Amnesty ei ole kritiikin yläpuolella

Joukko suomalaisia nykytaiteilijoita vaatii Kiasman tukisäätiön hallituksen jäsentä Chaim Zabludowiczia irtisanoutumaan asiallisesta kritiikistä, jota tutkimusjärjestö Bicom on esittänyt Amnesty Internationalin helmikuisesta apartheid-raportista. Ilmeisesti taiteilijoiden mielestä Israelia saa kritisoida, mutta  ”ihmisoikeusjärjestöt” ovat kritiikin yläpuolella.

Amnesty oli osallisena 2001 Durbanissa pidetyssä YK:n ja kansalaisjärjestöjen rasisminvastaisessa maailmankonferenssissa, joka muuttui irvokkaaksi juutalaisvastaiseksi näytelmäksi. Siellä jaettiin Hitlerin voittoa toivoneita flyereitä, järjestettiin juutalaisvastaisia pilakuvanäyttelyitä, myytiin Siionin vanhinten pöytäkirjaa; juutalaisten kansalaisjärjestöjen tilaisuudet häirittiin huutosakeilla; juutalaisten nuorisojärjestöjen edustajille huudettiin jopa, etteivät he ”kuulu ihmisrotuun”.

Juutalaiset järjestöt pyysivät, että paikalla olleet suuret ihmisoikeusjärjestöt puuttuisivat tilanteeseen, mutta ne – Amnesty mukaan lukien – eivät tehneet elettäkään arvostellakseen tapahtumia. Sen sijaan ne osallistuivat kansalaisjärjestöfoorumin periaatejulistuksen ja toimintaohjelman laatimiseen, jossa asetettiin tavoitteeksi Israelin leimaaminen apatheid-valtioksi ja sen totaalinen ja täydellinen boikotointi ja eristäminen kaikista muista maailman maista.

Tämän jälkeen on muodostunut outo kuvio: yhä useammat demokraattiset valtiot boikotoivat YK:n Durbanissa alkanutta prosessia valtiotasolla – viimeksi kaikki suurimmat Euroopan valtiot olivat boikotissa mukana ja suuri joukko pienempiä – mutta samaan aikaan niiden rahoitusmekanismit myöntävät auliisti rahaa ”ihmisoikeusjärjestöille”, jotka toteuttavat Durbanissa laadittua agendaa. Tämä kaksinaamainen toiminta täytyisi saada loppumaan!

Amnestyn helmikuussa julkaisema raportti on järkyttävä irvikuva ihmisoikeustoiminnasta. Amnesty osallistuu sen kautta Durbanissa synnytettyyn Israel-vastaiseen propagandakoneistoon. Tämä informaation pyykkikone toimii näin: Israelin boikotointiliikkeen (BDS) noin 30 palestiinalaisen kansalaisjärjestön johdossa on Council of National and Islamic Forces in Palestine, joka on Hamasin, Islamilaisen Jihadin, PFLP:n ja muiden pienempien terrorijärjestöjen yhteistyöelin. BDS-liikkeen viattomilta kuulostavat palestiinalaisjärjestöt, kuten Suomessakin hiljattain vieraillut Independent Committee for Human Rights, ovat todellisuudessa läheisissä yhteyksissä tähän terrorijärjestöjen yhteistyöelimeen. Samalla ne tekevät yhteistyötä kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen kanssa ja jakavat informaatiota niille ja niiden vapaaehtoisille, jotka sitten tuottavat niistä raportteja ja syöttävät saamansa informaation YK-järjestelmiin. YK:sta sama tieto tulee ulos YK:n leimalla varustettuina raportteina, ja tyypillistä näille kaikille on, että ne käyttävät toinen toistensa raportteja lähteinä ja ”todisteina” väitetystä apartheidistä. Kukaan ei enää näe tarpeelliseksi tarkistaa tämän pyykkikoneen läpi menneen informaation alkuperää ja todenmukaisuutta.

Amnesty tai mikään muukaan ihmisoikeuksilla ratsastava toimija ei ole kritiikin yläpuolella. Päin vastoin, kun meillä on syntynyt tilanne, jossa jokainen ihmisoikeusjärjestöksi itsensä leimaava toimija kokee olevansa automaattisesti oikeudenmukaisuuden esitaistelija ja oikeutettu johtamaan kansan moraalista raivoa, niin juuri näihin toimijoihin on nyt syytä erityisesti kohdentaa kriittinen valokeila.

Kritiikin esittäminen ei ole ainoastaan oikeus. Huolellinen kriittinen lukeminen muuttuu moraaliseksi velvollisuudeksi siinä kohtaa, kun alkaa puuhata yksittäisiä juutalaisia tai juutalaisten kansallisvaltiota vahingoittavia toimia. Tämä pitää paikkansa myös muiden kohteiden kohdalla, mutta erityisesti juutalaisen kansan kohdalla, joka joutui koko ihmiskuntaa järkyttäneen rikoksen uhriksi edellisen heihin kohdistetun moraalisen raivon seurauksena.

Lisää Amnestyn raportin sisältämistä vääristymistä voi lukea täältä.