”105 kunnian päivää” (1939-1940) ja 105 pelon vuotta (1917-2022)

Kun kaikki nyt ”kohkaavat” tänään, hyvästä syystä tietenkin, niin ehkä minäkin hiukan. Onhan enää päivien asia milloin Suomi ilmoittaa halukkuutensa liittyä puolustusliitto Naton jäseneksi. Kutsua ei tarvitse odotella kauan; on meitä sen verran jo ehditty odotellakin.

 

Nyt olisi mukavaa, jos olisin kuka tahansa paljon julkaissut, TV:stä tuttu tai muuten vain tunnettu historiajulkimo. Ihan kuka vain, Matti Klingestä Teemu Keskisarjaan. Olisi perustellumpaa toivoa, että tuo otsikossa lanseerattu, mielestäni hienohko, älynväläykseni juurtuisi joko nopeasti tai viipeellä ennen pitkää yleiseen kielenkäyttöön. Vaikeampaahan se on varmaan näillä eväillä, kun olet pelkkä nobody ei mistään. Vaan yrittäähän aina sopii.

 

Ja ai niin. Oli vielä toinenkin asia, jonka olisin halunnut lanseerata tulevaisuuden historiankirjoitukseen. Siis jos olisin siinä asemassa, että voisin lanseerata jotakin jonnekin.

Ne kun ovat nuo ranskalaiset pitäneet tapanaan numeroida tasavaltansa. Tämä nykyinen onkin heillä jo viides tasavalta (vuodesta 1958). Miksipä ei meilläkin? Vaikka näin:

– Ensimmäinen tasavalta (1917-1944). Nuori ja yksin. Syntymästä aikuisuuteen, sotaan ja pelastumiseen.

– Toinen tasavalta (1944-1994). Paasikiven-Kekkosen-Koiviston Suomi. YYA -Suomi. Pelosta menestykseen.

– Kolmas tasavalta (1995-2022). EU-Suomi. Oma paikka maailmassa. Osaksi institutionaalista länttä.

– Neljäs tasavalta (2022-) Nato-Suomi. Tälle saatte itse antaa määreitä. Keksikää jotain kaunista. Jotain, minkä isänmaa ansaitsee.

 

Olkaa niin ystävällisiä. Sana on vapaa.

 

Niin kuin se aina on. Olkoon se aina.

+17

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu