Kuinka nopeasti suomalaisten mielipiteet Suomen NATO -jäsenyydestä voisivatkaan muuttua?

Tuskin sentään aivan näin huikean nopeasti kuin esimerkissäni. Vai voisivatko sittenkin?

Meillä päätettiin siirtää kuntavaalit huhtikuulta kesäkuulle lauantaina 6.3. (Kun kahdeksan puoluetta yhdeksästä kannatti puoluesihteerien ja oikeusministerin kokouksessa siirtoa.)

Kun kansalaisilta kysyttin 5.-6.3. olisiko päätös kuntavaalien siirtämisestä kesäkuuhun mielestänne oikea vai väärä (MTV:n uutisten teettämä tutkimus ennen siirtopäätöstä), me vastasimme näin:

– Oikea päätös: 36%
– Väärä päätös: 50%
– En osaa sanoa: 13%

Välittömästi sen jälkeen, kun hallitus oli ilmoittanut kuntavaalien siirrosta (ja kun presidenttikin oli vielä ehtinyt sanoa, että oli hyvä ja oikea päätös), kansalaisilta kysyttiin uudestaan. (Taloustutkimuksen verkkokysely 8. -9.3.) Ja me vastasimme näin:

– Oikea päätös: 62%
– Väärä päätös: 26%
– En osaa sanoa: 12%

Toisin sanoen: muutamassa päivässä puolet kuntavaalien siirtoa vastustaneista kansalaisista pyörsi mielipiteensä ja asettuikin kannattamaan kuntavaalien siirtoa. ”Kun kerran hallitus näin päätti, niin on se sitten varmaan ihan hyvä päätös” -ajatteli siis todella huikean moni suomalainen. Kertooko tämä meistä kenties jotakin? Minä vain kysyn.

Ja kuin varmemmaksi vakuudeksi julkaistiin lauantaina 13.3. vielä Helsingin Sanomien gallup -tulokset ajalta 10.-11.3. Siellä me vastasimme kysymykseen vaalien siirrosta näin:

– Oikea päätös: 70%
– Väärä päätös: 21%
– En osaa sanoa. 9%

Eli yhä useammat suomalaiset valuivat vain päivien kuluessa sille kannalle, että hallituksen tekemä päätös oli sitten lopultakin varmaan ihan hyvä. Paljon parempi kuin oma, aiempi mielipide. Vastustavalle kannalle ovat jääneet lähinnä perussuomalaiset, hekin varmasti lähinnä siksi, että PS asettui ainoana puolueena vaalien siirtoa vastustavalle kannalle.

 

XXXXXX

 

Ja tässä vaiheessa blogistin sisuksiin livahti piru, niin sanoakseni. Kuten aina silloin tällöin tapahtuu, en voi sille mitään. Ja aloin miettiä, miltä se näyttäisi, jos – tässä aivan hypoteettisessa lähitulevaisuudessa – törmäämme tilanteeseen, jossa Ruotsin uusi hallitus on juuri jättänyt Nato -jäsenyyshakemuksensa ja Suomi, kuin hieman myöhästyneenä kaikuna, on päättänyt tehdä samoin.

Jäsenyyshakemuksen takana ovat siis automaattisesti ulkopolitiikkaa johtavat tasavallan presidentti ja hallitus sekä lisäksi, luonnollisesti, eduskunnan enemmistö.

Tässä vaiheessa on täysin mahdollista, ellei jopa todennäköistä, että vasemmistoliitto päättää ryhtyä draamakuningattareksi ja lähtee hallituksesta ovet paukkuen. Asialla ei ole käytännön merkitystä, kun eduskunnassa hallituksen taakse asettuu oppositiosta kokoomus lähes tai täysin yksimielisesti ja perussuomalaisistakin neljännes, kolmannes, puolet tai yli puolet, vaikea arvioida tuon tarkemmin, koska tilanne on vielä nykyhetkenä täysin hypoteettinen.

Ja nyt jollekulle tulee heti mieleen sanoa, että pääministeri Marinia on täysin mahdotonta nähdä jättämässä Suomen jäsenyyshakemusta Natolle. Niin aivan varmasti onkin. Mutta tässä vaiheessa Suomen hallitus ei ehkä enää olekaan Marin I tai Marin II vaan Joku Muu I.

Tai sitten kansa saa, yllättävästi muuttuneessa tilanteessa, tupsahtaa joukolla ällistyksestä pyllylleen, kun Sanna ilmoittaakin yksioikoisesti, että tilanne on nyt tämä ja nyt tarvitaan lekaa eikä ruuvimeisseliä. Ja saman päivän tiedotustilaisuudessaan presidentti asettuu samalle kannalle. Siten kuin edellisen päivän TP-UTVA:ssa on asioista päätetty.

 

XXXXXX

 

Tästä useiden kuukausien kuluttua Suomessa järjestetään – sinänsä täysin turhaan ja tarpeettomasti – vielä ”neuvoa-antava” kansanäänestys, jossa kansalta pyydetään vielä hyväksyntää jo neuvotellulle jäsenyyssopimukselle, joka on ollut jo pitkään kaikkien Nato -maiden parlamenttien hyväksyntäkierroksella.

(Äänestys järjestetään luonnollisesti vasta Ruotsin vastaavan äänestyksen jälkeen, koska tällä kertaa ruotsalaisille annetaan vetovastuu myönteisen äänestystuloksen saamisesta. Siis päinvastoin kuin EU -kansanäänestyksessä, jolloin suomalaiset saivat äänestää ensin ja näyttää ruotsalaisille mallia.)

Nyt jos oletamme, että suomalaisten mielipiteet kääntyvät näiden mielenkiintoisten kuukausien aikana yhtä dramaattisesti kuin ne kääntyivät nyt muutamassa päivässä koskien kuntavaalien siirtoa, tällöin pitää verrata viime vuodenvaihteen MTS:n kyselyyn Nato -jäsenyyden kannatuksesta ja vastustuksesta. Tuolloin sanoi Nato -jäsenyydelle

– Ei: 53% (Laskua edellisvuodesta 11 prosenttiyksikköä)
– Kyllä: 21%
– EOS: 26%

Tällä kaavalla Natolle sanoisi kansanäänestyksessä

– Ei: 27%
– Kyllä 47%
– EOS: 26%

Ja koska EOS:t eivät varmaan äänestä mitään, koska heitä ei kiinnosta (äänestysprosentti jo tässä huikea eli 74!), jaamme heidät armollisesti tasan, joten äänestyksen lopputulos on:

– Ei: 27 + 13 = 40%
– Kyllä: 47 + 13 = 60%.

Yhtä tuoreeseen EVA:n kyselyyn verrattuna:

– Ei: 45%
– Kyllä: 22%
– EOS: 32%

päästään kansanäänestyksessä lukemiin:

– Ei: 23%
– Kyllä: 45%
– EOS: 32%

EOS:t poislukien äänestyksen tulos olisi siis:

Nato -jäsenyyttä vastaan: 39%
Puolesta: 61%.

Tässä verrattiin siis vain niitä kahta ensimmäistä kyselyä, juuri ennen ja heti jälkeen kuntavaalien siirtopäätöksen.

Lukemat voivat toki olla vielä huomattavasti kauniimmatkin, koska esim. sotilaalliseen yhteistyöhön koko Naton kanssa suhtautui MTS:n viimeisimmässä kyselyssä melko tai erittäin kielteisesti vain 29% kansalaisista ja erittäin kielteisesti vain 9%. Oikein tuima Nato -vastaisuus on siis Suomessakin todellisuudessa varsin harvojen huvia.

 

XXXXXX

 

Olin aluksi hyvin hämmentynyt seuratessani kansalaisten salamannopeita mielipiteiden muutoksia koskien kuntavaalien siirtoa. ”Aivan lampaitako me olemme?” -taisi olla ensimmäinen ja päällimmäinen ajatukseni. Ensin meillä on muka olevinaan mielipiteitä, mutta kun meitä johtavat herrat ja rouvat päättävätkin toisin, me luovumme hetkessä niistä omista mielipiteistämme ja käännymme oikein mielellämme kannattamaan niiden johtajiemme yht´äkkiä muuttuneita mielipiteitä.

Suorastaan törkeän kauheaa, etten sanoisi häpeällistä, ajattelin ensin. Kunnes siis sitten huomasin kääntää ajatukseni siihen, varmasti ennemmin tai myöhemmin, Suomessa järjestettävään Nato -kansanäänestykseen.

Siellähän meidän ”lammasmaisuutemme” tuleekin ehkä olemaan oikein hyvä juttu. Noin Nato -jäsenyyden kannattajan näkökulmasta. Istuva presidenttimmekin saisi oppia (sen minkä todellisuudessa paremmin kuin hyvin tietääkin), että jossakin Nato -asioissa ei ole millään tavoin rehellistä piiloutua ”kansalaismielipiteen” taakse, kun todellisuudessa Suomessa(kin) ulkopolitiikan johdosta vastaavat elimet eli presidentti ja valtioneuvosto juuri ohjaavat sitä kansalaismielipidettä hyvin voimakkaasti, heti jos vähänkään tarvetta ilmenee. Tai jos sattuu muuten yhtään kiinnostamaan. Juuri nyt ei tietenkään kiinnostakaan, mutta varsin pikaisessa lähitulevaisuudessa tilanne voi olla jo aivan toinen.

Pientä jännitystähän sinä pitkänä ajanjaksona äänestyksen alla saattaa ola luvassa – ja varmasti onkin, tilanteessa jossa suomalainen media (ainakin nyt sanomalehdistö) ottanee selkeästi Nato -jäsenyyttä puolustavan kannan ja vastaavasti Venäjä tulee todennäköisesti keskittymään hyvin voimakkaasti suoraan ja epäsuoraan (dis)informaatiovaikuttamiseen, jolle taas suuri osa suomalaisista ei ole onnistunut kehittämään kovinkaan hyvää immuniteettia.

Siinä vaiheessa se paljon peräänkuulutettu medialukutaito voikin nousta arvoon arvaamattomaan. No, kun ihmisiä on kerran päätetty äänestyksellä kiusata, niin sittenhän ei varmaan muuta voi kuin kiusata loppuun asti.

 

+6

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu