Hysteeriset ja liikatunteelliset vaeltavat kohdut

Kulttuurihistorioitsija, tohtori Elinor Cleghornin kirja lääketieteen historiasta naispotilaitten näkökulmasta on järkyttävää ja silmät avaavaa luettavaa. Lääketieteen historiassa naista on pidetty viallisena, puutteellisena ja kelvottomana. Naisen ainoa biologinen ja sosiaalinen arvo oli kohdussa, joka synnytti uutta elämää. Entisaikojen lääkärit keskittyivät tutkimaan kohdun sairauksia, jotka nähtiin kyvyttömyytenä lisääntyä. Lääkärit järkeilivät, että turhautuneet kohdut (sellaiset, jotka eivät tuota iloa miehelle eivätkä synnytä lapsia) lähtevät vaeltamaan, siirtyvät paikoiltaan ja aiheuttavat naiselle kipuja. Varsinkin kaikenlainen älyllinen ponnistelu oli naiselle liian rasittavaa. Kuukautisten katsottiin aiheuttavan naiselle joka kuukausi viikon mittaisen kyvyttömyyden nousta vuoteesta. Naisen avuttomuutta ja heikkoutta perusteltiin liikatunteellisuudella ja hysteerisyydellä.

Cleghornin mukaan ”Historiallinen – ja hysteerinen – käsitys, että naisten ylettömillä tunteilla on syvällinen vaikutus kehoon ja päinvastoin, on syöpynyt valokuvanegatiivin tavoin nykyiseen käsitykseen huomiohaluisesta, luulotautisesta naispotilaasta. Vallitsevat sosiaaliset stereotyypit naisten tavasta kokea, ilmaista ja sietää kipua eivät ole uusi ilmiö, vaan ne ovat juurtuneet lääketieteeseen kautta sen historian.”
Cleghornin näkemys on, että lääketiede on miesten luoman maailman rakennelma, ja sellaisena androsentrinen eli miehen keho on standardi. Tämä on näkynyt esimerkiksi siinä, että naiset on jätetty pois tutkimuksista ja kokeista sillä perusteella, että naishormonit vaihtelevat liikaa ja sekoittavat tulosten yhdenmukaisuuden. Cleghorn toteaa, että näin tehdessään ”lääketieteellinen kulttuuri vahvistaa vuosisatojen ikäistä myyttiä, jonka mukaan naiset ovat biologisesti liian ailahtelevia ollakseen hyödyllisiä tai arvokkaita.”

Cleghorn käy kirjassaan läpi, kuinka kautta lääketieteen historian naisen oma kokemus ja kertomus siitä, miltä tuntuu olla sairas nainen, on ollut täysin toissijainen näkökulma ”objektiivisten”, mitattavien tulosten ja miesnäkökulman rinnalla. Joku ehkä huomauttaa, että lääketiede on noista ajoista kehittynyt huimasti ja perustuu nykyisin puhtaasti tieteeseen. Lääketiede on kehittynyt, se on totta, mutta asenteet lääketieteessä eivät ole mitenkään ratkaisevasti muuttuneet. Yhä edelleen lääkekokeet tehdään etupäässä miehillä ja annosteluohjeet määritellään miehisten keskiarvojen mukaan. Yhä edelleen naisen kokemus ja naisen asiantuntemus OMAA kehoaan koskevissa asioissa on toissijaista. Yhä edelleen miehen kipu otetaan vakavammin heti alkuun, hänet lähetetään nopeammin tutkimuksiin, sen sijaan naisen kipua helposti vähätellään ja se jätetään useammin tarkemmin tutkimatta.

Kirjoittamissani tietokirjoissa vaihdevuosista (uusimpana Vaihdevuodet luonnollisesti, 2020) olen kiinnittänyt huomiota siihen, että vaihdevuosista on luonnollisen elämänvaiheen sijaan haluttu tehdä lääkehoitoa vaativa sairaus, aivan kuten aiempina vuosisatoina kuukautisista. Niiden naisten toiveita ja kokemuksia, jotka eivät halua hormonikorvaushoitoa, ei ole useinkaan kuunneltu. Täydentäviä ja vaihtoehtoisia vaihdevuosihoitoja, joista toki nykyisin löytyy jo paljonkin tutkimustietoa (muualta maailmasta), pidetään huuhaana, josta halutaan varoitella. Naisia, jotka haluavat kokea vaihdevuotensa luonnollisesti pidetään ”tunteellisina ja harhaanjohdettuina, kyvyttöminä käyttämään järkeä ja harkintaa”. Sen sijaan, että heidän omaan asiantuntemukseensa ja kykyynsä tehdä terveysvalintoja luotettaisiin. Hyväksyttäviä (ja ilmeisesti siis arvostelykyisinä pidettyjä) ovat naiset, joiden terveysvalinta ovat hormonikorvaushoidot.

Cleghorn pohtii: ”Sairautemme eivät ole mystisiä meille naisille, mutta jokin niissä tuntuu tekevän lääketieteen tyhjäksi joka käänteessä. Kenties kliininen ja biolääketieteellinen epävarmuus on vain lääketieteen kyvyttömyyttä etsiä vastauksia oikeista paikoista. Kenties naisten sairaudet ovat esimerkki siitä, miten naisen keho ilmaisee itseään ja miten eri tavalla sitä pitäisi kuunnella.”

Toisaalta ”Arvioiden mukaan maailmassa kuolee COVID-19:ään kaksi kertaa niin paljon miehiä kuin naisia. Syy ei ole vielä selvillä, mutta eräät tutkijat arvelevat tämän COVID-19-sukupuolieron johtuvan biologisista muuttujista miehen ja naisen immuunijärjestelmissä.”

Vahva lukusuositus kaikille naisterveydestä ja lääketieteen naishistoriasta kiinnostuneille!

Kirja
Elinor Cleghorn: Sairas ja viallinen (Bazar 2022)

Aiempi blogikirjoitukseni aihepiiristä:
Lääketutkimusten vaiettu virhelähde

0
Varpu Tavi

Kirjailija. Seikkailija. Elämän ihmettelijä. Kyseenalaistaja.
Kirjoitan aiheista, jotka kiinnostavat minua. Niitä aiheita on paljon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu