Lomailevan blogistin elonmerkki

Terveisiä täältä maakunnasta. Kirjoittelen harvakseltaan. Lause kutsuu toistaan kuin sorsa poikiaan, vaappuen ja naristen.

Tämä ei ollut edes oma kehitelmä vaan lainaus joltain Helsingin Sanomien toimittajalta vuosia sitten. Hyviä kielikuvia saa varastaa, kunhan kertoo lähteen, näin uskon. Kuvastaa vain hyvin jokakesäistä ”lämpöhalvauksen” tilaa, jossa laiskistun niin, että mieluummin luen jotain kehittävää kuin kirjoitan mitään itse.

Laiskuuden huippuna voisi ehkä pitää sitä, että jos sattuu pilvinen päivä, niin poispilattuna länsimaalaisena lellivauvana en yleensä viitsi vaivautua edes uimaan lähiseudun moniaissa mainioissa järvissä. Ei, kun minä vaadin jumalalta täyden palvelun: pitää olla aurinkoa kanssa, että viitsin lähteä minnekään.

Mitään erityisemmin inspiroivia maailmantapahtumiakaan ei ole ollut, ainakaan mitään sellaisia, joihin olisin tuntenut suurta mielenkiintoa tarttua.

”Yhdysvaltojen suurstrateginen päälinja on aina ollut, että vertaisvastuksen nousua yritetään padota. Venäjää ei tällaisena nähdä, ja tätä tunnustusta ei annettu, vaikka Putin sitä aina haluaisi.”
– Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola Bidenin ja Putinin Geneven tapaamisesta –
(Yle -uutiset 16.6.2021)

Niinpä. Itseäni lähinnä laiskasti ilahdutti se, että menivät Geneveen eivätkä tulleet tänne. Sveitsi on niin paljon parempi puolueeton maa kuin Suomi, että valinta oli oikein hyvä. Itse asiassa Sveitsi on niin huippupuolueeton maa, että vaivautuivat liittymään YK:n jäseneksikin vasta vuonna 2002. Huonoahan se nyt on jonkun Suomen ”puolueettomuus” sellaisen puolueettomuuden rinnalla.

 

XXXXXX

 

Jussi Halla-ahokin päätti sitten siirtää itsensä syrjään perussuomalaisten johdosta. Ei mitään yllättävää. Itse asiassa ennakoin tämän liikkeen jo 22.10.2020 kirjoituksessani ”Suomi, Ruotsi ja NATO: Turvallisuusympäristömme muuttuu, vaikka miten haluaisimme kieltäytyä ajattelemasta sitä”. Todistettavasti, koska kirjoitus löytyy arkistosta. Riikka Purraa minä tarjosin myös tilalle jo tuolloin. Osoituksena siitä, että olen ainakin joskus hyvin etukenoisesti tulevien aikojen hermolla. Hyvä minä.

Melkein tekisi mieli omakehua, että tästä ajoittaisesta, jäätävästä oikeassa olemisesta uhkaa tulla melkeinpä väyrysmäinen olo. Ja nyt minä tietysti sentään jo vähän liioittelin.

Elokapinoitsijatkin sitten aikansa kapinoitsivat, mutta täällähän he eivät saaneet osakseen juuri muuta kuin ivaa ja pilkkaa ja lähes yksimielisen tuomion: väärin telttailtu. Se, että heidän ymmärryksensä maailman tilasta on tuhannesti oikeampi kuin kaikkien ilmastonmuutosdenialisti -pilkkaajien yhteensä, ei sitten ole meille kovin merkityksellinen asia. Ikään kuin maailman pelastuminen olisi meidän kehittyneimpien ihmisapinoiden enemmistön äänestyspäätöksistä kiinni.

Olkoon sitten niin. Lapsenlapsenne näkevät sitten kaiken sen, minkä itse vältätte näkemästä. See if I care. ´Cos I don´t.

 

XXXXXX

 

Kaikenlaista muutakin kuuluu toki tapahtuneen: isot miehet ovat siirrelleet jotakin potkittavaksi tarkoitettua pallukkaa toinen toisilleen ympäri Eurooppaa. Ja paljon suurempi joukko isoja miehiä on seurannut tapahtumia pakahduttavan riemun ja henkeäsalpaavan jännityksen merkeissä. Osa heistä on matkustellut pelvotta pahimpiinkin mahdollisiin ruttopesiin ja tuonut sieltä muassaan aivan erityistartuttavia basilleja, eikun viruksia, mutta paljonko sitä nyt tulee ajatelleeksi ikäviä asioita, kun ilo on ylimmillään.

Pääministerimme nautiskeli pitkään aamiaisiaan valtion piikkiin, kun oli siinä hyvässä uskossa, että näin on soveliasta tehdä, kun kyseessä oli maan tapa tai jotain. Lopulta joku sai tarpeekseen ja ilmiantoi tämän pöyristyttävän vääryyden. Seurauksena jumalaton kalabaliikki, joka ei tahtonut laantua millään puhkutulla älämölöllä. Nyttemmin lienee laantunut, ja tuhlaajatyttö ymmärtää varmasti vast´edes maksaa ihan omasta pussistaan kaikki vastaiset syömisensä.

Joku onneton/onnellinen näyttelijätyttönen taas sai joltain onnettomalta tunarilta, jolle asia kuului, luvan rakennuttaa ihan liian ison paritalon jonnekin minne ei olisi saanut. Näinhän ei varsinkaan Suomen oloissa pitäisi koskaan mennä tekemään, koska kaikki kateelliset naapurit ja kylänmiehet nostavat asiasta juuri mainitun aamiaiskalabaliikin veroisen tuohtumuksen pyörremyrskyn, jota viimeksi Helsingin Sanomat katsoi eilen aiheelliseksi ruotia peräti kahden sivun verran alaotsikolla: ”Tutkivaa journalismia. HS hakee vastauksia kysymyksiin, joilla on väliä”.

Minä taas alan omasta puolestani jo vakavissani epäillä, että maailmamme on nyt, ainakin mielikuvituksessamme, aika lailla valmis. Ellei meillä mitään parempia ykköspuheenaiheita enää ole.

 

XXXXXX

 

Ruotsalaiset sentään yllättivät kaikki näyttämällä, että he sentään osaavat kehittää itselleen ihan oikeitakin ongelmia. Mutta mitä muutakaan nyt voi odottaa kansalta, joka pystyy ainoana maailmassa voittamaan samana vuonna sekä jääkiekon maailmanmestaruuden että heti perään vielä euroviisutkin.

Hallitus kaatui juuri eilen, ja senhän kaatoi lopulta vasemmistopuolue, joka oikeasti halusi tukea nimenomaan juuri sitä kaatamaansa hallitusta. Liberaalit puolestaan haluaisivat vaihteeksi taas jo porvarihallitusta, joka olisi syntynyt helposti jo vuosia sitten, ellei keskustapuolueen puheenjohtaja vihaisi ruotsidemokraatteja yhtä paljon tai kenties vielä enemmän kuin vihaa vasemmistopuoluetta.

Ja jos olisi päädytty uusiin vaaleihin nyt, pahimmassa putoamisvaarassa olisivat olleet porvaripuolelta juuri ne liberaalit ja toisaalta demareiden uskollisin tukijalka eli ympäristöpuolue. Turvallisinta lieneekin ennustaa, että Stefan Löfven tulee tekemään kaikkensa kyetäkseen turvaamaan itselleen vielä yli vuoden ja kaksi kuukautta lisää armonaikaa vallankahvassa -kunnes luvassa on ne lakisääteiset ensi vuoden syyskuun vaalit. Miten se onnistuu, se jää nähtäväksi. Valtiopäivien puheenjohtajalla on neljä mahdollisuutta yrittää avata erikoinen umpisolmu.

Ja mitä ajattelevat tästä koko sotkusta ruotsalaiset itse? Jos uskomme Ylen Tukholman kirjeenvaihtajaa, niin heitä ei juuri nyt ehdi hirveästi kiinnostaa, kun paljon jännittävämpää on nähdä miten Ruotsin käy niissä mainituissa potkupallokarkeloissa.

Sanoinko äsken, että me taidamme uskoa, että maailmamme on koko lailla valmis? Kun kansalaisia kaikkialla kiinnostaa lähinnä ”Panem et circenses”, jokapäiväinen leipä ja sirkushuvit.

 

XXXXXX

 

Täällä Puheenvuorossa on tietenkin ilman yours trulyakin ihan riittävästi älykkäitä, hyvin älykkäitä ja jopa yliälykkäitä kirjoittajia, joilla on hyvin tärkeitä asioita puitavana, tietenkin aina hyvin oikeilla mielipiteillä ryyditettynä, vaikka joka ikinen päivä. Joillakin jopa monta kertaa päivässä. Minusta ei ole sellaiseen koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan. Keskinkertaiset aivoni toki tehtailevat ajatuksia päivittäin ja toisinaan saatan nähdä jopa hyvin ihmeellisiä ja inspiroivia unia öisin, mutta harvemmin mitään sellaista, mistä tuntisin pakottavaa tarvetta kertoa kaikille kanssaihmisillenikin. Introvertit ihmiset ovat vissiin vähän tällaisia, ekstrovertit ovat sitten ihan asia erikseen.

Toki joitakin ajatuksia kypsyy keskinkertaisissakin aivoissa aina joskus ihan julkaisukuntoon, ainakin täällä Puheenvuorossa julkaisukuntoon asti. Puolivalmiiksi ajateltuna on jo seuraava oikeakin juttu otsikolla ”Minkälainen se olisi se EU -eron jälkeinen Suomi?” Ajattelin tässä kuitenkin, että lienee parasta ensin ajatella vähän lisää, ennen kuin avaa helvetinkoneensa ja alkaa nakutella niitä ajatuksiaan julki. Ja vielä järkevämpää on ehkä se, että hahmottelee taas ensin sanottavansa ihan Kekkosen tapaan eli kynällä paperille. Pysyy ajatus paremmin koossa ja se on ehkä myös lukijaystävällisempi tapa.

 

XXXXXX

 

Oletteko muuten panneet merkille, että oikein kauniina poutapäivänä on jännä seurata, miten ohut poutapilvi voi pienessä tuulessa hajota melkein silmissä täysin olemattomiin? Paino sanalla ”melkein”, koska oikeasti sitä itse muutosta ei välttämättä pystykään näkemään.

Tarkkailkaapa taivasta sillä silmällä heti seuraavan tilaisuuden tullen.

On se jännä.

+8

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu