Vanheneminen on sairaus

Näin väittää Harvardin yliopistossa geeniteknologiaa ja vanhenemista tutkiva David Sinclair vastikään suomeksi ilmestyneessä kirjassaan. Hänen mukaansa ihmisen eliniällä ei ole olemassa biologista ylärajaa. Tulevaisuuden ihmiset voivat elää vaikka 150-vuotiaiksi tai jopa kauemmin. Näkemys ei vastaa tämänhetkistä tieteen konsensusta, mutta yhä useampi tutkija seuraa Sinclairin jalanjälkiä. Ehkä hän on pioneeri, joka mullistaa lääketieteen paradigmaa (eli jonkin tieteenalan kulloinkin yleisesti hyväksyttyä oppirakennelmaa ja ajattelutapaa), tulevaisuus näyttää.

Sinclair kirjoittaa: “Vanheneminen ei ole mikään pensaikkokävely, jonka loppuvaiheessa lepotauko, vesihörppy, proteiinipatukka ja kuivat sukat antavat voimia taivaltaa vielä kymmenen kilometriä ennen auringonlaskua. Se on pikemminkin aitajuoksua radalla, jolla aidat muuttuvat koko ajan korkeammiksi, minkä lisäksi niitä on entistä tiuhemmassa. Jonkin aidan kohdalla juoksija väistämättä kaatuu. Ja kun kerran on kompastunut, kaatumisen todennäköisyys on jatkossa suurempi, eikä yhden aidan poistaminen radalta kevennä urakkaa nimeksikään. Samalla tavoin nykyinen tyyli hoitaa yksittäisiä sairauksia on sekä kallista että tehotonta, mikäli tarkoitus on pidentää tervettä elinaikaa. Tarvitsemme lääkkeitä, jotka poistavat kaikki aidat.“
Kansanomaisesti ilmaistuna Sinclairin tavoitteena on kehittää lääkkeitä ja teknologioita, joilla vahenemiseen liitettyjä oireita voidaan ehkäistä ennalta, ennen kuin niitä syntyykään. Ihmiskeho ikäänkuin rebootataan säännöllisin välein. Kuulostaa niin scifiltä ja Frankensteinilta, että ennakkoluulotonkin kriittinen lukija joutuu ankarasti pohtimaan omia mahdollisia ajatusluutumiaan, ja varsinkin arvomaailmaansa.


Kirjoittaja Kiinassa viettämässä 60-vuotispäiviään ja etsimässä nuoruuden lähdettä.

Yhdysvalloissa varhaisen kuolleisuuden ja sairaalloisuuden yhdistelmää mitataan tilastollisesti nk. DALY-arvolla eli haittapainotetulla elinvuodella (disability-adjusted life year), joka ilmaisee ennenaikaisten kuolemien ja sairauksien takia menetettyjä laadukkaita elinvuosia. Euroopan korkein DALY-arvo on naapurimaassamme Venäjällä: 25 menetettyä tervettä elinvuotta ihmistä kohden. Israelin DALY-arvo on 10 vuotta, sen sijaan Yhdysvalloissa arvo on 23 vuotta.

Sinclair on sitä mieltä, että tarvitaan uudenlainen lähestymistapa. Se ei tarkoita uusia tutkimuksia ja tilastoja, vaan riittää kun katsoo ympärilleen.
”Täytämme 50 vuotta ja huomaamme, miten kovasti muistutamme vanhempiamme harmaine hiuksinemme ja ryppyinemme. Täytämme 65 vuotta ja pidämme itseämme onnekkaina, jos emme ole sairastuneet tai toimintakykymme ei ole heikentynyt. Jos keikumme täällä vielä 80 täytettyämme, meillä on lähes takuuvarmasti jokin sairaus, joka tekee elämästä vaikeaa, epämiellyttävää ja ilotonta. Yhdessä tutkimuksessa todettiin, että 85-vuotiailla miehillä on keskimäärin neljä sairautta ja naisilla viisi. Sydäntauteja ja syöpää. Niveltulehdusta ja Alzheimerin tautia. Munuaistauteja ja diabetesta. Monilla on lisäksi verenpainetauti, iskeeminen sydänsairaus, eteisvärinä, dementia tai jokin muu toistaiseksi diagnosoimaton sairaus. Vanheneminen on niiden kaikkien yhteinen riskitekijä. Se on itse asiassa niiden ainoa riskitekijä. Juuri millään muulla ei ole merkitystä.“

Vanhenemisen tunnusmerkeiksi on yleisesti hyväksytty telomeerien kuluminen, proteostaasin hidastuminen ja häiriöt, ravintoaineisiin liittyvän signaloinnin häiriöt, mitokondrioitten toimintahäiriöt ja solujen senesenssi. Jos näiden lisäksi pystytään nuorentamaan kantasoluja ja vähentämään tulehdusta, ollaan jo pitkällä vanhenemisen hidastamisessa. ”Uudessa ikääntymistieteessä” ajatellaan, että tutkimukset kannattaa suunnata alkulähteeseen. Siten, ettei pelkästään hidasteta asioiden etenemistä, vaan poistetaan kaikki vanhuuden oireet.

Sinclairin sanoin: ”Vanhuus on sairaus, joka on hoidettavissa”.

Sinclair työryhmineen on kehittänyt vanhenemisen informaatioteorian, joka yhdistää näennäisesti erilliset vanhenemista aiheuttavat tekijät elämää ja kuolemaa koskevaan universaaliseen malliin. Se näyttää tällaiselta: Nuoruus ➞ DNA rikkoutuu ➞ genomi muuttuu epävakaaksi ➞ DNA:n pakkaus ja geenien säätely (epigenomi) häiriintyy ➞ solujen identiteetti katoaa ➞ solut muuttuvat senesenteiksi ➞ sairaus ➞ kuolema.
Puuttuminen yhteenkin näistä vaiheista saattaisi pidentää ihmisen elinikää. Mutta entäpä, jos olisi mahdollista puuttua näihin kaikkiin? Voisiko vanhenemisen siten pysäyttää kokonaan, kysyy Sinclair (ja uskoo, että se on mahdollista).

Sinclair sivuaa vain hyvin lyhyesti niitä keinoja, joilla itse olen pyrkinyt hidastamaan iän mukanaan tuomaa rappeutumista: kalorirajoitus, pätkäpaasto, ruokavalio ja liikunta. Hän käyttää lisäksi ”muutamia molekyylejä” ravintolisänä (niitä ei ole hyväksytty ravintolisiksi vielä, koska tutkimukset on tehty hiivasoluilla ja hiirillä, ei ihmisillä) ja on jonkinlainen hyper-biohakkeri. Sinclair tutkituttaa verenkuvansa säännöllisesti ja mittaa koko ajan laitteilla erilaisia terveysmarkkereitaan.

Kirjassa pohditaan melko perusteellisesti myös väestöräjähdystä, ravinnon riittävyyttä, terveydenhuollon saatavuutta, geenimuuntelun etiikkaa ja muita tärkeitä näkökulmia aiheeseen. Suosittelen kirjaa kaikille teknologia- ja lääketiedefriikeille sekä kaikille niille, jotka uskaltavat kyseenalaistaa omia näkemyksiään.

 

David Sinclair & Matthew LaPlante: Elinkaari – mistä vanheneminen johtuu ja mitä sille voi tehdä? (Aula & Co. 2021)

 

SANASTOA

BIOHAKKEROINTI: Elimistön toiminnan seuraamista laboratoriotesteillä ja älylaitteilla tarkoituksena tehdä optimaalisia ruokavaliota, liikuntaa ja muita elintapoja koskevia päätöksiä.

IKÄÄNTYMISEN INFORMAATIOTEORIA: Ajatus vanhenemisen yhteydestä ajan mittaan tapahtuvaan informaatiokatoon. Suurin osa katoavasta informaatiosta on epigeneettistä, ja siitä iso osa on palautettavissa.

EPIGENEETTINEN: Geenien ilmentymisen muutokset, joihin ei liity DNA:n emäsjärjestyksen muutoksia. DNA:ssa ja histoneissa, joiden ympärille DNA on kiertynyt, on erilaisia poistettavissa olevia kemiallisia ryhmiä. Nämä epigeneettiset merkit kertovat proteiineille, mistä kohdasta ja milloin DNA:ta pitää lukea – ne ikään kuin
jättävät kirjan tietyille sivuille merkin, jossa lukee: ”Hyppää yli.” Kun lukija tekee työtä käskettyä, kirja sisältöineen pysyy kuitenkin muuttumattomana.

KANTASOLUT: Soluja, jotka voivat erilaistua tietynlaisiksi soluiksi tai jakautua ja muodostaa lisää kantasoluja. Useimmat kehon solut ovat erilaistuneita,
eli niiden kohtalo on jo lukkoon lyöty: aivosolu esimerkiksi ei voi muuttua ihosoluksi. Kantasolut korjaavat kehoa, kun se iän myötä vaurioituu eri tavoin.

MITOKONDRIOT: Solujen voimalaitokset. Mitokondriot polttavat ravintoaineita energiaksi soluhengitykseksi kutsutussa prosessissa.

SOLUJEN SENESENSSI ELI VANHENEMINEN: Prosessi, jonka mittaan solu lakkaa jakautumasta ja alkaa tuottaa tulehdusmolekyylejä. Joskus senesenssi johtuu telomeerien lyhenemisestä, DNA:n vaurioitumisesta tai epigeneettisestä kohinasta. Senesentit solut vaikuttavat elottomilta ”zombeilta”, mutta ne ovat elossa ja vahingoittavat lähisoluja eritteillään.

+2
Varpu Tavi

Kirjailija. Seikkailija. Elämän ihmettelijä. Kyseenalaistaja.
Kirjoitan aiheista, jotka kiinnostavat minua. Niitä aiheita on paljon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu