Millainen se olisi se EU-eron jälkeinen Suomi?

Me kaikki tiedämme, että Suomessa asuu yhä paljon ihmisiä, jotka tulisivat hyvin onnellisiksi, jos Suomi eroaisi Euroopan Unionista – mieluiten viimeistään huomenna.

Enimmät tällaiset kansalaiset sijoittuvat hauskasti poliittisen värikartan äärilaidoille: toisaalla muistelevat menneitä – YYA -aikoja, omaa markkaa ja Suomen ”puolueettomuutta” – vanhat kommunistit (joita ei ole enää määrällisesti kovin paljon), toisaalla herkistelee kotimainen, kohtalaisen tuoreen oikeistopopulistipuolueemme ”kansallismielisin” siipi, ts. perussuomalaisten tuohivirsuosasto (joita onkin sitten raamatullisesti sanoen leegio).

Vähemmistöähän he tietysti yhdessäkin edustavat, ja realistisimmat EU:n vihaajat ymmärtävät toki oikein hyvin, että mitään Suomen EU -eroa ei ole näköpiirissä, mutta muutamien epärealistien itku ja hammasten kiristys EU:n kauheudesta on sitten sitäkin äänekkäämpää. Kaikki ymmärtävät mitä tarkoitan, sitä kun on kuultu varsinkin viime aikoina suut silmät täyteen. Palataan näihin hetken päästä.

Nyt kun moni odottaa, että blogisti vastaa asiantuntevasti otsikon kysymykseen: ”Millainen se olisi se EU-eron jälkeinen Suomi?” niin on pakko todeta, että tehtävä on mahdollisimman mahdoton. Blogistin olisi ainakin hyvä olla ammatiltaan kansantaloustieteen professori, ja voi olla, että sittenkään ei pötkittäisi pitkälle. Muuttujia on liian paljon. Toki kuitenkin yritän vastata sen mihin oma arviointikykyni venyy, tässä hieman myöhempänä.

Tarkastellaan kuitenkin ensin hetki maamme tilannetta, jos EU -kansanäänestyksessä jäsenyyttä vastaan äänestänyt väestönosa olisi saanut tahtonsa läpi jo 27 vuotta sitten, ja Suomi ei olisi siis liittynyt koko EU:hun alun perinkään. Tai ei sittenkään vielä. Muistellaan ensin menneitä ja oikeasti tapahtunutta.

 

Miten kaikki menikään, silloin kauan, kauan sitten?

 

Alkuvuodesta 1994 EU -jäsenyydestä neuvotteli yhteensä neljä maata: Itävalta, Suomi, Ruotsi ja Norja. Itävallan kansanäänestys järjestettiin jo kesällä -94, Suomen, muista poiketen vain ”neuvoa-antava”, äänestys oli 16.10., Ruotsissa marraskuussa ja Norjassa viimeisenä, 28.11. Itävallan äänestystulosta pidettiin etukäteen selvänä, ja koska Suomessa oli jäsenyydelle suurempi kannatus kuin muissa Pohjoismaissa, hallitus päätti, että Suomen äänestys pidetään ensimmäisenä.

Ja ne äänestystuloksethan menivät näin:

Itävalta: JAA: 67%, EI: 33%
Suomi: JAA: 57%, EI: 43%
Ruotsi: JAA: 52%, EI: 47% (Ruotsalaiset saivat ilmeisesti äänestää myös EOS)
Norja: JAA: 47,7%, EI: 52,3%

Norjan äänestystuloshan muistuttaa hauskasti surullisenkuuluisaa Iso-Britannian ”Brexit” -äänestyksen lopputulosta vuonna 2016. (Annee horribile, monellakin tavoin.) Pientä siirtymää paremman järjenkäytön muodossa olisi mahdollistanut sen, että sekä Iso-Britannia että Norja olisivat EU:n jäsenmaita tänä päivänäkin. Sallitaan nyt minun sanoa näin. Moni eurooppalainen on onneksi mukavasti kanssani samaa mieltä. (Toiseen suuntaan jossittelusta hiukkasen vähän myöhemmin.)

Mielenkiintoistahan on myös katsoa, miten EU -jäsenyyden kannatus ja vastustus jakautui Suomessa alueellisesti hyvin selvästi. Etelän kaupungeissa kannatus oli suurinta, kun taas pohjoisempana ja erityisesti maaseudulla oli paljon alueita, joissa vastustajia oli enemmistö.

Yhteensä viidestätoista vaalipiiristä yhdeksän äänesti jäsenyyden puolesta, kuusi vastaan. Kaikeksi onneksi vastaan äänestäneet vaalipiirit olivat , Oulun lääniä lukuun ottamatta, vähäväkisempiä. Ääripäät olivat hyvin selviä: Kainuun kymmenestä kunnasta kahdeksassa kannattajia oli vähemmän kuin 34,5%, Helsingissä vastustajia ei ollut kuin runsas neljännes (26,5%)

Itselläni on sellainen hämärä muistikuva, että pääministeri Esko Ahoa kiiteltiin myöhemmin vuolaasti siitä, että hän oli onnistunut kääntämään keskustalaiset EU -jäsenyyden taakse. Alueellinen vaalitulos ei kylläkään näytä siltä ollenkaan. Perinteisesti ”keskustanvihreä” kolme neljäsosaa Suomesta oli juuri se jäsenyyden vastustajien ydinalue.

Maanviljelijöiden pelot ymmärtää tietysti ehkä parhaiten. Oli paljon epävarmuutta ja pelotteluhuhuja ilmassa. Kuinka vain tässä käynee? Lisäksi oli tietysti paljon kommunisteja, jotka uskoivat ehkä että Neuvostoliitto palaa vielä. Ja sitten tulee vihdoin ehkä se niin kauan odotettu sosialismi meillekin, jollain konstilla. Paljon ”tuomiojalaisia” vasemmistodemareita, ehkä vähän SMP:läisiä. Ja sitten valtava määrä aivan tavallisia ihmisiä, joita vain pelotti ajatuskin kaikesta muutoksesta. Vähän niin kuin jos kansalaisilta kysyttäisiin huomispäivänä josko Suomen pitäisi liittyä Natoon. Aika moni haluaisi vastata aivan lonkalta että: ”Hui kauhistus! Ei sunkan? Miksi pitäisi, kun meillä on juuri nyt asiat ihan hyvin, vaikka ei ole liityttykään?”

Mikä sinua riivasi, jos äänestit muinoin EU -jäsenyyttä vastaan, mutta äänestäisit ehkä nykyään toisin? Muistatko vielä, niin vanhoja asioita?

 

Sarjassamme oikein tyhjää jossittelua

 

Meillähän on tässä maassa yksi, etupäässä viime vuosisadalla vaikuttanut, ihan eturivin poliitikko, joka jaksaa yhä vain, kerta toisensa jälkeen, muistuttaa meitä siitä kuinka olisi pitänyt käydä.

Siinä vaihtoehtoisessa todellisuudessahan ruotsalaiset olisikin laitettu äänestämään ennen suomalaisia. Ja sitten ruotsalaiset olisivatkin sanoneet EU:lle ei. Jonka jälkeen suomalaiset olisivat seuranneet esimerkkiä ja torpanneet myös koko jäsenyyden. Ja sitten kun norjalaiset olisivat viimeisinä tehneet samoin, kuten tekivätkin, niin sitten Suomi, Ruotsi ja Norja olisivatkin muodostaneet yhdessä aivan mainion Pohjolan yhteisön. Tai liiton tai jotain.

Olisi syntynyt jonkinlainen aivan ihmeellisen ihana uuden ajan Kalmarin Unioni, valitettavasti ilman Tanskaa. Mutta ehkä se Tanskakin olisi ajan myötä päättänyt luopua siitä EU:sta ja liittynyt mukaan meidän mahtavaan Pohjolan yhteisöömme…

Jotkut ihmiset on vain ilmeisesti rakennettu niin, että he jaksavat unelmoida menneistä, tyhjistä ja koskaan tapahtumattomista olemattomuuksista loputtomiin. Ja sehän on tietenkin ihan sallittua, jos siitä saa itselleen jotakin.

 

Meneekö meillä nyt hyvin vai huonosti?

 

Miten nyt haluaa asian nähdä. Paremmin jos kohta huonomminkin olisi varmasti voinut mennä.

Suomen BKT asukasta kohti on kaikista Pohjoismaista pienin, mutta Suomea lähinnä ovat Euroopassa Ranskan, Iso-Britannian ja Belgian ohella myös Ruotsi. Olisiko Suomen talous paremmissa kantimissa jos ei olisi koskaan EU:hun liityttykään? Mahdoton sanoa, mutta on myös kovin vaikea nähdä millä perusteella olisi tai edes voisi olla.

Suomen työttömyysprosentti, 6,7%, on nykyisellään Ruotsin ja Portugalin tasoa. Tilanne on Suomessa 2,5 kertaa parempi kuin Kreikassa, mutta roimasti yli puolet huonompi kuin Saksassa.

Vaihtotaseen alijäämää ei Suomella juuri ole, mutta ei pahemmin ylijäämääkään. Suomea vahvempia vientimaita ovat selkeästi muut Pohjoismaat ja Saksa.

Työn tuottavuus (ostovoimakorjattu BKT tehtyä työtuntia kohti) on Suomessa teollisuusmaiden keskikastia: hieman muita Pohjoismaita ja Saksaa jäljessä, mutta hiukan Iso-Britanniaa edellä.

Keskimääräinen palkkataso on yllättävästi aivan Ruotsin tasolla, mutta huomattavasti esim. Sveitsin, Saksan ja Hollannin alapuolella. Kotitalouksien keskimääräisessä varallisuudessa Suomi häviää selvästi niin muille Pohjoismaille kuin useimmille muillekin Länsi-Euroopan maille, jopa Espanjalle.

Kokonaisveroaste on Suomessa korkealla tasolla, mutta olemme silti mm. Tanskaa ja Ranskaa jäljessä, noin Itävallan ja Italian tasolla.

Tässä lähteenä käytetty HS Visio/kansantalous, 21.8.2021, piti kovin yllättävänä, että Suomen kanssa selvästi samankaltaisin talous oli Ranskalla. (Sic!) Ei siis loppujen lopuksi niin erityisen huonosti. Hyvällä syyllä voi varmasti sanoa, että erotuksena itäisen Keski-Euroopan, Baltian ja Balkanin maihin Suomi pelastui äärettömän onnekkaasti Neuvostoliiton pakottamalta 45 vuoden kommunistisen talousjärjestelmän hullunkokeilulta. Kiitos ja kunnia sotiemme veteraaneille, Rytille, Mannerheimille, Paasikivelle ja Kekkoselle. Pirun paljon huonomminkin olisi voinut käydä ja kärsisimme siitä, ainakin nyt roimasti alemman elintason puolesta, yhä edelleen.

 

XXXXXX

 

Tänä päivänä suomalaisten enemmistö seisoo talous- ja rahaliiton sekä yhteisvaluutta Euron takana. 76% ottaa kantaa sen puolesta. (Eurobarometri, Talvi 2020-21. Suomessa: Kantar TNS Oy.) Vuonna 2019 tätä mieltä oli neljä viidestä suomalaisesta (81%). Vain 13% suhtautui niihin kielteisesti.

Tämän tuoreimman Eurobarometri -kyselytutkimuksen mukaan (12.2.2021) 64% suomalaisista pitää Suomen EU -jäsenyyttä hyvänä asiana. Loput sitten huonona tai EOS. Vuonna 2019 EU -jäsenyyttä piti hyvänä asiana 69%. Joitakin meistä on sitten ilmeisesti tämä tuore elpymispaketti ainakin hieman ärsyttänyt. Muissa EU -maissa, olivatpa sitten nettosaajia tai maksajia, ei mitään Suomen kaltaista kohkaamista ole sitten kuulemani mukaan juuri nähtykään.

EU:n jäsenmaiden yhteistä ulkopolitiikkaa kannattaa nykyisin 62% suomalaisista, vastustaa 37% (EOS: 1%)
– EU 27: Kannattaa 73%, vastustaa 20% (EOS: 7%)

EU:n jäsenmaiden yhteistä puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa kannattaa Suomessa 74%, vastustaa 26% (EOS: 0%)
– EU 27: Kannattaa 78%, vastustaa 16% (EOS: 6%)

Ei sitten ihmekään, että Riikka Purrakin on joutunut tunnustamaan ihan ensitöikseen perussuomalaisten tuoreena puheenjohtajana, että EU:sta eroamista ei ilmeisestikään kannata toivoa, vaik´ei hän EU:n kannatusta ymmärräkään.

 

Sikermä EU:n pahuudesta  sanottua

 

Ollenkaan kaikki meistä eivät siis kuitenkaan EU:stä tykkää. Jotkut tuntuvat päinvastoin vihaavan aivan raivopäisinä kuin ruttoa. Aina välillä on pakko raapustaa ihan ylös joidenkin blogistien tälläkin palstalla suoltamaa villeintä raivoa. Aloitetaan sieltä maltillisemmasta päästä ja edetään siitä kohti sitä synkintä vihaa. (Nämä on hauskoja.)

Jonkun mielestä ”EU:ta voi tarkastella muurina, jonka sisällä olemme, myös vankina” Tai: ”Liittoutuminen ei ihan korvaa, itsenäisempää elämää”.

– Että ihan vankeja olemme ja itsenäisyys olisi paljon mukavampaa? Suomi ulos EU:sta – niin sitten onnemme tiellä käy ruusutkin kukkimaan! Ai että!

Kun Suomi ei – kauhistusten kauhistus – ole enää ”täysivaltainen tasavalta” ollenkaan, niin ”meidän kansallismielisten tärkein tehtävä on luoda suomalaisten keskuudessa EU -vastaisuutta ja oikein lietsottava sitä”, koska ”meille kansallismielisille EU on kauhistus, josta on päästävä POIS!”

EU se tuhoaa meiltä kaiken: se tuhoaa ainakin ”meidän metsänhoitomme, kielemme, suvereniteettimme ja kulttuurimme”. (Maatalous ja mitä kaikkea muuta onkin tuhottu jo aikapäiviä sitten.) Ja ellei nyky-EU vielä tuhoa, niin viimeistään se kauhea EU -liittovaltio tulee tuhoamanaan.

Tulee ”EU -komission valtavaa metsäsodan kesäoffensiivia Suomea vastaan”. Tuhoamaan ja nitistämään meidät kaikki. Stalinin valloituspolitiikkakin vuonna 1939 oli vielä pientä tähän kauhistuttavaan hirveyteen verrattuna.

Kaiken ne suurvaltahaaveissaan elävät häpeämättömät EU -pirut meiltä vievät. Tuhkatkin pesästä; eivät niitäkään meille pahuudessaan ja ahneudessaan jätä.

Liittovaltiota ajavat kauheat saatanat tekevät meistä ”vihreän Neuvostoliiton”, jossa ”puutkin kaatuilevat hoitamattomina ihan omia aikojaan, tukehtumaisillaan, vettyviin, ojittamattomiin soihin”. Kaiken inhimillisen elämän tuho on siis näiltäkin osin meillä edessä.

– Ja tässä vaiheessa on jo pakko haukkoa hetken henkeään. Siis: jos on oikein ”moterni” ihminen, niin ei vain enää edes ymmärrä, että oikeassa metsässä puiden kuuluukin kaatuilla ihan omia aikojaan. Sitä kutsutaan luonnoksi, ja tämän maailman metsät ovat eläneet niin lukemattomia vuosimiljoonia ennen dinosaurusten aikakautta. Tarvitsematta yhtäkään ihmistä ”hoitamaan” itseään. Eli kaatamaan kaikki puut aina 40 vuoden välein, jotta niillä pääsee tahkoamaan RAHAA itselleen ja kansantaloudelle.

Tässä puikahdetaan jo hetkeksi käsiteltävänä olevan asian ulkopuolelle, mutta kun olen niin tuohtunut, että on ihan pakko.

Kun me suomalaisetkin haluamme kovin mielellämme kutsua omia metsiämme ”metsiksi”, vaikka ne todellisuudessa ovat enää pelkkää puupeltoa. Vain kolmisen prosenttia metsäalastamme olemme pitkin hampain lopulta suojelleet niiltä hakkuilta.

Ihmisen tarvitsee vain mennä koko Euroopan viimeiseen ja ainoaan suurempaan luonnontilassa säilytettyyn metsään, Bialowiezaan, siellä Puolan ja Valko-Venäjän rajalla. Siellä neljännes koko metsän biomassasta on juuri sitä kuollutta ja lahoavaa ainesta, jota oikeassa metsässä kuuluukin olla, koska vain siellä pystyvät elämään kaikki ne mönkijäiset ja öttiäiset joiden kuuluukin saada metsässä elää. Ja kaikki Euroopan 11 tikkalajia, sudet, visentit ja kaikki eliölajit, joiden kuuluukin saada elää edes jossain.

Tällaiset puheet ovat tietenkin täysin turhanaikaista ja lapsellista viherpiperryssoopaa kaikille meille, jotka – muistaakseni Oscar Wilden sanoin – ”ymmärrämme kaiken hinnan, mutta emme minkään arvoa”.

 

XXXXXX

 

Eksyin tosiaan hetkeksi sivipolulle, mutta annetaan se minulle anteeksi. meidän ympäristöahdistuneiden ihmisten pitää vain päästä edes joskus hiukan puuskuttamaan. Palatkaamme asiaan eli siihen EU:n hirveyteen ja kauheuteen.

”EU:n ryöstettävä siirtomaa” meistä on tullut tai vähintäänkin tulossa, kun ”ensin meiltä sosialisoidaan metsät, sitten sosialisoidaan pellot – ja lopulta vielä meidän kesämökkimmekin” jotta ”keskieurooppalaiset pääsevät nauttimaan ja rentoutumaan Suomen järvistä viikoksi, kun samalla rajoitetaan omalla mökillä oleskelua viikkoon. Turismi kasvaa.” (Siis kuka herrajeesuksen nimessä pystyy edes keksimään tällaisia???!!!)

Ja ne mökitkin tietysti sosialisoidaan siksi, että niistä tulee niin paljon pienhiukkaspäästöjä, että Brysselin vihersosialistiherrat eivät sellaista kauheutta enää kauaa siedä!

Ai niin, ja kun metsäteollisuus ei enää saa hyödyntää metsiä, niin tehtaat siirtyvät muualle ja työttömyyskin räjähtää käsiin. Ja kaikki muutkin asiat menevät meillä niin täydellisesti päin Helvi-tätiä, että ei mitään määrää. Ei äärtä eikä rajaa.

Ja kaikki tämä infernaalinen kauheus vain meidän oman hulluutemme tähden, kun menimme semmoiseen tuhounioniin liittymään, ja nyt emme edes ymmärrä EROTA siitä, ennen kuin on liian myöhäistä ja koko Suomi on tuhottu!

 

XXXXXX

 

Minä en koskaan pysty muistamaan kuka se on, varmaan Aleksis Kiven ”Nummisuutareissa”, kun joko Nummisuutarin Esko tai ystävänsä Mikko Vilkastus puuskahtaa: ”Tyhmyyttä minä vihaan!”

Se vain tulee aina mieleen, kun luen jotakin oikein ”EU -kriittisiä” kannanottoja, joissa todistellaan kuinka Suomen olisi ollut paaaljon parempi olla koskaan mihinkään ylikansalliseen, kaameata liittovaltiota kohti etenevään EU:hun liittymättäkään!

 

Venäjää eivät mitkään ”puolueettomat” maat voisi enää vähempää kiinnostaa + Kovin outoon viiteryhmään Suomi halutaan

 

Jotenkin ei luulisi, että kukaan normaalijärjellä (tai vähän vähäisemmälläkään järjellä) varustettu suomalainen voisi tosissaan kuvitella, että EU:hun koskaan liittymättömän Suomen (tai EU:sta heti huomispäivänä eroavan Suomen) kansainvälispoliittinen asema olisi yhtään sen parempi kuin mikä olisi Viron, Latvian tai Liettuan kv-poliittinen asema nyt – elleivät olisi koskaan EU:hun (ja Natoon) liittyneetkään.

Millähän ihmeen tavalla se olisi jotenkin merkittävästi parempi? Silläkö, että maamme valtiojohto olisi jotenkin automaattisesti taidokkaampi nuolemaan Vladimir Putinin pyllyä? Vaiko ehkä sillä, että meillä on niin valtavan mahtava armeija? Vaiko sillä perusteella, että kun ”Lenin antoi meille itsenäisyyden, niin eihän sitä sitten voi meiltä enää pois ottaa”? Eihän? Vaiko vain sillä perusteella, että kyllähän nyt Venäjälle, tietenkin, riittää vain vanhan Neuvostoliiton alueen palauttaminen (sujunut tosin nihkeästi viimeiset 30 vuotta), ja kun Suomi ei sentään Neuvostoliittoon koskaan kuulunut (kuin pienen ihmeen kautta, oikeastaan kahdenkin), niin eiköhän nyt kumminkin sentään saattaisi olla Suomi vielä peräti itsenäinen edelleen? Eiköhän. Nyt sentään. Kai?

Voi hyvä tavaton. Tämän tason hulluttelu on niin kauheaa, että se pitäisi lailla kieltää. Valitettavasti sitä ei oikein voi.

Tai, no niin, kuka tietää, ehkäpä tilanteemme olisikin niin suurenmoisen mainio, että me tätä nykyä odottelisimme kuin kuuta nousevaa sitä ihanaa päivää, jolloin joku Venäjän uusi presidentti olisikin niin ylenmäärin kiltti setä, että menisi ihan ääneen tunnustamaan Suomen puolueettomuuden. (Tyyliin Mihail Gorbatshev armon vuonna 1989.) Oi mikä riemu siitä syntyiskään! Viimeksikin syntyi – ja moni muistaa vieläkin kuinka tolkuttoman ihanalta se tuntui!

 

XXXXXX

 

Entä mitähän te ”isänmaalliset”, ”kansallismieliset” ”itsenäisyyden puolustajat” sitten kuvittelisitte tekevänne sillä ihanaisella ”uudella itsenäisyydellänne” ja omalla markallanne, kun se teidän ”itsenäinen” Suomenne olisi taas palannut sinne Moskovan taskuun ja V.Putinin peukalon alle? Olisitte aivan onnessanne, markkoinenne päivinenne?

Niin varmaan. Olettehan te niin isänmaallisia itsenäisyysmiehiä (ja naisia), ettei mitään määrää.

Miten se voikin olla kiepsahtanut niin päin, että kaikkein ”isänmaallisimmat” suomalaiset puhuvat kaikkein venäläisimmällä äänellä? Useimmat eivät varmaan näe eivätkä ymmärrä tätä lainkaan itse, mutta tähän erikoiseen problematiikkaan palaamme tarkemmin vasta seuraavassa kirjoituksessa.

Käsi sydämelle: millaiseen joukkoon Euroopassa EU:sta eronnut Suomi sijoittuisi? Tässä kaikki ne jäljellä olevat Venäjän ulkopuoliset Euroopan maat, jotka eivät kuulu sen enempää EU:hun kuin Natoonkaan:

– Sveitsi
– Bosnia- Hertsegovina
– Serbia
– Kosovo
– Valko-Venäjä
– Moldova
– Ukraina

Ja siinä se sitten olisi, meidän kovin erikoinen uusi viiteryhmämme. Se viiteryhmä, johon Suomen EU -eroa haikailevat kansalaisemme haluaisivat kiihkomielisesti Suomen peruuttaa.

Mikrovaltioita ei lasketa, eikä oikeastaan pitäisi laskea Valko-Venäjääkään, koskapa on peräti valtioliitossa Venäjän kanssa. Eli kuuluu kyllä varsin selkeästi sinne ”heikäläisiin”. Erinomaisen ”superliittoutunut” maa. Sinne omalle ilmansuunnalleen.

Nyt varmasti lähes jokainen (paino sanalla ”lähes”) Suomen EU -jäsenyyttä pahana pitävä ja luonnollisesti vielä Nato -jäsenyyttäkin ankarasti vastustava suomalainen kuvittelee, että siitä uudesta, uljaasta Fixit-Suomesta tulisi jokin aivan ihanainen uusi ”Pohjolan Sveitsi”. Kun katin konttia tulisi. (Ei tarvitse kuin vilkaista karttaa, niin luulisi ymmärtävän.) Tulisi ihan jotain muuta. Aioin ensin sanoa, että ”Pohjolan Serbia”, mutta totta kai ennemminkin ”Pohjolan Moldova” tai ”Pohjolan Ukraina”. Tai oikeastaan mini-Ukraina. Ja vielä aika mitätön sellainen. Suomen väkilukukin kun on vain 12,5% Ukrainan väkiluvusta. Että sellainen yksinäinen mahtitekija täällä kaukana Pohjan perillä.

 

XXXXXX

 

Joskus oli tosiaan aika sellainenkin, että Venäjä toivoi oikein hartaasti, että sen ja Naton/EU:n väliin muodostuisi oikein ihana ja laaja, Suomesta Bulgariaan ulottuva ”puolueettomien” maiden vyöhyke. Nämä toiveet murenivat vuosituhannen vaihteen molemmin puolin niin Naton kuin EU:nkin valtaviin itälaajennuksiin. Koska neuvostokommunismin ikeestä vihdoin vapautuneet Itä-Euroopan kansat ja vähän muutkin niin halusivat tapahtuvan.

Se koommin Venäjä ei ole ollut enää vähääkään kiinnostunut mistään ”puolueettomista” maista lähimaillakaan itseään. Päin vastoin Venäjä haluaa, että kaikki valitsevat puolensa. Euroopassa voi ja saa olla enää vain ”meikäläisiä” ja ”heikäläisiä”, ystäviä tai vihollisia. Olen selittänyt tätä venäläisen ajattelun nykytilaa niin VTT Markku Salomaan kuin entisen Moskovan suurlähettiläämme Hannu Himasenkin suulla, siltä varalta, että minun puheeni eivät ketään vakuuta. Kellä on korvat, hän kuulkoon. Kellä ei ole sen enempää silmiä, korvia kuin ymmärrystäkään, hän jääköön muhimaan vanhojen aikojen muisteloihinsa.

”EU on nyt (kuulemma) menossa jonnekin, minne Suomi ei ole ollenkaan halunnut mennä.” Vai niin? Moniko ymmärtää, että vaihtoehtona on sitten vain Venäjän lämmin syli? Haluaako sinne sitten jotenkin kovinkin moni suomalainen? Siis oikeasti. Muita vaihtoehtoja kun ei todellisuudessa oikein ole enää olemassa. Tai, no, käsi ylös: haluaisiko joku ehkä vaihteeksi Suomen asettuvan Kiinan liittolaiseksi? Halukkaita pyydetään ilmoittautumaan teelle ja tom-jam -sopalle Kiinan suurlähetystöön Helsingin Kulosaaressa.

 

Mikä olisi toisin, jos ei olisi koskaan EU:hun liityttykään?

 

Unto Hämäläinen hahmotteli tällaista vaihtoehtoista tilannetta Helsingin Sanomissa 1.11.2014:

– Euroopan talousalueeseen Etaan olisi Norjan tavoin kuuluttu jo vuoden 1994 alusta

– Ulkomaankaupasta valtaosa olisi edelleen käyty EU -maiden kanssa.

– Suhde Venäjään: joko parempi TAI sitten Suomi olisi Venäjän ankarien painostusyritysten kohteena. (Sic!)

– 80 prosenttia Unionin säännöksistä olisi koskenut myös Suomea. Aivan kuten ne koskevat Norjaakin. Oma lainsäädäntö olisi täytynyt sopeuttaa EU:n direktiiveihin ja muihin ohjeisiin. Aivan kuten Norjassakin on asian laita.

– Seuraava liittymismahdollisuus olisi tullut eteen heti vv. 2003-2004. (Tuolloin lähes kaikki muut liittyivät samalla myös Natoon, mutta Suomi – tietenkään – ei.) Ja jos olisi liitytty tuolloin, niin etupäässä entisten sosialistimaiden kanssa. (So what? -ihmettelee blogisti.)

Ja varsin todennäköisesti ei olisi liitytty vielä tuolloinkaan, koska (edelleen Unto Hämäläistä siteeraten):

”Vuoden 1994 ei-äänestystuloksen jälkeen:

– Puoluepolitiikassa Paavo Väyrynen olisi syrjäyttänyt Esko Ahon ja noussut ainakin pääministeriksi ellei jopa presidentiksi.

– SDP:ssä Paavo Lipposta olisi seurannut nopeassa tahdissa Erkki Tuomioja, ”koska hän oli – oman arvionsa mukaan – vain 60 -prosenttisesti jäsenyyden puolesta ja 40 -prosenttisesti sitä vastaan”.

– Konservatiivien ikihongat Ilkka Kanerva ja Ben Zyskowicz olisivat johtaneet kokoomusta näihin päiviin asti. (Mistään Jyrki Kataisista tai Aleksander Stubbeista ei olisi koskaan kuultukaan, koska heitä ei olisi politiikka alkanut koskaan kiinnostaakaan.)

– Kaikkein kiitollisin EU:lle ja eurolle saa kuitenkin olla Timo Soini. Tuskin olisimme kuulleet tästä kriitikosta yhtään mitään, jos Suomi olisi aikoinaan jäänyt pois Unionista ja eurosta.”

 

XXXXXX

 

Hmm. Itsellenikin tulee mieleen muutamia asioita, jotka olisivat tapahtuneet joko vuorenvarmasti tai sitten hyvin todennäköisesti. Tällainen kattaus:

– Nordean pääkonttori olisi muuttanut Tukholmaan jo aikapäiviä sitten. Nokian pääkonttori taas olisi muuttanut minne tahansa pois täältä hetipiakkoin vuoden 1994 äänestyskatastrofin jälkeen. Ja niin edelleen. Ehkä esim. Koneen pääkonttori sijaitsisi nykyään Kiinassa. Tai jossain siellä missä asiakkaatkin ovat.

– Kaikki ulkomaiset sijoitukset Suomeen olisivat jääneet huomattavan vähiin. Mitään jättimäisiä palvelinkeskuksia ym. ei olisi koskaan edes suunniteltu perustettavaksi Suomeen. Ei näin merkillisen epävarmalle ja epämääräiselle maaperälle.

– Ruoka- ym. kauppojen valikoimat olisivat varmaan vähän paremmat kuin iloisella 1980 -luvulla, mutta ei välttämättä kovin paljon paremmat. Ja ainakin kotimaista ruokaa olisi varmaan tarjolla kovasti hyvin. Tyyliin: ”On tota pernaa nyssi kumminkin”. En lähde arvelemaan mihin hintaan.

– Maahanmuuttajia olisi todennäköisesti vähemmän kuin nykyään, kenties paljonkin vähemmän. (Mikä ei välttämättä olisi pelkästään huono asia, sallittakoon että nyt tämän verran sanon, kun kerran näin ajattelen.) Mutta niin saattaisi olla myös osaavien IT -alan ulkomaisten asiantuntijoiden ja työntekijöiden saaminen tänne vähän ns. kiven alla.

– ”Aivovuotoa” meiltä poispäin olisi taas ollut huomattavasti nykyistä enemmän. Edellyttäen tietysti, että meille myönnettäisiin viisumeja ja työ- ja oleskelulupia minnekään edes siedettävään tahtiin.

– Suomi kävisi todennäköisesti ulkomaankaupastaan huomattavasti enemmän kuin nykyiset 6% Venäjän kanssa. Mitä kauppaa käytäisiin, sitä en osaa lähteä arvuuttelemaan.

– Suomen ”lännettymisen” stop-tykkänään keskeyttämisen johdosta Hornet -hävittäjien kaupat olisi ehkä peruttu ja myyty ensimmäiset jo maahan tulleet koneet vähän käytettyinä eniten tarjoavalle, ehkä johonkin Nato -maahan, minne semmoiset kapineet olisivat mielestämme paremmin kuuluneetkin. Uusiksi hävittäjiksi olisi valittu puoliksi Viggenit Ruotsista ja puoliksi Migit Venäjältä, kuten ennenkin. Ja nyt ei tarvitsisi yhtään jännittää valitaanko uudet hävittäjät taas puoliksi Ruotsista ja puoliksi Venäjältä, koska ”puolueeton Suomi” ei ole mikään yllätysten maa.

 

Jos Suomi eroaisi EU:sta nyt

 

– Jos eroaisimme EU:sta nyt, ihmisten, palveluiden ja tuotteiden vapaa liikkuvuus EU -maihin loppuisi. Piste. Tervetuloa tullimuurit, niitähän me olemmekin tässä kaivannet takaisin. Sitä voi sitten alkaa miettiä mitä kaikkea muutakin se tarkoittaisi. Ja mikä kaikki, meille nykyään itsestäänselvä, päättyisi.

– Eurot vaihtuisivat takaisin markoiksi, mutta paljon olennaisempaa on ymmärtää, että jos Suomi jäisi osaksi EU:n sisämarkkinoita, hyödyt ja haitat pysyisivät lähes ennallaan. Kun me emme tällaista asiantilaa tietenkään hyväksyisi, valintamme olisi täydellinen ero. Se taas heikentäisi ratkaisevasti niin kansalaisten kuin yritystenkin toimintaedellytyksiä Euroopassa.

Brexit antaa hyvän mallin siitä mitä olisi odotettavissa. Muut blogistit ovat täällä Puheenvuorossa käsitelleet näitä Brexitin mukanaan tuomia tuoreempia ongelmia niin paljon, että en ehkä lähde tähän tarkemmin. Mainittakoon nyt kuitenkin joitakin paljonpuhuvia lukuja:

– Jo viime vuonna Iso-Britannian BKT romahti lähes 10 prosenttia. (Yle, Reuters, AFP, 13.4.2021) Uutinen tuntuu lähes mahdottomalta uskoa, mutta kai se on pakko.

– Iso-Britannian vienti EU:hun putosi viime tammikuussa 41,4%. Helmikuussa vienti oli 12,5% alempi kuin vuotta aiemmin. Tuonti EU:sta oli tammikuussa 19,2% pienempi kuin vuotta aiemmin, helmikuussa vieläkin 11,5% pienempi. Tuoreempia lukuja en jaksa metsästää, koska olen jo näidenkin johdosta varsin soikeana järkytyksestä.

Sanoin juuri että Brexit antaa hyvän mallin meillekin. Paitsi että Iso-Britannia on Iso-Britannia ja pieni Suomi on vain pieni Suomi. Rautalangasta väännettynä: Iso-Britannialla on ydinaseensa, Nato -jäsenyytensä, 67 -miljoonainen väestö ja (USA:n, Kiinan, Japanin ja Saksan jälkeen) maailman viidenneksi suurin talous.) (Elleivät nyt juuri ole Ranska ja Intia porhaltaneet ohi.)

Suomella on… Niin, mitähän? Maailman uljain pikku armeija ja ”Hyvät ja luottamukselliset suhteet suureen itäiseen naapuriimme”?

Ja muumipeikon vilkas mielikuvitus.

Kun totta kai Suomen EU -ero olisi myös Suomen viimeinen turvallisuuspoliittinenkin harakiri. Ehkä siitä sitten voi tulla turvallinen olo, jos kieltäytyy ajattelemasta koko asiaa.

 

Kauniiksi lopuksi: lähimenneisyytemme ”suurmiesten” sanomisia

 

Tiesittekö muuten, että Martti Ahtisaari olisi kuulemma eronnut presidentin virasta, jos suomalaiset olisivat äänestäneet EU -jäsenyyttä vastaan? (Yle uutiset/ TV1:n Ykkösaamu 14.2.2015)

Oli kuulemma ihan Nato -jäsenyydenkin kannalla, mutta ei sitten lähtenyt asialla elämöimään, kun ”oli niin hienoa, että päästiin edes sinne EU:hun”.

Esimerkiksi virolaisten, latvialaisten ja liettualaisten ei sitten tarvinnutkaan kuin haluta, kymmenen vuotta myöhemmin, vähän kumpaakin. Tai siis paljon. Ja se oli siinä. Näin meillä, noin muualla.

Paavo Lipponen puolestaan pohdiskeli 100 vuotta täyttäneen Suomen asemaa Verkkouutisille eduskunnan juhlaistunnon kahvien yhteydessä 5.12.2017:

– Pääministerikaudellanne Suomi otti aktiivisia askelia EU -tiellä. Mitä ajattelette, jos Suomi ei olisi tänä päivänä EU:n jäsen?

– ”Me emme olisi tasavertaisessa asemassa samankaltaisiin länsimaihin verrattuna.”

– Millainen Suomen asema olisi käytännössä?

– ”Sitä on vaikea kuvata, mutta emmehän me halua olla maa, joka sijaitsee harmaalla vyöhykkeellä. Emme ole idän ja lännen välissä, vaan olemme länsimaa. Olemme olleet länsimaa oikeastaan siitä lähtien, kun Suomesta tuli osa Ruotsia.”

– Millainen merkitys EU -jäsenyydellä on siihen, että Suomi on tänä päivänä osa lanttä?

-”Se (Eu -jäsenyys) oli tavallaan päätepiste systemaattiselle läntisiin rakenteisiin integroitumiselle sodan jälkeen. Siihenhän kuului pohjoismainen integraatio, EEC -vapaakauppasopimus, Efta -jäsenyys ja lopulta Unionin jäsenyys.”

 

XXXXXX

 

Kuulepas Lipponen. Kaikki kiitos ja kunnia sen johdosta, että veit meitä systemaattisesti, muristen ja jyristen, integroitumaan läntisiin rakenteisiin.

Mutta sitten sinä narrasit meitä sanoessasi, että halusit viedä Suomen ”kaikkiin ytimiin”. Koska sinne tärkeimpään ytimeen et sitten halunnutkaan meitä viedä. Ymmärrät varmasti mitä tarkoitan, kun me kaikki muutkin ymmärrämme.

Minä kun en ole mikään viisaustohtori, niin en ole koskaan käsittänyt miksi et halunnutkaan viedä meitä myös sinne viimeiseen ytimeen, joka olisi sinetöinyt kunnolla myös sen Suomen turvallisuuspoliittisenkin aseman.

Yhtä kaikki: toivotan pitkää ikää, jotta ehdit vielä nähdä, miten jotkut muut vievät onnelliseen loppuun sen työn, jonka sinä katsoit viisaaksi jättää kesken.

 

 

 

 

+6

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu