Elähdyttikö Suomen ”trumppilaisia” lopultakin vain atavistinen, 70-luvun taistolainen Amerikka -viha?

Jouduin ihan sivistyssanakirjasta vielä tarkistamaan että muistin oikein. Atavismi = periytymisilmiö, jossa jonkin suvun yksilöissä esiintyy monen edellisen sukupolven aikana piillyt ominaisuus.

Voin jotenkin sieluni silmillä kuvitella, miten ei aina niin iloisella 70 -luvulla on kuuluisissa taistolaisten opintopiireissä jauhettu samaa Neuvostoliiton kommmunistipuolueen tarkasti määrittelemää mantraa: ”Neuvostoliitto hyvä ja maailmanrauhan tae. Imperialistinen, vietnamilaisia säälimättömästi pommittava USA paha ja suurin uhka maailmanrauhalle. Neuvostoliitto hyvä, kaikkialle jatkuvalla syötöllä hulluna hyökkäilevä USA paha. USA:n kaikki presidentit ovat sotahulluja ja Pentagonin kenraalit ovat vielä pahempia sotahulluja ja amerikkalaisen sotateollisuuden pamput ne vasta sotahulluja ovatkin. Neuvostoliitto hyvä, USA paha…”

Kuulostaako tämä, viime viikolla käytyyn USA -keskusteluun liittyen, jotenkin oudon tutun kuuloiselta? Minun korviini kuulostaa. Aivan sama jankutus amerikkalaisista sotahulluista presidenteistä jatkuu melkein sanasta sanaan vanhalla kaavalla, sukupolvesta toiseen. On ne olleet tehokkaita indoktrinaation välineitä ne ihmeelliset opintopiirit. Ihailisin jos pystyisin. (Indoktrinaatio = opinkappaleiden, periaatteiden, uskomusten ja poliittisten oppien juurruttaminen vakaumukseksi.)

 

Minä ja Adolf Hitler

 

Siitä on todella kauan aikaa, kun lainasin 15 -vuotiaana Tampereen pääkirjastosta Adolf Hitlerin ”Taisteluni / Mein Kampf” -kirjan. Sen sai tilata varastosta ja muistan yhä miten – kaikesta päätellen taistolainen tms. – nuori kirjaston täti katsoi minua todella pahalla silmällä esittäessäni tilaukseni. ”Voit tulla ensi viikolla hakemaan” -sanoi täti, yrittäen selvästi hillitä inhonsa ja järkytyksensä – ja turhautuneisuutensa siitä, että ei voinut ivallisesti toivottaa minulle hyvää junamatkaa tavaravaunussa Siperiaan. Kun tuommoinen keskenkasvuinen nulikka haluaa lainata Hitlerin kirjan luettavakseen – juuri kun vallankumous on jo aivan ovella!

Miksi muuten edes halusin lukea Mein Kampfin? En minä enää muista. Ehkä minulla oli pienenä kireä pipo ja liian vähän puisia leikkikaluja. Tai sitten olin kuullut niin paljon niistä taistolaisista eli stalinisteista, että halusin alkaa ottaa selvää mitä vietävän viehättävää tällaisissa hulluissa massamurhaajissa oikein oli vai oliko mitään. Ei oikein ollut. Aatukin oli puoliksi tylsä, puoliksi puistattava. Päätin ryhtyä demokraatiksi ja sillä tiellä olen yhä.

Mutta sieltä tylsästä kirjasta jäi ihmetyttämään yksi kohta, jossa tuleva valtakunnankansleri puhuu kummallisen avoimesti propagandan voimasta. Se kohta meni jotenkin niin, että ”Kansanjoukot saadaan uskomaan mitä tahansa, kunhan heille toistetaan riittävän monesti samoja asioita, iskusanojen tapaan”. Also sprach Adolf Hitler. Ja minä talletin hänen sanansa sydämeeni.

 

Sanatarkasti 70 -luvun neuvostopropagandaa

 

Muistan Hitlerin sanat nyt, kun päällemme ruutataan sanasta sanaan samaa 70 -luvun kommunistien propagandaa ikuisuusaiheesta: USA:n pahuus ja amerikkalaisten silmitön sotahulluus. Juuri siten kuin muinaisesta Neuvostoliitosta käsin on nykyisten suomalaistenkin Amerikan vihaajien isille ja äidelle muinoin opetettu. Tai vanhemmasta päästä heille itselleen.

Kirjoittelin viime viikolla ylös muutamia lainauksia käydyistä keskusteluista. Niiden perusteella joidenkin suomalaisten USA -viha tuntuu olevan, Väinö Linnaa siteeratakseni: ”Syvä ja musta kuin suomalainen metsälampi”.

-”Yhdysvallat sotii koko ajan aivan hulluna ympäri maailmaa.”

-”Biden on pelkkä nukkehallitsija, joka on täysin Pentagonin haukkojen ja aseteollisuuden vietävissä.”

-”Uskooko kukaan, ettei sotaa ajava voima ole USA?”

-”Trump se vain on pystynyt hillitsemään USA:n sotilaallista rellestämistä ympäri maailmaa.”

-”Seuraava presidentti voi osoittautua vielä moninkertaisesti katastrofaalisemmaksi kuin Trump.”

-”Aiempien presidenttien kausilla sotia on aloitettu jatkuvalla syötöllä.”

-”Biden saattaa nyt alkaa pommittamaan Irania, Pohjois-Koreaa ja sitten Venäjää maan tasalle, jotta saadaan ´kivoja televisiosotia´ ja ´jänniä sotavideoita´ taas.”

-”Yhdysvalloissa on jo täysi anarkia ja kaaos päällä.”

Mitä hullumpaa, sen herkumpaa.

Lisäksi Joe Biden on vanhuudenhöperö, muuten vain höperö, dementikko, jotenkin muuten sairas ja KUOLEE varmaan ihan kohta kesken virkakautensa. (Tästä vaikuttavat olevan 100 -prosenttisen varmoja lähes kaikki suomalaiset.) Meidän vanha sikarinpössyttelijämme J.K.Paasikivikin jaksoi Suomen presidenttinä 85 -vuotiaaksi asti, mutta raivoraitis hoikkapoika-Biden kuolee takuuvarmasti ihan kohta, kun täyttää pian pöyristyttävät 78 vuotta. Ajatella! Hän kuolee kohta! Ja tommoisen presidentin menivät sitten valitsemaan! Mutta tottahan pahuuden pesän eli USA:n sotahullu presidentti joutaakin kuolemaan. Kuolisi vain mahdollisimman pian, ettei ehdi hulluuttaan hyökätä minnekään!

Kauhein hirvitys maailmassa on kuitenkin pahamaineinen Amerikan Gestapo eli CIA. Mitään vastaavaa ei ole maailmanhistoriassa ollut sitten Tshingis -kaanin, jonka hevosten kavioiden jäljissä ei ruohokaan viheriöinyt.

CIA aloittaa aina kaikki sisällissodatkin. CIA on masinoinut mm. Syyrian, Libyan ja Jemenin sisällissodat. (Kun eiväthän nyt semmoiset rättipäät taatelintallaajat siellä olisi mitenkään itsekseen mitään kansannousuja ja sotia saaneet millään aikaiseksi. CIA siellä on joka paikassa ollut kaiken takana!) Jopa Ukrainan sotakin on CIA:n syytä! Ihmeellinen pahuuden pesä tuo CIA. Se tahtoo kaikille pelkkää pahaa ja aloittaa aina kaikki sodat.

XXXXXX

Tällaisia ihmeellisiä totuuksia olen nyt antanut itselleni kertoa. Mitä vielä olen saanut oppia? Amerikkalaiset aloittavat harva se vuosi aina uuden sodan jossakin päin maailmaa ja Barack Obama se vasta olikin hirveä sotahullu.

Tällaiset väittämät voivat tietysti saada maailmanpolitiikkaa vähemmän seuraavat ajattelemaan halutulla tavalla: ”Hmm… Nyt en kyllä yhtään muista että se Obamakin olisi ollut ´sotahullu´, mutta kun nyt tässäkin ihan moneen kertaan vallan painetussa sanassa niin lukee, niin varmaan se on sitten ihan totta. Hyi kamala!”

Jospa minä nyt rohkenisin tuikata tähän väliin jotain vienoa totuuden poikastakin, niin todettakoon nyt edes sen verran, että Obama ei aloittanut yhtäkään sotaa yhtään missään vuosina 2008 – 2016. Ellei nyt sodan aloittamiseksi halua laskea sitä, että USA oli tärkeässä roolissa ISIS:in ”Kalifaatin” murskaamisessa, joka oli varmasti useimpien maailman ihmisten mielestä yksinomaan hyvin tehty. Tai kysykää vaikka vapautetuilta jesidiorjilta. (Ei kun sehän olikin niin, että Obama ja Hillary perustivat alunperin koko ISIS:in. Miten minä nyt tämän kaamean rikoksen unohdin!)

Mutta että: Kaikki tämä intomielinen ja vihantäyteinen pauhaaminen USA:n murhanhimoisesta pahuudesta on kuin suoraa kopiota Suomen taistolaistenkin neuvostoliittolaisista oppimateriaaleista, joissa kerrottiin tarkkaan miten ajatella ja julistaa totuutena mistäkin. Sanat ”imperialismi” ja ”kolonialismi” loistavat poissaolollaan, kun ovat vähän kaukaisempien aikojen terminologiaa, mutta muilta osin retoriikka on täsmälleen samaa.

Vähänkin kokeneempi rikostutkija huomaa kyllä jos kuulusteluissa useamman epäillyn tai todistajan lausunnot ja kertomukset muistuttavat liian sanatarkasti toisiaan. Ja epäilykset heräävät. Ei tämä sen kummempaa järkeilyä vaadi. Minä tein vain oman ”rikostutkintani” ja kiinnitin huomiota liian identtisiin lausuntoihin. Todistakoon joku minun tehneen vääriä päätelmiä, jos kykenee siihen.

Vielä 70 -luvulla todennäköisesti kaikki ainakin ns. ei-sosialistisella puolella, varmaan demareissakin, ymmärsivät täysin mistä lähteestä kaikki kommunistien propaganda kumpusi. Tänä päivänä tämän yhteyden ymmärtäminen on pitkälti rapautunut. Siksi siitä halusinkin muistuttaa.

Voisikohan tätä kutsua eräänlaiseksi salaliitoksi? Siis ei salaliittoteoriaksi vaan oikeaksi salaliitoksi. Samat salaliittolaiset tahtovat vimmatusti paisutella Venäjän ylivertaista sotilaallista mahtia, joka murskaa tarvittaessa kaikki vastustajansa Natoa myöden tuosta vain.

Jotta kaikki pelkäisivät Venäjää niin hirmuisesti, että kukaan suomalainen ei uskaltaisi nähdä untakaan mistään Natoon liittymisistä. Ja kun eihän semmoisiin Natoihin voi senkään takia liittyä, kun siellä ovat ne pahat, sotahullut amerikkalaiset, jotka haluavat vain sotaa. Parempi olla ”hyvää pataa” Venäjän kanssa, jotta maailmanrauha säilyy.

Näin. Ymmärränköhän minä tämän nyt ihan oikein? En oikein usko, että olen kovin pahasti väärinkään ymmärtänyt.

Eli tästä pääsemme siihen näkemykseeni, että ainakin suuri osa Suomen ”trumppilaisista” (Tai trumppilaisiksi tekeytyneistä) näki, että NYT on vihdoin presidentti, joka vie Amerikan tuhoon. Ja Naton tietysti saman tien. Tai ainakin toivoa on. Ja sitten täytyikin pettyä. Ei tuhoutunut paha USA vieläkään. Ei hajonnut kauhea sotaliitto Nato. Omien ja Moskovan Kremlin yhteneväisten toiveiden romuttuminen oli varmasti monelle kova paikka.

Jätin nyt tässä kirjoituksessa kokonaan huomiotta sen tosiasian, että Suomen trumppilaisissa oli tietysti mukana myös paljon perussuomalaisia, ainakin puolueen impivaaralais – etnonationalistista siipeä. Miksi sitten myös varmasti ei-kommunistiset ääriperussuomalaisetkin turvautuivat samaan vanhaan taistolaispropagandaan? Varmaan siksi, että mitään parempaa ja tuoreempaakaan ei ole keksitty kuin ”sotahullujen USA”. Heidän Amerikka -vihansa ymmärtäminen on minulle kuitenkin niin ylitsekäymättömän vaikeaa, että päätin olla yrittämättäkään. En minäkään kaikkia maailman asioita tule ikinä tajuamaan…

 

Tekevälle sattuu -etenkin jos kaikki tekeminen sysätään yhdelle ja samalle toimijalle

 

Vuosina 1950 – 1990 Yhdysvallat toki sekaantui moniaalla vieraiden valtojen asioihin, eihän sitä voi kukaan kieltää. Kyse on ollut kuitenkin pitkälti kommunismin patoamisesta ja armottomasta, maailmanlaajuisesta kamppailusta Neuvostoliiton valtapyrkimyksiä vastaan.

Muistan jostain 80 -luvun alusta Helsingin Sanomien otsikon: ”USA pelkää rautakolmiota”, jolla tarkoitettiin Libyaa, Etiopiaa ja Angolaa. Viimeksi mainittuun taisi Kuuba toimittaa peräti 50.000 sotilasta auttamaan Angolaa siirtymään kommunistileiriin.

Miksi Afrikan manner pullistelee yhä tänä päivänä vanhoja Kalashnikoveja? Tietenkin siksi, että Neuvostoliitto, DDR ja Tshekkoslovakia toimittivat niitä sinne laivalasteittain vuosikymmenestä toiseen, mille tahansa hallitukselle tai sissiliikkeelle, joka vain lupasi asettua Neuvostoliiton ja maailmanvallankumouksen puolelle. Itse asiassa todella monet vastaitsenäistyneet maat, esimerkiksi Mosambik, Tansania, Somalia, jopa Intia (!) ovat 1960 -70 -luvuilla suuntautuneet selkeästi sosialismiin, joka esittäytyi paljon kapitalismia parempana talousjärjestelmänä. Harvempia tällaisia maita ”sotahullujen USA” on koskaan pommitellut, saati että olisi ihan hyökkäämään lähtenyt.

Samaan aikaan Neuvostoliitto (ja kaikki maailman muutkin kommunistit) olivat tietenkin jyrkästi sitä mieltä, että Yhdysvalloilla ei ollut koskaan mitään oikeutta edes puolustaa liittolaisiaan, esim. Etelä-Koreaa tai Etelä-Vietnamia, millään tavalla, koskaan tai missään.

Itse asiassa Yhdysvallathan ei olisi saanut edes reagoida siihen, että sitä itseään vastaan hyökättin (11.9.2001). USA:n hyökkäys Al Qaidaa suojelevaan talebanien Afganistaniin oli yksiselitteisesti tuomittavaa. Toisin kuin Neuvostoliiton oma Afganistanin sota 1979 – 1989. Sitähän käytiin oikean asian puolesta ja tultiin vain auttamaan Afganistanin kansaa. Kunnes tuli liikaa turpaan. Niin kuin kaikille muillekin.

Olisi varmaan aika mahdotonta odottaa, että Yhdysvallat ei olisi koskaan syyllistynyt mihinkään virheisiin toimiessaan vuosikymmenet ”maailmanpoliisina”, johon rooliin ei – Neuvostoliittoa lukuun ottamatta – ole koskaan suurta tunkua ollut. Jossain on tuettu rumia oikeistodiktatuureja ja everstijunttia, kun ei ole ollut hyviä demokraattejakaan joita tukea.

Pahin virhe oli tietenkin Bush nuoremman masinoima Irakin sota, johon lähdettiin myöhemmän tietämyksen mukaan selkeästi virheellisin perustein. Ei piilotellut Saddam Hussein Al Qaidaa eikä löytynyt todisteita joukkotuhoaseista, ei. Mutta pääsivät sentään irakilaiset omin käsin hirttämään verisen kaasuttelijadiktaattorinsa, joten silläkin pilvellä oli lopulta ainakin ohut kultareuna. (Ja puolustellaan nyt sen verran, että Bush ja koko Amerikka olivat yhä shokin jälkimainingeissa omaa maata vastaan tehdyn hyökkäyksen jäljiltä. Siinä tilassa tuli yksi virhearviokin tehtyä. Errare humanum est.)

Mutta noin ylipäätään: jos Yhdysvallat katsoo vielä välttämättömäksi hyökätä jonnekin, niin kyllä me kaikki huomaamme sen. Se on vähän niin kuin norsujen kopulointi: siinä tanner jyskyy ja aitaa kaatuu.

Jos en ihan väärin muista, niin eiköpähän se ollut käytännössä yksi ainoa amerikkalainen mekanisoitu divisioona joka Irakin sodan aikaan puski muutamassa päivässä tiensä Bagdadiin hyökkäyksen kärkenä, jättäen jälkeensä savuavia vanhojen venäläisvalmisteisten panssarien raatoja ja 50.000 hurjaakin hurjempaa pelottavan vallankumouskaartin soturia polvillaan antautumassa amerikkalaisille. Oli kovin lyhyt ja onneton ”kaikkien sotien äiti”, jolla Saddam Hussein ja ”Kemikaali-Ali” olivat vain hetkeä aiemmin uhonneet.

 

Miten nyt niin ihmeellisesti hymyilyttääkin?

 

Joku kirjoitti jossakin kommentissaan, että Yhdysvalloilla on ollut paljon kelpo republikaanipresidenttejä, ja että esim. John McCainin voitto Obamasta vuonna 2008 olisi ollut täysin OK. Allekirjoitan tämän vaikka kovasti Obaman puolella olinkin. (Paitsi että McCainin varapresidenttivalinta (Sarah Palin) taisi mennä pahasti metsään.)

Minulla ei ole Yhdysvaltain presidenteille ollut koskaan mitään kovia laatuvaatimuksia. Ihan riittää, että on rehellinen, säädyllinen, ”tiedeuskovainen” ja virkaansa pätevä. Jos on lisäksi vielä viisas ja sivistynyt, niin aina parempi. Viimeiset neljä vuotta näin ei ollut, ja se totisesti näkyi, kaikessa.

Mutta jos enemmistö amerikkalaisista ei halua uskoa, että säällinen terveydenhuolto kaikille olisi kiva, niin mikä minä olen heidän hassutuksistaan huolta kantamaan. Olkoot muuten hulluja – kunhan eivät ole sotahulluja.

XXXXXX

Kaikki varmaan muistavat Linnan ”Tuntemattoman sotilaan” vänrikki Kariluodon viimeiset sanat: ”Nyt se on ohi. Nyt ei enää”. Kariluodon sanat edelsivät kuolemaa, nyt -ainakin minulle ja aika monelle muullekin tässä maassa ja maailmassa (kysykää vaikka Angela Merkeliltä) – samat sanat kertovat vain paluusta normaaliin päiväjärjestykseen. Ihmeen paljon tällaisia helpotuksen huokauksia sitä nykyään kuuleekin. Ehkä jengi on vasta nyt tajunnut, että on ikään kuin luvallista päästellä niitä helpotuksen huokauksia.

Yksi asia on ihmeellisesti muuttunut. Minulle saa nyt aivan vapaasti sanoa ”Trump”. Minä en välitä enää. ”Ihan sama”, sanoisin, jos olisin nuori. Kaikki estot ovat karisseet pois ja voin taas sanoa sen itsekin: ”Trump-trump-tru-trump-pump-pump, I hear the music, Trump-trump-tru-trump-pump-pump, I care no more…”

Yleensä saan itseni hymyilemään sillä että muistelen mielestäni parasta koskaan kuulemaani vitsiä. Se löytyy sarjakuva-albumista ”Asterix Britanniassa”. Siinä päällikkö Aladobix lähettää Asterixin ja Obelixin Britanniaan, missä hänen serkullaan, joka on myös kyläpäällikkö, on hankaluuksia roomalaisten kanssa. Perillä kaikki kerääntyvät pitkän pöydän ääreen syömään villisikaa ja siellä pöydässä yksi britti sanoo toiselle: ”Ole keltti ja anna suolaa”.

Nykyään tämän ajattelemista ei enää vaadita. Hymyilyttää jotenkin ihmeellisen suloisesti muutenkin. Joka päivä, ainakin vähän. Ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. On tämä kummallista.

No, aina ei mene niin kuin Strömsössä. Mutta joskus sitten taas meneekin. Ja se on eri hienoa. Joskus olen miettinyt pitäisikö ihan muuttaa Strömsöhön, mutta kun taitaa olla jossain Vaasassa saakka, jos nyt on oikeasti sielläkään, niin antaa olla. Kaipa se Strömsö voi olla ihmisellä sydämessäkin. Ainakin joskus.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu