Maailman parhaita kirjoja kevään hiljaisiin päiviin

Heretään ihan hetkeksi vääntämästä siitä ihanasta/ iljettävästä Natosta. (Ei sinne nyt kuitenkaan ihan huomenna olla menossa, valitettavasti.) Palaamme oikeisiin asioihin aivan pian.

Nimittäin Helsingin Sanomissa oli juuri tänään erinomainen juttu, jossa kymmenen kulttuuritoimittajaa listasi 26 kirjasuositusta ”kevään pitkiä viikkoja varten”. Lisäksi oli fiksusti listattu peräti 19 paikkaa, joista voi nyt löytää kirjoja ilmaiseksi. Ei huono.

Soppa kuin soppa, tykkään aina työntää lusikkani siihen (kunhan se ei ole koronasoppaa), joten ryhdynpä minäkin hetkeksi ”kulttuuritoimittajaksi” ja tuputan vähän omiakin suosituksiani. Ja painotettakoon, että ei ole mikään hyvä tekosyy, että ””en voi lukea sitä tai tätä, kun ei ole kotona mitään noistakaan eikä mitään muutakaan hyvää ja kaikki muukin on luettu ja kirjastotkin on kiinni”. (Hyvä syy on vain se, että ei vaan tykkää lukea. Eikä kenenkään olekaan pakko.)

Mutta jos kärsii akuutista tai kroonisesta kirjanpuutostaudista, niin haluan muistuttaa, että maailmassa on nykyään sellainen tuutti josta löytyy kaikkea. Siis aivan kaikkea. Sitä kutsutaan internetiksi, ja siellä on esimerkiksi aivan mainio Antikvaari.fi -sivusto, jossa on noin 90 antikvariaattia ja muuta kirjamyyjää myymässä valtavaa valikoimaa kaikkea mahdollista kirjaa, mitä kuvitella saattaa. Hinnat voivat olla joskus kaameat, mutta sitten joku toinen myykin ehkä samaa opusta monta kertaa halvemmalla. (Ainoa huono puoli on se, että postituskulut huitelevat usein peräti viidessä eurossa per kirja.)

Ja sitten, jos vain osaa ja jaksaa lukea englanniksi, niin Amazonilta löytyy sitten tietysti sellainen valikoima, että meidän lilliputtikielialueemme tarjonta ei ole siihen verrattuna mitään.

Mutta listataan nyt tähän ne blogistin suositukset. Minähän en voi tietää mistä kukin pitää, mutta ei tässä mitään umpisurkeaa kuraakaan ole.

1.) Bill Bryson: ”A Short History of Nearly Everything” (Lyhyt historia lähes kaikesta). Hieno, nimensä veroinen. Tykkäsin kuin hullu puurosta ja opin moniaita asioita, joita en ollut koskaan tullut ajatelleeksikaan. Laitoin omaan hyllyyn raamatun vieren. (Se raamattu ei ole siellä sitä varten, että sitä lukisin vaan siksi, että voin laittaa sen viereen kirjoja jotka kuuluvat raamatun viereen.)

2.) Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla -trilogia. Blogistin mielestä parasta mitä Suomessa ja suomeksi on koskaan kirjoitettu. Olen aina kutsunut sitä kunnianimellä ”Ihmisen historia”, mikä yleensä hymyilyttää kaikkia, mutta minä sanon vain, että lukekaa -tai lukekaa uudestaan. OTE:
-Koskela? Täällä ne on.
-Kuinkas…eikös yks…
-Täällä on kaks Koskelaa…
Lotan silmät laajenivat hämmästyksestä hänen nähtyään Akselin ilmeen, mutta hän ei ymmärtänyt lopettaa, vaan jatkoi:
-Kaks Koskelaa Pentinkulmalta. Voitto ja Eero. Toinen tuli tänään ja toinen eilen.

3.) Yuval Noah Harari: ”Sapiens. A Brief History of Humankind” (Sapiens. Ihmisen lyhyt historia). Jerusalemin yliopiston historian professori paneutuu ihmiskunnan kehityksen historiaan ja popularisoi tiedettä melkein yhtä hyvin kuin Bill Bryson -ja se on ylistävästi sanottu se. Hararin toinen teos ”Homo Deus. Huomisen lyhyt historia” menikin sitten jo, varsinkin loppua kohden, vähän raskaaksi, kun koko maailma on enää yhtä tekoälyä ja algoritmia.

Sai aikaan sen, että olen viivytellyt jo turhankin pitkään Hararin kolmannen kirjan ”21 luentoa maailman tilasta” ostamista, vaikka näkyi olevan vielä marketin hyllyllä myynnissä pehmeäkantisena hintaan 13,99E tai jotain. No ei, huomenna otan itseäni niskasta kiinni ja menen ja ostan sen. Ja luen. Ei siitä nyt ihminen huononekaan.

Mainostettakoon vielä, että itse kansallissankarimme, maalivahti Kevin Lankinen, on sanonut Sapiensia ”parhaaksi koskaan lukemakseen kirjaksi”.

Tässä oli blogistin top kolme. Jollain muulla voisi tietysti olla jotain aivan erilaista. Moni tykkää murhista ja murhatutkimuksista; onneksi heille on sitten määrätön määrä murhaa tarjolla, Agatha Christiestä Camilla Läckbergiin. Lukekaa te sitten niitä. Minä en kerkiä, kun täytyy lukea tosijuttuja. (Ja eihän sitä muuten nykyään tarvitse muuta kuin avata telkkari. Siellähän sitä tuputetaan murhia aivan solkenaan. Joka toisessa englantilaisessa maalaiskylässä murhataan ihmisiä ja Ameriikassahan sitä vasta murhataankin, kun on oikein sarjamurhaajia! Että ei ne murhat tunnu loppuvan vaikka kuinka murhattaisiin…) Rattoisaa murhakevättä vaan kaikille.

Vielä vähän lisää suosituksia:

Sotahistorian ystäville:
-Kurt von Tippelskirch: Toisen maailmansodan historia 1-4. (Jämptiä peruskauraa, jonka luettuasi oletkin jo alan kevytasiantuntija.) (Saman asian ajaa Eddy Bauerin Toinen maailmansota 1-6, mutta on kovin painava ja kallis.)
-Antony Beevor: Berliini 1945. (Ja kaikki muutkin Beevorit. Kaikki ovat samaa, taattua Beevoria.)
Jos himottaa hyökätä Venäjälle, suosittelen wanhoja kunnon klassikoita:
-Alan Clark: Operaatio Barbarossa tai:
-Paul Carrell: Marssi Venäjälle ja Poltettu maa.
Iljettävän kaameuden ystäville aika tuore kirja: Timothy Snyder: Tappotanner

Rohkeille uskalikoille, jotka ovat valmiita menemään täysin sekaisin:
-Stephen Hawking: ”Brief History of Time” (Ajan lyhyt historia). Kuvitettu laitos on ollut ainakin blogistille täysin must. Vain siten olen pystynyt edes kuvittelemaan ymmärtäväni jotakin. (No hyvä on! Minä tunnustan! Kirja on vieläkin kesken, kun ei tyhmä pysy kärryillä…)

Ateisteille, agnostikoille, uskovaisille, maallistuneille, uskossaan horjuville, kaikille:
1.) Richard Dawkins. ”The God Delusion” (Jumalharha)
2.) Christopher Hitchens: ”god is not Great -How Religion Poisons Everything” (jumala ei ole suuri -Kuinka uskonto myrkyttää kaiken)
Nämä ja kaikki muutkin vastaavat Terra Cognita -pienkustantamon kirjat ovat käsittämättömän kalliita, pehmeäkantisina noin 40E (uutena) ja nettidivareistakaan ei juuri koskaan löydy.
Hyvänä vinkkinä: Amazonilta kaikkia löytyy, etenkin pokkareina -ja usein aivan naurettavaan hintaan! (Mutta siis tietysti vain englanniksi.)

Kaikille tamperelaisille:
-Lauri Viita: ”Moreeni” ja ”Kootut runot”. (Eivät tee pahaa toispaikkakuntalaisillekaan.)

Historiallisen romaanin ystäville:
-Mika Waltarin kaikki: Sinuhe egyptiläinen, Turms Kuolematon, Mikael Karvajalka, Mikael Hakim, Johannes Angelos, Nuori johannes.

Yli 12 -vuotiaille:
-Jostein Gaarder: Sofian maailma
Yli 10 -vuotiaille:
-Aleksandre Dumas: Monte Criston kreivi (ja kaikki mahdolliset muutkin nuorisoklassikot)

Itse aloitin juuri Stefan Einhornin pienen kirjan”Konsten att vara snäll” (Aidosti kiltti). Ehkä se on hyväksi, joskus kun pukkaa mieleen tuhmia ajatuksia aiheesta: ”Miksi nuo kaikki pässinpäät eivät millään ymmärrä olla samaa mieltä kuin minä? Kun minä kerran olen oikeassa ja he väärässä.” Saapa nähdä opinko mitään. Voi olla etten opi.

Mutta lopetetaan lyhyeen satuun, joka oli taannoin jossain mainoksessa: ”Olipa kerran maa, jonka kansa lopetti lukemisen. Sen pituinen se.”

Tai vaikka siihen Jörn Donner -vainaan usein toisteltuun viisauteen:
”Lukeminen kannattaa aina.”

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu