätöksen saaneista suuri osa myös lopulta jää kaikesta huolimatta Eurooppaan.

Katsoo asiaa miten päin vain, niin lienee kiistämätöntä, että käyttämällä nykyisin turvapaikkajärjestelmään ja siitä seuraaviin kustannuksiin laitettu rahasumma auttamiseen tarkoituksenmukaisemmin, saataisiin aikaan paljon enemmän hyvää. Tähän on vielä lisättävä, että valuvikaista järjestelmää on mahdollista käyttää ja käytetään hybridivaikuttamisen tai painostamisen välineenä Euroopan maita kohtaan, mikä on tällä hetkellä kohtuullisen ajankohtainen ilmiö.

Siis yhteenvetona Nykyjärjestelmässä valtaosa resursseista käytetään aivan äärettömän tehottomasti, ne kohdistuvat pieneen osaan pakolaisista, jotka pääosin eivät edusta pakolaisten heikoimmassa asemassa olevaa päätä ja huomattava osa panostuksista menee muiden kuin oikeasti turvapaikan tarpeessa olevien elintason parantamiseen. Ja tämän kaiken päälle saadaan vuosittain tuhansia turhia kuolemia. Ja tämä kaikki ns. hyvän sään aikana. Ilmastonmuutoksen myötä muuttopaine Eurooppaan saattaa vielä kasvaa merkittävästi. Jokainen voi miettiä, mitä Euroopassa tapahtuisi, jos joka vuosi olisi sellainen kuin 2015 oli. Oma veikkaukseni olisi, että nykyinen järjestelmä purkautuisi silloin hyvin nopeasti tavalla, jossa tilalle ei tulisi mitään, ei parempaa, ei edes huonompaa.

Miten hitossa tähän tultiin? Jos meillä ei olisi pakolaisjärjestelmää ja juuri tänään pitäisi sellainen rakentaa tyhjästä, tuskin kellekään tulisi mieleen edes vitsillä ehdottaa mitään nykyistä muistuttavaa. Miten siis päädyttiin tällaiseen dysfunktionaaliseen, tehottomaan ja tuhoisaan systeemiin ja olisiko jotain parempia vaihtoehtoja? Sitä pyrin tässä blogisarjassa käsittelemään ja pohtimaan. Tämä pohdinta ei missään nimessä tule olemaan kattavaa, virheetöntä tai kaikkitietävää. Sen on tarkoitus olla enemmän joukko ajatuksia ja avauksia. Jotta edes jonkinlaista keskustelua avattaisiin nykyjärjestelmästä ja vaihtoehtoisista toimintatavoista asiapohjalta. Ja valmiita vastauksia ei varmasti tule löytymään. Mutta ottaen huomioon miten isoilla panoksilla tässä pelataan niin pakolaisten kuin Euroopan maiden kannalta, olisi aihetta alkaa niitä vastauksia aika monella taholla miettimään paljon, paljon nykyistä enemmän.

www.valtteriaaltonen.fi

 

1 https://www.statista.com/statistics/1082077/deaths-of-migrants-in-the-mediterranean-sea/

https://dtm.iom.int/europe/dead-and-missing

2 https://watson.brown.edu/costsofwar/figures/2021/human-and-budgetary-costs-date-us-war-afghanistan-2001-2022 https://en.wikipedia.org/wiki/Civilian_casualties_in_the_war_in_Afghanistan_(2001%E2%80%932021)#cite_note-:2-1

3 https://reliefweb.int/report/syrian-arab-republic/12th-anniversary-popular-uprising-total-230224-civilians-documented-dead-including-15275-who-died-due-torture-154871-arrested-andor-forcibly-disappeared-and-roughly-14-million-syrians-displaced

https://www.reuters.com/world/middle-east/syria-civilian-death-toll-over-306000-since-2011-un-2022-06-28/

valtteriaaltonen
Sosialidemokraatit Helsinki

Helsinkiläinen lakimies. Kiinnostuksen kohteena erityisesti työoikeus, talouspolitikka, sananvapaus ja kriminaalipolitiikka.
Työskentelen SDP:n eduskuntaryhmä palveluksessa lainopillisena asiantuntijana. Kaikki kannat ja mielipiteet ovat kuitenkin omiani, eikä niistä kukaan muu vastaa.

www.valtteriaaltonen.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu