NATO: Eikö olisi mukavaa, jos meidän ei tarvitsisi koskaan enää kantaa mitään huolta Venäjän tapahtumista?

Hyvä on. Otsikko ehkä vähän liioittelee, mutta vain vähän. Ja sen verran olen jo oppinut, että tylsä otsikko ei houkuttele montaa sielua lukemaan, kun taas hyvä otsikko räjäyttää pankin paljon helpommin.

Tervetuloa tulevaisuuden maailmaan, jossa kenenkään suomalaisen ei tarvitse enää – ainakaan epäterveellisen liikaa – ajatella Venäjää ja höpöttää siitä solkenaan. Siinä ihmeellisessä maailmassa yours trulykin on muuttunut Puheenvuoro-työttömäksi ja viettää hyvin ansaittuja ”eläkepäiviä” täältäkin. Tai sitten kirjoittelen joistakin aivan muista asioista, mutta Venäjän olen kokolailla autuaasti unohtanut. Siinä maailmassa olen varmaan hyvin onnellinen – tai ellen nyt suorastaan onnellinen, niin ainakin läpeensä tyytyväinen.

Siinä maailmassa Suomi kuuluu tietenkin Natoon. Sinne pääsemistä on vatvottukin ja aivan hämmästyttävän kauan, mutta niin kuin sanotaan: aika aikaa kutakin ja lopussa kiitos seisoo.

Piipahdetaan aluksi ulkomailla. Ei mennä kauas; Viro on ihan hyvä kohde. Onnistuin googlaamaan wanhaa tietoa vuodelta 2014, kun Viro oli ehtinyt olla Naton jäsenmaa kymmenen vuotta. Järjestivät tuolloin mielipidetiedustelun, jonka tulosten perusteella Nato -jäsenyyden kannatus oli Virossa 75%. Vironkielisistä 93% kannatti jäsenyyttä ja venäjänkielisestä vähemmistöstäkin 37%. (Kannattaa myös huomata. että ne loput 7% vironkielisistäkään eivät tietenkään välttämättä olleet kaikki Nato -jäsenyyden vastustajia vaan puolet tai jopa enemmistö heistä on saattanut vastata EOS, kun eivät ole tulleet koskaan edes ajatelleeksi koko Natoa. Tästä ei löytynyt eriteltyä tietoa.)

Mistään tämän tuoreemmasta mielipidetiedustelusta minulla ei ole mitään havaintoa. Lienee täysin mahdollista, että sellaista ei ole enää edes järjestetty. Ja miksi olisikaan, kun kerran kansan tunnot on noinkin myönteisiksi mitattu?

Ja miksipä eivät olisi Nato -myönteisiä? Ainakaan mitään pahaa ei ole ilmeisesti veljeskansallemme tapahtunut. Siellä he keeruttavad ja lennuttavad liinlakkeneidua, kel silmis niin öhkuvaid sädemeid lööb. Eikä sellist kui maailmast kuusagi leidu, kuin Saaremaa heinamaa juuniku öl. Eli kaikki on aivan ennallaan ja aina lauandai-ildana siellä kukkuvad käöd.

Sellaisen kuvan olen saanut, että siellä elävät virolaiset onnellisina elämänsä loppuun asti. Ja miksipä eivät eläisi? Ovat ainakin ihmeellisen hyvässä turvassa pahalta maailmalta. Välillä jonkun Nato -maan hävittäjät ujeltavat hetken taivaalla, mutta sehän nyt on vain ylen mukavaa, kun ei tarvita edes omia ilmavoimia ja kalliita hävittäjiä, kun kaverit hoitavat senkin puolen.

Vakikommentaattorimme ja asiantunteva sotablogistimme Juhani osaisi varmaan ystävällisesti kertoa meille jotakin ajankohtaista ja todenperäistä virolaisten aatoksista ja tunnoista näissä turvallisuuspoliittisissa asioissa. (?) Kuulisimme varmaan kaikki mielellämme.

Oma arvaukseni on, että virolaiset tuskin kovin yleisesti vaivautuvat viihdyttämään itseään aprikoimalla yhtenään miten huikean nopeasti ne etummaiset venäläisjoukot mahtaisivatkaan päästä Tallinnaan, heti sitten kun ne sieltä lähtevät voittamattomina hyökkäämään ja valloittamaan ihan ensi töikseen koko Baltian ja miten Nato ei sitten uskallakaan tehdä yhtään mitään vastatakseen, kun kaikki siellä surkeassa Natossa vain pelkäävät kuollakseen sotaa ja mahtavaa Venäjää… Minä en ainakaan jaksa uskoa, että monikaan virolainen jaksaisi olla niin lapsellinen, että viitsisi ajatella mitään näin älyvapaita ajatuksia. Niin kuin me mentaalisesti jälkeenjääneet suomalaiset täällä. Me kun haluamme vain höpsiä ja höpsötellä ja kuvitella mahdollisimman mahdottomia ja olemattomia asioita.

XXXXXX

Seuraavaksi heittäydyin hölmöksi, ja päätin etsiä tietoa norjalaisten nykyisestä suhtautumisesta maansa Nato -jäsenyyteen. Pääsin niin pitkälle, että googlasin jo norjaksi tietoa asiasta. Ja vasta siinä vaiheessa ymmärsin olevani hölmö. Siis… Mitähän minä kuvittelin tekeväni? Halusin etsiä tietoa mahdollisesta Nato -jäsenyyttä koskevasta mielipidetiedustelusta… Norjassa? Miksiköhän ihmeessä kukaan olisi saanut päähänsä kysyä norjalaisilta mitään niin pähkähullua? Mitä siinä olisi kysytty? ”Nyt kun maamme on kuulunut Natoon sen perustamisesta (1949) lähtien, niin mitäpä tuumaatte? Pitäisikö Norjan mielestänne pysyä Naton jäsenenä vai ehkä erota siitä?”

No, heti kun parannuin hetkellisestä hölmöyskohtauksestani ymmärsin, että sellaisia hassutuksia ei (tietenkään) kysellä missään Nato -maissa enää. Koska Natosta ei erota. Ei siksi, että siitä ei saisi erota vaan siksi, että siitä eroaminen olisi täydellistä hullutusta, kun puolustusliiton jäseneksi on kerran onnistuttu pääsemään. Sosialidemokraatteja myöten Nato on Nato -maiden kansalaisille pitkälti itsestäänselvyys, ja ellei Natoa olisi olemassa, niin se perustettaisiin todennäköisesti kokolailla viipymättä heti.

Ja Naton jäseneksihän on käytännöllisesti katsoen aina päässyt jokainen hakijamaa, jonne Venäjä ei ole huomannut/ehtinyt luoda ”jäätynyttä konfliktia”. Jo 16 vuotta sitten jopa entiset neuvostotasavallat Viro, Latvia ja Liettua solahtivat mukaan täysin vaivatta, vaikka kuinka oli jo hirmuinen puolen maailman kaikkivaltias Vladimir Putin Venäjänmaan presidenttinä. Viro, Latvia ja Liettua valtavan suurine venäläisvähemmistöineen kelpasivat aivan siinä kuin Romaniat, Bulgariat ja kaikki muutkin entiset kommunistimaat.

Mutta Suomi. Suomi onkin sitten hyvin monien suomalaisten mielestä aivan eri asia. Onhan meillä nyt aivan kauhealla tavalla aivan liian pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa ja kuulumme aivan itsestään selvästi ”Venäjän etupiiriin”. Että eihän nyt meitä voi mihinkään Natoihin hyväksyä, kun eihän meitä nyt voi millään kukaan sitotua puolustamaan mahtavaa Venäjää vastaan, härreguud.

Ja joku meitä kuitenkin jossain vihaa niin verisesti, että aivan varmasti haluaa kostaa meille meidän kauheat ilkeytemme. Jos unkarilaiset eivät vihaa meitä tarpeeksi, niin kyllä sitten ainakin italialaiset ja kreikkalaiset vihaavat meitä riittävän paljon torpatakseen meidän lapselliset Nato-optio haihattelumme! Sataprosenttisella varmuudella!

Näinhän me olemme suggeroineet itsemme pohjattoman itseinhon vallassa ajattelemaan. Tulee melkein mieleen, että mitähän se eläintarhan elefanttikin meistä ajattelee? Haluaisi varmaan antaa meille suomalaisille porttikiellon koko eläintarhaan, kun me olemme niin huonoja ihmisiä!

 

Venäjän ”keskeiset turvallisuusedut” uber alles!

 

Helsingin Sanomissa haastateltiin 11.9. Tampereen yliopiston KV -politiikan professoria ja tasavallan presidentin entistä (2016 – 2018) turvallisuuspoliittista neuvonantajaa Hiski Haukkalaa hänen tuoreen kirjansa ”Suuren pelin paluu: Suomen turvallisuus kriisien maailmassa” tiimoilta. Kirja on toimittaja Anna-Liina Kauhasen sanoin”Haukkalan maailmanselitys”. Se kertoo ”globaalista etsikkoajasta, suurvaltojen uhman kasvusta ja Suomen paikasta tämän kaiken keskellä”.

”Suuren pelin tiimellyksessä Suomen paikka ja suhteellinen asema muuttuvat, ja se vaatii Suomelta uudenlaista toimijuutta. Suomen on vastattava siihen, kenen joukoissa seisoo. Sitä kysyy meiltä Yhdysvallat ja sitä kysyy Kiina. Vielä Venäjä ei sitä tivaa, mutta sekin päivä todennäköisesti tulee. Kun tilanne on Venäjän mielestä Euroopassa kyllin epävakaa, se kysyy, oletteko meikäläisiä vai heikäläisiä vai yritättekö yhä istua aidalla -vaikka aita jo kytee ja savuaa, eikä kauaa ole enää aitaa, jolla istua.”

”Suomea Haukkala varoittaa typerehtimisestä. Ei pidä esimerkiksi luulla, että pieni Suomi pärjäisi paremmin ilman EU:ta. EU:ssa Suomella on tulesssa sekä oma hyvinvointi että nykyinen kansainvälinen asema.”

Tähän on nyt tietenkin pakko huomauttaa, että vielä tuhannesti pahempaa typerehtimistä on kuvitella, että pieni Suomi pärjäisi paremmin ilman Natoa. Tämän äärettömän yksinkertaisen tosiasian ymmärtämiseksi ei tarvitse olla minkään valtakunnan professori. Terve maalaisjärki riittää – tai ainakin sen pitäisi riittää.

Mutta juttupa jatkuukin kovin erikoisessa sävyssä: ”Suomelle on Venäjän vieressä elintärkeää pitää kiinni omasta kansainvälisestä liikkumatilasta, Haukkala sanoo. Liikkumatilasta on kyse myös siinä, ettei Suomi kuulu Natoon – mutta voisi kuulua. Haukkala kuvaa sitä kolmanneksi tieksi. Se lähtee ajatuksesta, että Suomen turvallisuus on ratkaisematon ongelma, jota silti voi hallita. Hallinta tarkoittaa sitä, että Suomi huomioi omassa toiminnassaan Venäjän keskeiset turvallisuusedut, ja silti varjelee omaa kansainvälistä asemaansa ja läntistä puolustusyhteistyötä.”

Ja vielä: ”Juuri tämä on Suomen nykylinja. Etuna on ketteryys ja joustavuus. Suomi todella pystyy toimimaan itse, Haukkala sanoo”. ”Olen enemmän huolissani Venäjästä kuin aiemmin, mutta silti jotenkin optimistinen. Meidän on mahdollista tässä tilanteessa luovia ja pärjätä, mutta se vaatii työtä ja yhteyksiä”.

Että tällaisia ”turvallisuuspoliittisia neuvonantajia” meillä sitten: ”Muistakaa nyt, herra presidentti, että meidän suomalaisten pitää aina huomioida omassa toiminnassamme Venäjän turvallisuusedut”. Voi herran tähden. Jos minä pääsisin Suomen presidentin turvallisuusneuvonantajaksi, niin minun keskeisin neuvoni ei kai mitenkään voisi olla muuta, kuin että: ”Meidän suomalaisten pitää aina huomioida omassa toiminnassamme yksiselitteisesti SUOMEN keskeiset turvallisuusedut. Ei missään tapauksessa mitään vieraiden naapurivaltioiden turvallisuusetuja, etenkään sellaisten naapurien, joilla on omasta takaa turvanaan 7000:n atomipommin ydinasesateenvarjo ja jotka eivät niin muodoin millään tavalla voi tarvita tai kaivata Suomea ja suomalaisia lisäturvakseen!”

Kun eiköhän se nyt ole ihan Venäjän asia huolehtia omista ”turvallisuuseduistaan”. Etenkin jos maa olisi puoliksikaan niin suuri ja mahtava kuin se haluaa kaikissa mahdollisissa yhteyksissä esittää olevansa, niin luulisi omienkin rahkeiden riittävän, ilman että pientä Suomeakin vielä tarvitaan parantamaan Venäjän turvallisuutta.

Lisäksi kuulostaa kovin oudolta ajatus, että Suomen turvallisuus on jokin ”ratkaisematon ongelma”. No, onhan se toki sitä, mutta vain siksi. että sitä on itsepäisesti viimeiset kolmekymmentä vuotta kieltäydytty ratkaisemasta.

Samoin jäi suuresti ihmetyttämään, miksi meidän muka pitää vain ”luovia” ja yrittää pärjätä, kun toinenkin tie olisi olemassa? Sillä tiellä ei meilläkään olisi enää mitään masokistista tarvetta ”luovia” ja pyrkiä tyydyttämään jonkin Venäjän ihmeellisiä ”turvallisuusetuja”. Me kaikki tiedämme paremmin kuin hyvin mikä se tie olisi. Me vain kieltäydymme vimmaisesti ajattelemasta koko asiaa. Presidenttiparin Lennu -koirankin kuulumiset kiinnostavat meitä tuhannesti enemmän kuin presidentin mahdolliset Nato -kannat tai kantaaottamattomuudet, hyssyttelyt tai höperehtimiset.

 

NATO vai ODKB? Kas siinä ”pulma”

 

Tämä Haukkalan ennustama tilanne, jossa Venäjä lähteekin kysymään meiltä haluammeko olla ”meikäläisiä vai heikäläisiä”, kun se kuuluisa aita, jolla on istuttu, potkitaankin nyt nurin… Sehän olisi tarkemmin ajatellen suorastaan äärettömän herkullinen tilanne! Tämä ehdottomasti Suomen tulevan Nato -kansanäänestyksen kysymyksenasetteluksi!

All right! Venäjä ei enää suostu hyväksymään Suomen ”pseudopuolueettomuutta” vaan vaatii Suomea valitsemaan puolensa. Vaihtoehtoja jää kaksi: liittyminen NATO:on tai Venäjän johtamaan ODKB:hen, samaan porukkaan Valko-Venäjän, Armenian, Kazakstanin, Kirgisian ja Tadzhikistanin kanssa. Aivan kertakaikkisen mainiota.

Katsotaan vielä EVA:n mielipidetiedustelua 12/2019:

Kysymys: Suomen tulisi liittyä Natoon: (%)

Täysin samaa mieltä: 10%
Jokseenkin samaa mieltä: 12% (yht. 22%)
Vaikea sanoa: 32% (Eli EOS tai EVEVK)
Jokseenkin eri mieltä: 21%
Täysin eri mieltä: 26% (yht.47%)

Näistä tuli nyt jo 101 prosenttia, mutta ei ole minun vikani. Tässä kannattaisi ehkä kiinnittää erityistä huomiota siihen, että jyrkästi Nato -vastaisia kansalaisia on meillä vain sama neljäsosa kansasta kuin kaikista viron- ja venäjänkielisistä Viron kansalaisista ei ole tyytyväisiä Viron Nato -jäsenyyteen. (!) Ei yhtään sen enempää. Paljon vastustetaan varmasti vain siksi, että kuvitellaan, että se tavallaan kuuluu asiaan olla vastaan, kun kerran enemmistö kuulemma on vastustavalla kannalla. Eli se on vähän kuin opittu kansalaisvelvollisuus olla ainakin vähän vastaan.

Eli kun tämä on niin tätä. Emme me oikein välttämättä tiedä mitä mieltä olisimme, mutta suuri enemmistö joko vastustaa, kovasti tai lievästi, tai ei vain osaa sanoa juuta eikä jaata. Mutta annapas olla kun meiltä kysyttäisiinkin pitäisikö Suomen sitten liittyä Venäjän johtamaan ODKB:hen. Menisiköhän se jotenkin näin?

Samaa mieltä: 1%
Vaikea sanoa: 3% (Tai ei ymmärrä koko järjetöntä kysymystä)
Eri mieltä: 96%

Jotenkin tämän suuntaisesti minä uskoisin suomalaisten vastaavan, koska ajatus Venäjän kanssa liittoutumisesta ei ole meille oikein tästä maailmasta. Oi Venäjä! Teekin meille näin! Esitä Suomi-neidolle kosinta, johon emme mitenkään voi vastata mitään muuta kuin ”ei kiitos”!

Ja kun me emme voi sanoa Venäjälle muuta kuin ei, ja Venäjä taas ei hulluuksissaan hyväksy ”puolueettomuuttamme” tai siis ”liittoutumattomuuttamme” tai siis ”sotilasliittoihin kuulumattomuuttamme”, tällöin meille ei jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin liittyä siihen Natoon, johon olemmekin jo olleet lähes liittymäisillämme jo erinomaisen pitkään. Eli käytännössä Venäjä lopulta työntämällä työntää ja suorastaan pakottaa Suomen Natoon. Ei kai mitään tämän ihanampaa voi mitenkään edes kuvitella!

Joitakin kovimpia suomalaisia Nato -jäsenyyden vastustajia on ehkä kärrättävä jonnekin hermoparantolaan, mutta kyllä hekin varmaan ajan kuluessa saavuttavat taas henkisen tasapainon. Etenkin kun huomaavat, että mitään pahaa ei koskaan tapahtunutkaan, että Nato -jäsenyys ei vaikuta millään tavalla kenenkään kansalaisen elämään tai toimeentuloon -ja että jäsenyys tuli vielä naurettavan halvaksikin – ainakin verrattuna jäsenyyden tuomiin etuihin, ei vähäisimpänä maailmanhistorian vahvimman sotilasliiton kollektiivinen puolustus ja turvatakuut.

 

Unelma yhdentekevästä Venäjästä

 

Me emme voi mitenkään tietää millaisen johtajan Venäjä saa Putinin valtakauden joskus väistämättä loputtua. Tai tapahtuuko vallanvaihto jo vuonna 2021 tai vasta 2036 ja miten se mahtaakaan tapahtua. Muuttuuko Venäjän ulkopolitiikka mahdollisesti jotenkin ja mihin suuntaan? Se on kaikki täysin arvailujen varassa. Siksikin on varsin pohjatonta idiotiaa jäädä ”tumput suorina” odottamaan, miten Venäjän seuraava – ja sitä seuraava – vallanvaihdos mahtaakaan vaikuttaa Suomen asemaan ja miten kiemuraista ”luovimista” meiltä vielä tullaankaan odottamaan. Liittoutumattomaan Suomeen mikä tahansa muutos voi vaikuttaa vaikka kuinka paljon, Naton jäsenmaana Suomelle olisi koko lailla yhdentekevää kuka Kremlissä hallitsee ja mitä venäläisille noin muuten kuuluu. Sen ei yksinkertaisesti tarvitsisi kiinnostaa meitä – ellei meitä huvittaisi olla kiinnostunut.

Me saisimme edelleen rakastaa Venäjää kuin itseämme. Tai vaikka vielä enemmän. Eihän se tietenkään millään lailla kiellettyä olisi. Siitä vain jos siltä tuntuu eli rakkaus vain roihuaa.

Ken rakastaisi Venäjää ja sen kieltä ja kulttuuria yli kaiken, voisi edelleen mennä aivan normaalisti Pietariin , vaikka Eremitaashiin, hengästymään loputtomasta tallustelusta ja loputtomasta taiteesta. Tai vain mittaileman kaupungin katuja kuin jokin Raskolnikov. Hengittämään sitä Venäjää. Tuskinpa meitä siellä Pietarissa yhtään sen enempää vihattaisiin kuin norjalaisia, tanskalaisia tai virolaisiakaan.

Ja ken ei välittäisi Venäjästä tuon taivaallista, voisi aivan mainiosti pitää koko maata pelkkänä satuolentona, keijukaisten tai enkelien kaltaisena. ”Putin on kuollut! Eläköön uusi Putin!” – Ei voisi enää vähempää kiinnostaa. Tehkää siellä ihan keskenänne vaan mikä hyvältä tuntuu. Ei ole meidän asiamme. Voisimme unohtaa kaiken psykoottisen tärisemisemme ja suhtautua Venäjään yhtä terveeltä pohjalta kuin kaikki muutkin eurooppalaiset. Minusta tämä olisi hyvin miellyttävää. Kaiken pelon loppu. Kaiken epävarmuuden loppu. Kaikinpuolin suositeltava ja rentouttava olotila.

Aika jolloin Venäjällä alkaa tapahtua jotakin Valko-Venäjän tapahtumien kaltaista ei välttämättä ole käsillä aivan vielä. Tai sitten jokin vastaavanlainen kehitys onkin jo aivan nurkan takana. Meille ei ole tihkunut juuri muuta tietoa kuin että Habarovskissa, Venäjän Kaukoidässä, kansa on ollut kaduilla jo yli kaksi kuukautta. Mutta ei muualla. Ainakaan vielä. Tiettävästi. (Katsotaan mitä tapahtuu ensi vuoden duumanvaalien jälkeen vai tapahtuuko ihan vielä sittenkään mitään…)

Arviot Venäjän talouskehityksestä ovat keväästä asti synkistyneet koko ajan. Mitään vähänkään eksaktimpaa tietoa meille ei vain oikein asioista tihku. (Ainakaan minä en ole törmännyt tähän päivään mennessä mihinkään lukuihin, jotka kertoisivat mitään mistään. Meneekö Venäjällä vielä siedettävän hyvin vai ovatko Potjomkinin kulissit koko ajan jo mitenkin pahasti sortumassa?) Ehkä meitä pidetään tarkoituksella jännityksessä – mutta jos, niin missähän tarkoituksessa?

Puhumme tästä vielä myöhemmin lisää. Kaikissa tapauksissa Venäjän mahdollisten tulevien tapahtumien mahdollinen heijastuminen Suomeen voi muodostua pahimmillaan rumaksi ja vaaralliseksi. Siinä vaiheessa turvallisuuspoliittiset ”neuvot” sellaiset kuin: ”luovitaan tässä ja yritetään pärjätä” alkavat mennä jo todella poskettoman idiotian puolelle. Henkivakuutus pienelle kansalle olisi viisainta ottaa ennen kuin on liian myöhäistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu