Hassuja hallitsijoita kautta aikojen

Jotkut ihmiset ne eivät tykkää historiasta yhtään – tai ainakaan mitenkään erityisemmin. Useimmiten ajatus varmaan pohjautuu varhaisnuoruuden eli ns. esiteini-iän kokemuksiin tylsiksi mielletyistä historiantunneista. Tavallaan pystyn ymmärtämään. Itsekään en ollut aikoinani kovin suunnattoman innostunut uskontotuntien kirkkohistoriasta. Opettajan innostavuudella voi tietysti olla myös paljon vaikutusta.

Matematiikan osaamisenikin meni kertaheitolla penkin alle ja pysyi sittemmin siellä, johtuen oppikoulun ensimmäisen luokan joukko-opista. Muistan hyvin ajatelleeni, että ”Jos tämä on matematiikkaa, niin minä olen Mikki Hiiri”. Asenne jäi päälle, valitettavasti. Ja sen koommin kun eivät menneet enää kaaliin sen enempää algebrat kuin geometriatkaan, niin sittenhän sitä sai heittää hyvästit myös arvostetuimmille ja hyväpalkkaisimmille duuneillekin. Vaan vähänpä tuosta nuorena märkäkorvana ymmärsi.

Mutta siitä historiasta toisaalta tykkäsin aina kuin hullu puurosta. Joten ei kun yliopistoon ja siellä paneutumaan ja erikoistumaan nimenomaan kansainvälisten suhteiden historiaan. Oli jännää – ja on muuten vieläkin. Aivan täpöillä allekirjoitan sen ajatuksen, että tuottaa suurta tyydytystä ja mielenrauhaa, kun ymmärtää mahdollisimman paljon siitä, miten maailma on tullut sellaiseksi kuin se on nyt.

Maailma ei ole ollenkaan niin kaoottinen, outo ja pelottava paikka. Kaikelle tapahtuvalle on helpompi löytää selityksiä, ja parhaassa tapauksessa ymmärrys historiasta voi auttaa jopa omaa pientä ”tulevaisuudentutkimuksen” yritystä. Toisinaan voi tietysti mennä pieleenkin, mutta onneksi ei ihan aina.

 

XXXXXX

 

Historiaa kun on käytännössä kaikki mitä ihmiskunnalle on menneinä aikoina tapahtunut, heti eilispäivästä tai viime vuodesta taaksepäin, aina kirjoitustaidon keksimiseen ja siten ensimmäisiin kirjallisiin lähteisiin saakka (sitä varhaisempi aika onkin sitten arkeologien heiniä), niin kaikenlaista hassuakin on tietysti aina tuolloin tällöin tapahtunut.

Itselleni pompsahti joskus mieleen miten erikoisia lisänimiä ja hallitsijanimiä monilla etenkin keskiajan kruunupäillä on ollut. Hikipediasta löytyikin näppärästi pitkä lista niistä ehkä hassuimmista. Paljon on toki myös hallitsijoita, jotka on varustettu lisänimellä ”Suuri”, Aleksanteri suuresta Kaarle Suureen ja noin pois käsin. Yleensä menee niin, että mitä enemmän sodit ja valloittelet, sitä suurempi kuningas tai keisari olet jälkipolville. Ainahan tämä ei päde. Meillä ei esimerkiksi ole Napoleon Suurta tai Adolf Suurta. Ja hyvä tietysti näin. Ehkä lopulta nousujohteisen uran katkaissut surkea loppu vie sen mahdollisuuden oikein ”viralliseen” suuruuteen.

Mutta se lista niistä erikoisimmista ja/tai hassuimmista hallitsijanimistä. Vähän modifioituna se oli tällainen:

– Alfonso Kuolaaja, Leonin ja Galician hallitsija
– Basileios II Bulgaarintappaja, Bysantin keisari
– Edmund Rautakylki, Englannin kuningas
– Eerik Verikirves, Norjan kuningas
– Eerik IX Sammalkieli, Ruotsin kuningas
– Ethelred Neuvoton, Englannin kuningas
– Harald Jäniksenkäpälä, Englannin kuningas
– Harald Kaunotukka, Norjan kuningas
– Harald Sinihammas, Tanskan ja Norjan kuningas (Bluetooth!)
– Henrik Impotentti, Kastilian kuningas
– Ivar Luuton, viikinkihallitsija
– Johanna Mielipuoli, Kastilian ja Leonin sekä Aragonin kuningatar
– Juhana Maaton, Englannin kuningas
– Kaarle Kaljupää, frankkien kuningas
– Kaarle Mielipuoli, Ranskan kuningas
– Kaarle Noiduttu, Espanjan kuningas
– Kaarle Paha, Navarran kuningas
– Kaarle Paksu, frankkien kuningas
– Kaarle Riivattu, Espanjan kuningas
– Kaarle Typerä/Kaarle Yksinkertainen, frankkien kuningas
– Konstantinos Kakkainen, Bysantin keisari
– Ludvig V Laiska, länsifrankkien kuningas
– Maunu Ladonlukko, Ruotsin kuningas
– Maunu Paljassääri, Norjan kuningas
– Pipin Pieni, frankkien kuningas
– Pyhä Homobonus, liikemiesten, vaattureiden ja suutareiden sekä Cremonan kaupungin suojeluspyhimys

 

XXXXXX

 

Venäjällä kun aina tykkäävät olla olevinaan jotenkin niin kovin erilaisia kuin me Euroopan muut kuolevaiset, niin listattakoon heidät ihan erikseen. Suuria ja Julmia ovat monet heidänkin hallitsijansa olleet. Esimerkkeinä vaikkapa:

– Vladimir Suuri
– Iivana Julma
– Pietari Suuri (hattunsa polki/Suutari pieri pottunsa halki
– Katariina Suuri (Ainakin suuri nymfomaani, pahat kielet puhuvat.)
– Grigori Rapsutin (Ei nyt sentään hallitsija, mutta vaikutusvaltainen tyyppi noin muuten.)
– Vladimir Iljitsh Julma
– Josif Vissarionovitsh Superjulma
– Nikita Höpsö (Nikita Kengänpaukuttaja)
– Leonid Yrmy (Leonid Kulmakarva)
– Mihail Mukava (Mihail Laikkupää)
– Boris Juoppo
– Vladimir Pieni

 

Nykyiselle hallitsijalle on täällä Puheenvuorossakin jo ehditty antaa paljon ”lempinimiä”, kuten Putte Pieni, Vladimir Kalsarimyrkyttäjä, Bunkkeripappa jne. Oma suosikkini on ollut itsekeksimäni, Romanian Vlad Seivästäjästä muunneltu Vlad Myrkyttäjä.

Vapun kunniaksi mieleeni pirskahteli vielä uusiakin lisänimiä, jotka luovutan täten juhlallisesti yleiseen käyttöön, jos joku näitä joskus käyttää haluaa:

– Vladimir Paidaton
– Vladimir Piilottelija
– Vladimir Harhainen
– Vladimir Pommittaja
– Vladimir Epäonnistuja
– Vladimir Natonlaajentaja
– Vladimir II Mulkku
– Vladimir Fasisti
– Vladimir Natsi

 

Nyt vain vappunenä päästä ja keksimään itse lisää. Kaikki maailman molopäät ovat aina pilkkansa ansainneet. Kansalliskirjailijamme Veikko Huovisen ohjeen mukaan: ”Naurakaa hulluille pedoille ajoissa. Nauru vapauttaa. Nauru suhteuttaa asioita. Kraft durch Freude!”

+8

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu