Oikeassa ja väärässä olemisesta, osa 3: Venäjän ja venäläisen ajattelun ymmärtämisen ensiarvoisesta tärkeydestä

Kylläpä on kulunutkin aikaa siitä, kun olen viimeksi vaivautunut kirjoittamaan tänne Puheenvuoroon yhtään mitään. Itse asiassa 24.5.-23 jälkeen vain pari lokakuista ”pikakirjoitusta”. Ja sitten jokusen kommentin jonnekin, jos olen nähnyt yhtään tarpeelliseksi.

No, jos ei millään jaksa keskustella rasismista, natseista, holokaustin kieltämisen kieltämisestä tai mansikoiden pakastamisesta, niin sitten voi ihan kivasti vaieta seurakunnassa noin muutenkin. Sitä paitsi: Riku Rantala on jokapaikan höylä (ja täällä Puheenvuorossa aika hengästyttävän moni muukin), minä en ole.

Nato -asioistakaan ei ole enää pariin vuoteen ollut merkittävää uutta sanottavaa. Siltä osin, kuten olen varmaan tullut maininneeksikin, minun maailmani on aika valmis. Veni, vidi, vici. Tulin, näin (mikä on maani etu) ja voitin. Ja nyt on mieleni hyvä. (Jo 12.5.2022 lähtien.) Kaikki, joilla on nyt hyvä ja pörröinen olo, tietävät mistä puhun.

Tuossa jokin aikaa sitten lähdin kuitenkin vihdoin kasaamaan kokoon alunperinkin kolmiosaiseksi kaavaillun kirjoitussarjani viimeistä osiota. Aiemmat osat: Venäjä ja Ukraina (14.10.2022) ja Suomi, Ruotsi ja Nato (26.1.2023) käsittelivät samaa oikeassa ja väärässä olemisen tematiikkaa kuin tämä kolmaskin osa.

Hämmästyttävä kauan näistä onkin tosiaan jo aikaa, mutta jos elinikäisenä periaatteena on aina ollut se, että mitään ei koskaan jätetä kesken, niin tässä seison enkä muuta voi. Mahtaako monikaan nyt käsiteltäväksi tulevia, jo yli kahden vuoden takaisia, asioita ainakaan kovin hyvin muistaakaan? No, vaikka kuinka olisi kyseessä lähihistoriakatsaus, niin aina jotkut asiat painuvat unholaan herkemmin kuin toiset. Minulle nyt kuitenkin jäi aikoinaan vähän traumaa (eikä niin vähänkään) tästä Venäjän ja venäläisen ajattelun ymmärtämisen hirmuisesta tärkeydestä. Joten sitä nyt lähdetään purkamaan.

Kaiken maailman lippusille ja lappusille olikin ehtinyt kerääntyä jo niin paljon muistiinpanoja, että suurin työ olikin massiivisessa karsimisessa. Asiakokonaisuuksia yritän koota väliotsikoiden alle. Tai jotain. Ehkä tämä tästä.

 

XXXXX

 

Elettiin tässä nimittäin taannoin aikaa sellaistakin, jolloin juuri mitään niin tärkeää ei tässä olevaisessa maailmassamme ollutkaan, kuin juurikin sen Venäjän ja venäläisen ajattelun ymmärtämisen tärkeys. Ken ei Venäjää ja venäläistä ajattelua ymmärtänyt, hänellä ei totisesti ollut kaikki muumit laaksossa eikä indiaanit kanootissa. Koska jos oli kykyä ajatella vain ”länsimaisittain”, niin sitten oli laaja-alaisempi maailman ymmärtäminen todella pahasti kadoksissa. Ja eihän niin vajavaisten ihmisten kanssa ollut kovinkaan hedelmällistä edes keskustella mistään.

Ja nyt jos yhtään jaksamme muistella, niin kyllähän sitä keskustelua eli ”dialogia” käytiin sen Venäjän kanssa ihan väsyksiin asti. Monelta lie jo unohtunut koko tapahtumaketju, piitkine pitkine pöytineen kaikkineen. Kaikki ne valtionpäämiehet, presidentti Macronista alkaen, joita juoksutettiin Moskovassa kuuntelemassa hyvin tärkeitä keskustelun aiheita. (Venäjän aivan yht´äkkiä yllättäen kauhealla tavalla vaarantuneesta ”turvallisuudesta”.) Kunnes Venäjä päätti lopulta lähteä näyttämään, mitä he niillä ”keskusteluilla” todellisuudessa ajoivat takaa. Ja mitä oli todellisuudessa lyöty lukkoon jo aikapäiviä sitten.

 

Jolloin me pääsimmekin kertaheitolla ymmärtämään, mitä se ”venäläinen ajattelu” lopultakin piti sisällään

 

Kaiken maailman Ivan Iljinien ja Aleksandr Duginien kaltaisten ajattelijoiden duumailut oli hetkessä helppoakin helpompaa ”ymmärtää” kristallinkirkkaasti. Eli että sen ”venäläisen ajattelun” kovinta ydintä on mieluiten kaikkien naapurikansojen alistamisen eetos, ellei suoranainen himo. Kun Venäjän vain täytyy saada, kun se ei voi muuten luottaa olevansa ”turvassa”. Kun kaikki tahtovat sille vain pahaa. Ei mahda mitään.

Jonkin Valko-Venäjän ollessa jo tukevasti Venäjän taskussa, Venäjän uusimperialistisen ylösnousemuksen kohteeksi ja välineeksi ei enää juuri muuta maata voinut nousta kuin Ukraina. Herkulliset 44 miljoonaa uutta itäslaavilaista alamaista, jotka kyllä olisivat – hyvällä tai pahalla – ”uudelleenkoulutettavissa” hyviksi uusiksi venäläisiksi.

Aivan koko Neuvostoliiton tai tsaari-Venäjän palauttaminen ei tietenkään käynyt enää laatuun, kun Puola, Baltian maat ja vähän jo Suomikin oli jo pahasti menetetty, ja Keski-Aasian tasavalloista ja Azerbeidzhanista tulisi vain tasan Turkin asukasluvun (82 miljoonaa) verran muslimeja, Kaspian meren takana vielä kaikki ihan keltaista suurrotuakin. Venäläiseen tapaan umpirasistisesti ajateltuna kelvollisia toki tottelevaisiksi alusmaiksi, mutta eivät millään tavoin rotuopillisesti kelvollisia valtakunnan kansalaisiksi. Keski-aasialaiset ”keltaisia”, kaukaasialaiset ”mustia”. No, ehkä jotkin moldovalaiset (käytännössä romanialaisia) saattaisivat kelvata. Tai ota näistä nyt varmasti kaikista selvää.

No, Ukrainahan on nyt kuulemma presidentti Putinin ja duuman puhemies Vjatsheslav Volodinin mukaan jostain syystä ”menettänyt suvereniteettinsa” ja ”kykynsä olla olemassa valtiona”. Lisäksi Ukraina on jo ”Naton miehittämä” ja pelkkä ”Yhdysvaltojen siirtokunta”. (ISW). Yhä kiireellisemmäksi on tullut myös tarve toteuttaa sotilaallisen erikoisoperaation jatkuessa Ukrainan ”desatanisaatio”. Koska kaikki hirvittävällä tavalla Ukrainaankin levitetyt läntiset arvot ovat ”suorastaan satanistisia”. (V.Putin/TASS). Että tämäkin vielä.

 

XXXXXX

 

Kokolailla uskomattoman huikeita juttujahan meillä täällä Suomessakin kirjoiteltiin aikoinaan oikein urakalla, juuri ennen Venäjän hyökkäystä: IL/10.12.-21: ”Tyly arvio: Venäjä tuhoaisi Ukrainan armeijan idässä 30-40 minuutissa.” (Kuulemma ”asiantuntijat” arvioineet näin New York Timesille.)

IS halusi kertoa artikkelissaan: ”Vertailu paljastaa: näin huima ylivoima Venäjän asevoimilla on Ukrainaa vastaan” (4.2.-22). Venäjän maavoimissa olisi ollut aktiivipalveluksessa kokonaista 850.000 sotilasta. (Todellinen määrä n. 280.000, pääosa heistäkin varusmiehiä.) Myös usko Venäjän aivan valtavien ilmavoimien vastustamattoman kauheaan suorituskykyyn vaikutti kovin vahvalta. No, tätähän tämä oli, ihan kaiken aikaa: hurjanhurjaa länkytystä Venäjän asevoimien hurjanhurjasta mahtavuudesta. Olisi varmasti hymyilyttänyt, jos olisi jaksanut edes hymyillä. Vähemmänpä tuota jaksoi. Eikä se ihan yksinään hymyileminen ole, ainakaan tässä maassa, erityisen suositeltavaakaan. Hulluna alkavat vielä pitää.

Harvemmin on kai huomattu tai muistettu edes ajatella, että Venäjällähän ei missään tapauksessa ollut alkujaan pienintä aikomustakaan aloittaa mitään SOTAA Ukrainassa. Vain ihan pieni, sievä ja kliininen Ukrainan miehitysoperaatio. Varmaankin ilman juuri mitään miehistö- ja kalustotappioita. Sota tuli Venäjän presidentinhallinnon vanhoille herroille (Putin, Patrushev, Gerasimov, Shoigu) täydellisenä yllätyksenä – ja kulminoitui lopulta nopeasti arvatenkin sietämättömiin nöyryytyksiin ”miehitysjoukkojen” jouduttua lopulta perääntymään, välillä jopa kaoottisesti, niin Kiovan kuin myöhemmin Harkovan ja Odessankin suunnilla.

Ensin epäonnistuivat täydellisesti kaikki kolme Venäjän tiedustelupalvelua. Kun GRU:n, SVR:n ja FSB:n osasto viiden ”salaiset agentit” keskittyivät ilmeisesti vain suunnittelemaan miten hulppeat lukaalit hankkisivat käyttöönsä sitten siellä pikapikaa vallatussa Kiovassa. Ja ehkä hieman sitäkin, keitä kaikkia tapettaisiin heti tai pienen kiduttamisen jälkeen ja ketä lastattaisiin Siperiaan meneviin juniin. Ja miten suuri osa ukrainalaisista jätettäisiin paikan päällä ”uudelleenkoulutettaviksi”. (Siis hyviksi uusiksi ”venäläisiksi”.)

Seuraavaksi alisuoriutuivat ”kummallisesti” kaikki Venäjän ”maailman toiseksi parhaan armeijan” eri aselajit, niin maavoimat ja ilmavoimat kuin Mustan meren laivastokin. Luulisi Venäjällä kansankin jo ihmettelevän, mutta mitä ilmeisimmin eivät enimmäkseen uskalla.

No, Venäjähän lähti kovin ”soitellen sotaan” – anteeksi: miehitysoperaatioonsa: läntisten tiedustelulähteiden arvioiden mukaan vain noin 190.000 miehen vahvuudella. (Toki mittavalla kalustoylivoimalla.) Vähän ylimielisen uhkarohkeaa, näin jälkiviisaasti sanottuna ainakin, kun tiedossa toki oli, että Ukrainalla oli aseissa 255.000 sotilaan kenttäarmeija ja vielä 900.000 vahvuiset koulutetut reservit. Johan tuossa tilanteessa ”kannatti” uskoakin, että ”joukkomme tullaan vastaanottamaan kaikkialla Ukrainassa vapauttajina ja kukkasin”.

Todellisuudessa CNN arvioi jo joulukuussa 2023, että Venäjä oli menettänyt jo jopa 87-90 prosenttia ennen sotaa hyökkäkseen kootuista joukoistaan. Kaatuneiden ja haavoittuneiden yhteismääräksi arvioitiin 315-350.000. Brittitiedustelun samanaikaisten arvioiden mukaan Venäjän menetykset olivat 355.000 kaatunutta ja haavoittunutta. Käytännössä koko Venäjän sodan alun hyökkäysarmeija on siis jo vähintäänkin kertaalleen tuhoutunut. Liki kaikki, jotka eivät vielä helmikuussa 2022 alkuunkaan edes ymmärtäneet minne olivat menossa. Kun ei kukaan ollut vaivautunut kertomaan. Tai kun kenelläkään ei ollut harmainta aavistustakaan.

Tuoreimpien ranskalaisarvioiden mukaan Venäjä on tähän mennessä kärsinyt pelkästään kaatuneina 150.000 miehen tappiot. (Kymmenkertaisesti liki 10 vuotta kestäneeseen Afganistanin sotaan verrattuna.) Useimmat läntiset tiedustelulähteet ovat ennakoineet, että Venäjän kaatuneiden, haavoittuneiden ja vammautuneiden määrä ylittää kuluvana vuonna jo puolen miljoonan rajan. Ellei ole ylittynytkin jo nyt. (Toki täyttyvät Ukrainankin sotilashautausmaat kaiken aikaa, mutta arviot tappioista ovat tähän asti olleet kovin kiven alla.) (UALosses -sivuston mukaan ensimmäisten kahden sotavuoden mittaan tullut 42.000 kaatunutta ja haavoittuneet päälle. Paljonhan sekin on, mutta tavallaan tuntuu uskottavalta, että joukkoja ei ole haaskattu aivan samaan tapaan kuin vastapuolella.)

Ukrainan tämänkeväisten tiedustelutietojen mukaan maassa on nykyisellään noin 420.000 venäläistä miehittäjää. (ISW). V. Putinin mukaan peräti 612.000. Ja tuoreimpien brittiarvioiden mukaan 510.000. Kun muistetaan vielä läntiset arviot siitä, että Ukrainalla on tätä nykyäkin aseissa noin 700.000 sotilasta (kaikki eivät toki rintamalla), niin ainakin pitäisi käydä ymmärrettäväksi, että Venäjällä ei ole ollut eikä ole Ukrainassa mitään ”viisinkertaista ammus- ja miesylivoimaa”. Vain se viisinkertainen ammusylivoima, joka sekin on nyt ilmeisesti taas pitkästä aikaa tasoittumassa. Jos olisi vielä tuollainen miesylivoimakin, niin tottahan Ukraina olisi kaatunut aikoja sitten että humpsis vain! (Ja silti näitä höpönpöpöjä toistellaan enemmän kuin paljon, mitä aina välillä pitää suuresti ihmetellä.)

 

XXXXXX

 

Vielä armon vuonna 2021 yksi maailman tärkeimmistä asioista – ellei sitten kansainvälis-poliittisesti se kaikkein tärkein, kuin jokin ”kaiken avain” – oli todellakin se Venäjän ja venäläisen ajattelun ymmärtäminen. Vastaavasti ainakin yksi maailman turhimmista ja vähäarvoisimmista asioista oli Ukrainan ja ukrainalaisen ajattelun ymmärtäminen. Tai saihan sitäkin kaikin mokomin ymmärtää, mutta se oli ymmärrettävä juurikin sen venäläisen ajattelun ymmärtämisen kautta. Koska vain Venäjä oli tässä katsannossa ainoa subjekti ja jokin Ukraina pelkkä objekti.

Ukrainahan ei ollut mitään muuta kuin jokin suuri Valko-Venäjä. Monien ymmärryksessä pelkkä ”kuviteltu” maa, jossa eli jokin ”kuviteltu” kansa, joka puhuikin vain jotakin ”kuviteltua” kieltä, ja jolla oli jokin täysin harhainen käsitys omasta historiastaan, kansallisuudestaan ja eroavaisuudestaan Venäjään.

Koska Ukrainahan oli ”aina” kuulunut Venäjään ja Neuvostoliittoon, ja niinpä se oli ennen pitkää kuitenkin kuin jotenkin automaattisesti ”destinoitu” palaamaan entiseen valtioyhteyteensä, osaksi Moskovan johtamaa suurimperiumia. Krim ja Donbassin alueet nyt ensin, loput sitten joskus toiste, paremmalla ajalla.

Näin oli ajateltava, koska näin ajateltiin oikein. Toisin ajatteleminen oli vain jotakin läntistä hapatusta, venäläisvastaista ja Venäjä-vihamielistä ”Naton aggressiota”, Naton laajenemishalua tai ”saarrostuspolitiikkaa” tai mitä nyt Venäjä halusikin sanoa sen vain ja ainoastaan olevan. Venäjää ja venäläistä ajattelua piti siis ymmärtää, mutta ei suinkaan ihan miten tahansa vaan oikeaoppisesti oikein. Suomessakin oltiin taas ihan mestareita tässäkin.

 

Venäjän tärkeimmät vientituotteet: pelko ja valhe

 

Venäjän aktiivinen sotapropaganda on yli kaksi vuotta syöttänyt maailmalle omaa uhritarinaansa. Maailmanselitystä, jossa paha ”länsi” on alunperinkin syypää koko sotaan, ja umpiviaton Venäjä on vain pakotettu puolustamaan itseään ja Ukrainalta ”vapautettujen” alueiden ”omiaan”. Tarinan ei ollenkaan tarvitse mennä läpi tai saada edes mitään kosketuspintaa kaikkialla maailmassa ja kaikkien mielissä. Jokainen osittainenkin onnistuminen on jo hajottaja-hämmentäjille aivan suurenmoinen osavoitto. Hiljaa hyvä tulee, ainakin joskus.

Se ”venäläinen ajattelu” on jo pitkään heittänyt täydellistä häränpyllyä: oikeat fasistit, fasismista viehättyneet tai itse hyvää vauhtia kohti fasismia matkalla olevat, tykkäävät ihan kaikesta eniten kutsua fasisteiksi – ellei peräti natseiksi – kaikkia muita. Oman imperialistis-militaristisen ajattelun edustaessa jotakin aivan muuta. Eli juurikin sen ”fasismin” vastaisuutta. Kaikkea hyvää ja kaunista mitä maan päällä on.

Tähän ”venäläiseen ajatteluun” kytkeytyvien valheiden ja ”muunneltujen totuuksien” levittäminen on helppoa, nopeaa ja ennen kaikkea halpaa. Siksipä siihen satsataan niin voimallisesti.

Erinomaisena lisäetuna tulee vielä se, että tämän modernin ”venäläisen ajattelun” levittämiseen kaikkialla länsimaissa (ja kaikkialla muuallakin) ei välttämättä tarvita enää yhtäkään oikeaa psykofyysistä venäläistä. Homma toimii ihan omalla painollaan esimerkiksi niin kuin meillä Suomessa: me teemme kaiken ihan itse. Eikä siihen kovin montaa aktiivista toimijaa edes tarvita. (Onneksi tilanne meillä on toki sentään tuhannesti terveempi kuin joissakin Keski-Euroopan maissa, joissa ”henkisesti venäläistä” kantaväestöä löytyy aivan eri tavalla…)

Ja peruslähtökohtahan aivan kaikelle misinformaatiolle ja disinformaatiolle on mahdollisimman massiivinen jankutus aiheesta miten millään ”lännellä” ei ole (eikä tule) mitään. Kun sen sijaan Venäjällä on ihan kaikkea ja vähän päälle, ja sitä on sitten aivan kertakaikkisen ”mittaamattomasti”. Ja koska se Venäjä on kaiken hyvän lisäksi vielä ”ikuinen”, niin luonnollisesti sitä kaikkea mahdollista on myös erinomaisen ikuisesti. Voisiko sitä enää paremmin mennäkään?

Ja näin Venäjän kuuluu saada kaikki mitä se haluaa, eikä mikään mahti maailmassa voi sitä estää saamasta kaikkea haluamaansa. Yksinkertainen resepti, kuin suoraan A.Hitlerin ja J.Goebbelsin pelikirjasta: jankutetaan riittävästi, niin kyllä se siitä. Toimii. Kaikille niille keille toimii. Eikä nyt ihan kaikille tarvitsekaan toimia. Riittävästi hämmentämällä hämmentyy kyllä riittävästi koko soppa. Ja toki vähän puutteellinenkin hämmennys on aina kotioppäin.

 

Vilpittömään ”rauhantahtoon” verhoiltu sota

 

Paljon on ollut käytössä juuri tätäkin. ”Onhan se kauheaa ja vastuutonta ja suorastaan epäinhimillistä, miten Lännen ja Ukrainan yhdistyneet sotahullut eivät ollenkaan tahdo RAUHAA!” (Siis oikeasti Ukrainan antautumista Venäjälle, viimeistään sitten kun se aivan välttämätön Ukrainan ”demilitarisointi” on saatettu loppuun, ja lopunkin Ukrainan miehitys voidaan hoitaa alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti vaikka parissa päivässä, sitten kun ei ole enää ketään ”natseja” ampumassa vastaan!)

”Kun eikö kukaan välitä siitä, että kaikki ukrainalaiset kuolevat kohta ja koko Ukraina muuttuu pian asuinkelvottomaksi, kun Venäjän mahtava sotakone on nyt pakotettu pommittamaan koko maa kivikauteen? Miten hullua tämä kaikki onkaan, kun RAUHA pitäisi nyt äkkiä jo saada aikaiseksi!”

Hmm. Millaiseksikohan tätä strategiaa luonnehtisi? Tavallaan vähän lapsellisen primitiivistä ja kömpelön teko-ovelaa, toisaalta ehkä täysin käyttökelpoista matskua siinä katsannossa, että saattaa saada jotkut uskomaankin. ”Voi jumpe! Näinhän tämä varmaan lienee. Onpa ainakin tullut aika jumalattoman monta kertaa luettua nämä samat litaniat. Pakko kai tässä ´järkeilyssä´ on olla ainakin totuuden siemen mukana. Onhan se sota tosiaan hirveän kamalaa, ja rauha aina paljon mukavampi juttu.”

Hokemia riittää, ja vaikka niitä keksittäisiin miten hitaasti lisää, niin eivät ne hokemalla lopu. Ja jos jonakin päivänä loppuvat, niin lupaan juhlallisesti olla kuin häpnaadilla lyöty.

 

XXXXXX

 

Aivan erityisen paljonhan me olemme, varsinkin viime aikoina, saaneet kuulla, miten ”ukrainalaiset sotilaat ovat jo loppuun väsyneitä”. Jostain syystä en muista lukeneeni tai kuulleeni koskaan sanaakaan siitä, että venäläiset olisivat yhtään väsyneitä. Ehkä he eivät sitten tosiaan ole ollenkaan väsyneitä? Päivät Ukrainan arojen juoksuhaudoissa sujuvat mukavan reippailun ja rentouttavan lepäilyn merkeissä. Lomatkin pyörivät hienosti, ja lounastauolla on aina tarjolla tynnyreittäin vodkaa ja pitopöydät suorastaan notkuvat valtavien kaviaarisammioiden painosta.

Tämähän on tietysti kauhean kiva. Ja kun vielä kaatuneita tai haavoittuneita ei tule oikeastaan nimeksikään, niin mikäs pojilla on siellä ollessa. Uudenuutukaisten ihmeaseiden pauke välillä vähän häiritsee, mutta onneksi korvatulpat on keksitty. Ja jos vielä kelitkin suosivat, niin johan siellä on poikien ”ihana taistella”. (Olen hyvin kyllästynyt antamaan sarkasmivaroituksia. Kaikki jotka eivät ymmärrä saavat aivan vapaasti olla ymmärtämättä.)

 

Aika suuri hämäys

 

Yleensä pyrin välttämään pitkiä lainauksia, mutta tämä Ilta-Sanomien pieni juttu ansaitsee tulla huomioiduksi ihan kokonaan.

”ISW: Tämä on Putinin ainoa tapa voittaa Ukrainassa -käynnissä viekas operaatio

Venäjä ei voi voittaa Ukrainaa tai länttä ja todennäköisesti häviää, jos länsi ottaa käyttöönsä resurssinsa Kremlin vastustamiseksi, Institute for the Study of Warin tutkijat arvioivat tuoreessa kirjoituksessa.

ISW:n mukaan väite, ettei sota ole voitettavissa Venäjän ylivoiman takia, on venäläinen (dis)informaatio-operaatio, joka antaa väläyksen Kremlin todellisesta strategiasta ja ainoasta toivosta saavuttaa menestystä.

– Kremlin on saatava Yhdysvallat sivuun, jotta Venäjä voi taistella Ukrainassa eristyksissä ja sitten jatkaa Moskovan seuraaviin kohteisiin, jotka Venäjä myös pyrkii eristämään, ISW:n asiantuntijat sanovat.

– Kremlin on saatava Yhdysvallat valitsemaan toimettomuuden ja hyväksymään virheellisen väistämättömyyden, että Venäjä voittaa Ukrainassa. Vladimir Putinin painopiste on hänen kyvyssään muokata lännen, Ukrainan ja itse Venäjän tahtoa ja päätöksiä.

ISW:n mukaan tämän takia Venäjän strategia, joka merkitsee eniten, ei ole sotastrategia vaan Kremlin strategia saada maailma näkemään mitä se haluaa ja tekemään päätöksiä Kremlin muokkaamassa todellisuudessa. Vain näin Venäjä voi voittaa oikeassa maailmassa.

Käsitysten manipulointi kuuluu Kremlin ydinkykyihin ja se on nyt vapautettu täydellä voimalla länsimaista yleisöä vastaan Venäjän ainoana strategiana voittaa Ukrainassa, ISW arvioi.”
(!S/27.3.2024)

Erinomainen analyysi. Varsinkin, koska on tismalleen omani jo erittäin pitkältä ajalta.

Koko se Venäjän suuruus ja mahtavuus on lopulta pelkkää venäläisten itsensä ja muidenkin venäjämielisten unelmaa. Tai joitakin väkeviä muistoja Neuvostoliitosta. Reaalimaailma on eri, ja nämä kaksi eivät tule koskaan kohtaamaan.

Lännellä pitäisi olla jokin ihmeellinen sisäänrakennettu itsetuhomekanismi, jolla se voisi tuhota itse itsensä. Venäjällä ei sellaisia lännen tuhoamismekanismeja ole. Paitsi tietysti ne ydinaseet. Paitsi että ei kannata. Tuhota toista ja samalla itsensä. Voi voi.

 

Kääpiö, joka yrittää epätoivoisesti saada kaikki uskomaan olevansa jättiläinen

 

Suomalainen ajattelee (ainakin joistakin tietyistä asioista) kovin usein ja kovin mielellään hieman hassutellen, ymmärtämättä oikein millään tasolla edes hassuttelevansa. Esimerkki: jos suomalainen haluaa kertoa toisille suomalaisille, että: ”Kolme kovaa kamppailee maailmanherruudesta”, hän ajattelee automaattisesti, että ne ”kolme kovaa” ovat (tietenkin) Yhdysvallat, Kiina ja -Venäjä. Tällöin unohtuu täysin, että se Venäjä painii täysin höyhensarjassa varrattuna oikeisiin ”kolmeen kovaan” eli Yhdysvaltoihin, Kiinaan ja Euroopan unioniin. (Numeroiden valossa tästä hetken päästä.)

Vielä toinen ”hauska” esimerkki, jos sallitaan: kun suomalainen sanoo, että ”Nato on maailman vahvin sotilasliitto”, niin ajatteleeko hän tällöin, että: ”Kyllä vain, mutta onhan niitä varmaan muitakin. Olisikohan se seuraavaksi vahvin kuitenkin ainaskin melkein yhtä vahva?” Mikähän se voisi olla? Venäjän johtama ODKB? Jäseninä Venäjän lisäksi Valko-Venäjä, Kazakstan, Kirgisia ja Tadzhikistan, Armenia tekemässä eroa koko ”sotilasliitosta”, jonka jäsenet eivät edes ole sitoutuneet puolustamaan toisiaan vaan vain olemaan sotimatta toisiaan vastaan.

Entäs se paljon puhuttu Kiina? Onko sillä joitakin muitakin ”liittolaisia” kuin Pohjois-Korea? No, ei varsinaisesti. Ulkomaisia sotilastukikohtiakin on Yhdysvalloilla noin 750 noin 80 maassa (Aljazeeran listaus), Kiinalla tasan yksi. (Djibouti, ja sekin jaettu usean muun maan kanssa).

Eli kun maailmassa ei ole olemassa mitään likimainkaan Natoon verrattavia sotilasliittoja, Venäjälle ei jää jäljelle muuta kuin epätosien mielikuvien luominen. Esimerkiksi: kun Venäjällä ei ole käytännössä mitään roolia Lähi-Idässä, se tekee kaikkensa yrittäessään esittää että no ihan sitten varmana on.

Samaan aikaan meillä täällä lännessä niin tiedotusvälineet (No, onneksi lähinnä iltapäivälehdet) kuin muutamat yksittäiset ”somevaikuttajatkin” tekevät kaikkensa avittaakseen sitä venäläistä disinformaatiota ja tosiasiallista sotapropagandaa:

-”Pysäyttävä kommentti Venäjästä: Aikamme käy vähiin.” (IS/22.1.2024)
– ”Nyt tuli äärimmäisen synkkä ennuste Ukrainalle.”
– ”Tyly arvio.”
– ”Kylmäävä arvio.”
– ”Jäätävä ennuste.”
– ”Tuhoisa konflikti uhkaa.”
– ”Professorilta rajua tekstiä.”
– ”Uuvutussota pelaa koko ajan Putinin pussiin.”
– ”Nyt tuli tutkijoilta raju väite.”
– ”Karu varoitus sodasta.”
– ”Tutkijoilta kova ulostulo.”
– ”Varsinkin ruåtsalaisilla tutkijoilla jo ai-van paskat housuissa.” (Noin vähän karrikoiden.)
-”Putinin sotakoneen käynnistys voi kestää aikansa, mutta kun se tapahtuu, vauhti voi yltyä Napoleonin ja Hitlerin sotakoneiden mittoihin.”

”Kuusi vuotta aikaa! Ei, ei ole kuin kolme vuotta aikaa! Ei kun jo vuonna 2025! Ja sitten se tulee!” -Siis mikä tulee? Neuvostoliittoko? No on se sitten kova. Haudastaan nousee ja tulee aivan kohtapiakkoin murskaamaan meidät kaikki.

Näin se menee. Tuomiopäivän pasuunat toitottavat ”lännen sotaväsymystä” (toki ilman mitään ”sotaa”, mutta kyllä on väsymys kova), ja Ukrainan aina vain toivottomammaksi käyvää tilannetta.

-”Peli on menetetty! Tuho tulee! Loppu lähestyy!”

Hyytävän kauheaa ja kauhean hyytävää. Voi hyvä jumala miten kauhistuttavan hirveää kaikki jo onkaan!

Uhkakuvia ja profetioita riittää. Niitä tuli tuossa koko viime talven luettua melkein päivittäin. Tuli kuin turkin hihasta: aina vain lisää ja lisää. (Nyttemmin vaikuttavat tällaiset hirmuotsikot kummasti vähentyneen. Olen yrittänyt ymmärtää miksi, mutta aivan kaikkeen ei minunkaan vajavainen ymmärrykseni riitä. Ehkä näiden uusimpien Ukrainan apupakettien hyväksynnät ovat hiukan hillinneet hulluimpia hullutteluja.)

Mutta kyllä kaikkea tätä tavaraa on riittänyt:
– ”Putin kontrolloi Natoa. Suomesta tuli pelinappula.”
– ”Kaikki nihkeän aseavun aiheuttamat sodan pitkittymiset vain pelaavat Venäjän pussiin länsimaiden väsyessä.”
– ”Sitähän tässä yleisesti epäillään, että Turkilla ja Venäjällä on joku sopimus.”
– ”Resurssit ovat Venäjällä sodankäyntiin lähes rajattomat.”

Niin. Kuuluvat olevan jopa yhtä rajattomat kuin ne niin paljonpuhutut Venäjän ”mittaamattomat luonnonvaratkin”. Rajattoman ja kerrassaan mittaamattoman mahtavaa on kaikki.

Monille suomalaisille (selvästi aiempaa harvemmille, mutta yhä vielä joillekin) se Venäjä on todellakin kuin jokin loputtomien TV-mainosten Prisma: ”Kaikkea on.” Kun kyllä siellä riittää ”miestä ja amusioonia”, ainakin sitten kun pannaan ne sotateollisuuden pyörät oikein kunnolla pyörimään. Ja niitä ”mittaamattomia luonnonvarojakin” kun maaperästä löytyy – niin ihan varmana sitten löytyy – ”kaikkea mitä alkuainetaulukossa on”. Kun mistään ei ole puutetta eikä tule.

(Juuri pari vuotta sitten oli Helsingin Sanomissa laaja katsaus juuri Venäjän luonnonvarojen riittävyyteen. Öljyn arvioitiin riittävän 24 vuotta, maakaasun 70 vuotta ja olikohan kivihiilen 250 vuotta. No, käyttänevät sitten itse kaiken loppuun, kun kukaan ei enää osta mitään, kun missään ei tarvita.)

 

Lännellä ei ole mitään – eikä tule, Ukraina ei pysty kun ei vain pysty

 

Lännen ”heikkous” ja Venäjän ”vahvuus” täytyy pitää aina ihan päällimmäisenä mielessä, ja jokin Ukraina pitää ymmärtää onnettomaksi tapaukseksi, ja sen taistelu tuulimyllyjä vastaan toivottomaksi. Ja johonkin Ukrainan voittoon tai edes itsenäisenä valtiona selviämiseen uskominen (tai edes sen toivominen) on vain elämistä täysin ”harhaisessa kuplassa”.

Kun nyt alkaa ihan silleen tosissaan olla kaikki aivan kertakaikkisen loppu. Siis Ukrainan ja koko ”lännen” osalta, ei suinkaan Venäjän osalta. Kun se ”länsi” on jo hävinnyt sotansa Ukrainassa. Siis jonkin sodan, jota ei ole käyty Venäjää vastaan minuuttiakaan, eikä hyvin todennäköisesti tulla koskaan käymäänkään. Mutta että hävitty on; älköön kukaan mitään muuta enää erehtykö kuvittelemaan.

Ja vielä: – Ken ei Venäjää (ja sen hirmuisia ydinaseita nyt ainakin) ymmärrä pelätä yli kaiken, niin sitten on taaskin muumeja hukkeessa ja indiaaneja uppeluksissa. Sinne ovat pudonneet kuin se entinenkin eno veneestä. Voi teitä kaikkia ymmärtämättömiä, jotka ette tätä koko maailman tärkeintä asiaa kykene ymmärtämään! Venäjän mahtavuutta ja ennen kaikkea pelottavuutta!

Avainsana on ”toivottomuus”. Toinen avainsana on ”hämmennys”. Kolmas ”pelko”. Ja niin edelleen. Toimii varsinkin Suomessa ainakin jossain määrin, koska suomalaiset ovat vain toisinaan jääkiekon, mutta ikuisesti pessimismin maailmanmestareita.

Monille suomalaisille Venäjä on yhä edelleen kuin jokin valtava vauvankakka. Kun se kerran lähtee tulemaan, niin eihän sitä pysäytä mikään. Paitsi mitä nyt se paljonpuhuttu Atlantin valtameri. Sinne sitten vasta lopulta pysähtyvät. Ja sinnekin sitten vasta silkkaa hyväntahtoisuuttaan, ei muuten.

Toisaalta taas: – Venäjän johtoportaassa ymmärretään kyllä paremmin kuin hyvin, että jokin sota Natoa vastaan menisi hyvin nopeasti penkin alle kuin Jeesuksen pääsiäinen. (Koskee mitä tahansa Kremlin presidentinhallintoa, istui siellä sitten pääjehuna gospodin Putin tai kuka tahansa.)

Kun todellisuudessa siis: Suuri Vladimir Putin pelaa suunnattoman nerokasta, taidokasta ja vastustamattoman voittoisaa shakkipeliään vain muutamalla nappulalla. Tarkastellaan tätä vielä hetki ihan numeerisesti.

 

Hiiriä ja tiikereitä (Eli kenellä rahaa on ja kenellä ei niinkään)

 

Löysin vihdoin tuoreimman KV-valuuttarahaston (IMF) listauksen maailman valtioista bruttokansantuotteen mukaan (List of Countries by GDP, Nominal) ja sieltä ennusteen kuluvalle vuodelle 2024. Kas tässä vähän alkupäätä: (BKT miljoonaa USD by Country)

Maailma: 109.529.216
1. Yhdysvallat: 28.781.083
2. Kiina: 18.532.633
3. Saksa: 4.591.100
4. Japani: 4.110.452
5. Intia: 3.937.011
6. Iso-Britannia: 3.495.261
7. Ranska: 3.130.014
8. Brasilia: 2.331.391
9. Italia: 2.328.028
10. Kanada: 2.242.182
11. Venäjä: 2.056.844
12. Meksiko: 2.017.025
13. Australia: 1.790.348
14. Etelä-Korea: 1.760.947
15. Espanja: 1.647.114

Tätähän ei nyt varmaan olisi saanut edes kirjoittaa, kun kuulemma käytän nyt IMF:n ennusteita ”lyömäaseena”. No, ovat nyt kuitenkin sentään IMF:n ennusteita, eivät minun.

(Ja nyt on sitten tietenkin täysin eri asia, jos halutaan puhua ns. ostovoimapariteetista, jonka mukaan Kiina porskuttaa jo komeasti maailman ykkösenä, ja Venäjälläkin menee todella upeasti. Muut saavat toki niin halutessaan käyttää sitäkin. Minä en käytä.)

Mutta että voi miten mielenkiintoista! Saksa rynninyt oudosti Japaninkin ohi. Intia tekee kovaa nousua kohti maailman kolmostilaa. Brasilia, Italia ja Kanada jättäneet Venäjän taakseen, Meksiko hengittämässä aivan Venäjän niskaan, eivätkä Australia ja Etelä-Koreakaan enää kaukana ole.

Kovin usein meiltä unohtuu ymmärtää Yhdysvaltojen tolkuttoman suuri asema maailmantaloudessa: 26,27% koko maailman BKT:sta. (Kiina 16,92%, Venäjä 1,87%.) Eli yksistään USA on 14 kertaa Venäjän kokoinen kansantalous. EU:kin (ennuste vuodelle 2024: 19.350.000 miljoonaa USD) eli 1/6 koko maailmasta ja yli yhdeksän kertaa Venäjä. (Hiukan klappia Kiinan kanssa ja Kiinanhan piti olla ohittanut EU jo kauan ennen Brexitiä.)

Koko ”länsi” eli USA, EU, Iso-Britannia, Kanada ym. ym. sitten jo Venäjään verrattuna likemmäs 27-kertainen. Lisätäänkö vielä Japanit, Etelä-Koreat, Australiat ym.?

No, ei nyt ehkä tarvitse. Venäjän talouden kokoa voi toki vertailla toisinkin. Esimerkiksi pelkästään Yhdysvaltain osavaltioista Venäjän jättävät taakseen niin Texas (2.356 mrd USD v. 2022) kuin Kaliforniakin (3.598 mrd USD v. 2022.) Benelux -maat Venäjä sentään voittaa niukin naukin:

– Hollanti: 1.142 mrd USD
– Belgia: 655 mrd USD
– Luxemburg: 88 mrd USD
= 1.885 mrd USD v. 2024

Samoin viisi Pohjoismaata:
– Ruotsi: 623 mrd USD
– Norja: 526 mrd USD
– Tanska: 409 mrd USD
– Suomi: 308 mrd USD
– Islanti: 33 mrd USD
= 1999 mrd USD v. 2024

Näin muuttuu maailma, joskus suorastaan hämmentävän nopeastikin, eikä siinä ole millään tavalla mitään ihmeellistä. Tältä erää taitavat vain olla Venäjän energian viennin siivittämät nousukiidot ohi. Riippuu osittain mailmasta, osittain Venäjästä itsestään. Kaivetaanko vielä syvempää kuoppaa vai pyritäänkö jossain vaiheessa jo möyrimään sieltä kuopasta ylös? Ja jos niin miten? Ainakaan nykyjohdolla ei näytä mitään toimivia reseptejä olevan. Paitsi mitä nyt Kiinaan ripustautuminen.

Huomattavaa on nyt ennen kaikkea se, että Venäjän kansainvälinen – ja etenkin kauppapoliittinen – asema muuttui täysimittaisen hyökkäyssodan myötä hetkessä täysin uudeksi. Vielä tämän vuosikymmenen alussa Venäjä kävi 45% ulkomaankaupastaan EU:n kanssa. (Samalla kun Venäjän osuus EU-maiden ulkomaankaupasta oli vain kuusi prosenttia. Eli EU oli Venäjälle seitsemän ja puoli kertaa tärkeämpi kauppakumppani kuin Venäjä EU:lle.) Nyt Venäjä käy jo yli 40% kaikesta ulkomaankaupastaan Kiinan kanssa, kuluvan vuoden loppuun mennessä ilmeisesti jo puolet. (Kun Venäjän osuus Kiinan ulkomaankaupasta on edelleenkin vain neljä prosenttia.) Mahdettiinkohan tätä väistämätöntä kehityskulkua ymmärtää etukäteen Moskovassa ollenkaan? Lännen luotetusta yhteistyökumppanista suoraan Kiinan puudeliksi. Ja nyt on sitten kovinkin hyvä? No, ainakin tilanne täytyy yrittää esittää juurikin suunnitellun ja tarkoituksellisen erinomaiseksi.

 

Asemoidaanpa se Venäjä kerrankin oikeasti sinne oikealle paikalleen

 

– Venäjän osuus maailman väestöstä = 1,87%. (Etnisten venäläisten osuus väestöstä laskenut vv. 2010 – 2021 78 prosentista 72 prosenttiin. Väkilukuennuste vuodelle 2100: 106 miljoonaa.)

– Osuus maailman bruttokansantuotteesta = No se sama siis eli 1,87%.

– Osuus maailmankaupasta = Alle 2% jo vuosien ajan. (1,9% jo vuonna 2020.) Kaikkea mitä Venäjä tuottaa muuten saa muualtakin maailmasta. Vehnän ja lannoitteiden myyjänä on toki (Ukrainan ohella) merkittävä tekijä.

– Osuus maailman sotilasmenoista = 119 mrd: 2.443 mrd X 100 = 4,87%. (V. 2023 vain 3,9%.) (Btw: Kiina: n.10%.) (SIPRI)

– Osuus Naton sotilasmenoista (55% koko maailmasta): 119 mrd: 1.343 mrd X 100 = 8,86%. (Edelleen SIPRI)

Ja tähän kohtaan sopiikin heittää ihan retorinen kysymys: kuka uskoo tosissaan, että jokin alle kahden prosentin maa maailmassa on aivan upeasti kykenevä aloittamaan vallan mainion uuden suursodan – ja vielä käymään sen aivan ihanaisen voitokkaaseen loppuun asti? Vastaanpa joutessani ihan itse, niin ei muiden tarvitse: aika ihmeellisen moni. Jostain kumman syystä. No, uskokoot kaikin mokomin vaikka ikuisesti kaikki, joille usko tällaiseen suo jotakin outoa tyydytystä.

Ja samaan hengenvetoon muistetaan tunnustaa, että toki kyllä: Venäjä pystyy jatkamaan aloittamaansa sotaa vaikka vuosikausia, jos se nähdään edelleen mielekkääksi, ihan ilman että maa luhistuisi, romahtaisi tai hajoaisi yhtään minnekään. Ainakaan välttämättä.

Toki pystyy Venäjä, ainakin juuri nyt, tuottamaan enemmän ja halvemmalla tykistöammuksia kuin koko ”länsi” yhteensä. Toki valskaa lännen pakotepolitiikka monelta osin. Toki ostavat EU -maistakin niin Unkari ja Slovakia kuin Itävalta ja Italiakin edelleen Venäjän putkikaasua, vaikka ei edes tarvitsisi. Toki on tökkinyt lännen sotilaallinen apu Ukrainalle moniaalla ja moneen otteeseen. Paljon on mennyt pieleen ja paljon tulee vielä menemään pieleen. Resurssit ovat kuitenkin aina resursseja ja vähänkään pidemmässä juoksussa lähinnä niillä on merkitystä.

 

Venäjä kuluttaa jo nyt 7,1 – 7,5 prosenttia BKT:staan ”puolustusmenoihinsa”, mikä on jo 30 prosenttia koko federaatiobudjetista. Lahes kaikki tästä hulahtaa jo Ukrainan sotaan, ja päälle vielä yli yhdeksän prosentin ” sisäisen turvallisuuden” menot. Kovin paljon enempään Venäjä ei sitten pystykään repeämään, ja kaikki on kuitenkin pois koulutuksesta, sosiaalimenoista, terveydenhuollosta ja kaikesta muusta millä olisi oikeasti yhteiskunnan kehityksen ja toimivuuden kannalta mitään myönteistä merkitystä.

Toki Ukrainalle sodan taakka on vielä selvästi suurempi. Jo viime vuonna Ukrainan valtion budjetista peräti 58 prosenttia kului sotilasmenoihin, jotka ylsivätkin yli 90 prosenttiin Venäjän vastaavista, kun mukaan lasketaan ulkomainen aseapu. (venäjän sotilasmenot 109 miljardia USD, Ukrainan 65 miljardia USD , plus ulkomaiden apu, noin 35 mrd.) (SIPRI/HS.fi/22.4.2024)

Tipoittainkin annettu apu on siis riittänyt pitämään Ukrainan puolustustaistelun käynnissä ja – todettakoon nyt tässä niin kuin asia on – varmistanut Venäjän hyökkäyssodan valahtamisen onnettomaksi tyrimiseksi viimeisten yli kahden vuoden ajan.

Parempaankin olisi pystytty, jos olisi viitsitty vaivautua: Viron puolustusministeriön viime vuodenvaihteen arvion mukaan ”Ukrainalla on kaikki eväät voittaa Venäjä sodassa viimeistään vuoteen 2026 mennessä. Yli 50 maan Ramstein-ryhmän maat ovat osoittaneet tähän mennessä noin 0,2% BKT:staan Ukrainan tukemiseen. Tuen lisääminen 0,25 prosenttiin eli 120 miljardiin Euroon vuodessa takaisi Ukrainalle riittävät resurssit voiton varmistamiseksi.” (STT/HS/30.12.2023)

Ja ellei takaisi, rahaa voisi laittaa oikean asian puolesta vaikka hiukan enemmänkin. Eikä tuntuisi paljon missään.

 

Tarkastellaan vielä vähän erilaisia rahasummia ja niiden käyttötarkoituksia

 

HS:n toimittaja Jaakko Lyytisellä oli (15.3.2024) ”Merkintöjä” -palstallaan hauska kielikuva: ”Piilaakson miljardöörien rahasäiliöt näkyvät taivaaseen saakka. Me muut lapioimme heille dataa.” Ja tietenkin lisää rahaa.

Roope Ankka -porhojen kärkitaisto on ankaraa: neljän kärjessä sinnittelee joukko vanhoja tuttuja: Jeff Bezos, Elon Musk, (LVHM-konsernin johtaja) Bernard Arnault ja Mark Zuckerberg. Kaikki siellä 200 miljardin dollarin hujakoilla. (No, nythän juuri Elon sai kuin saikin sen vähän polemiikkia aiheuttaneen yli 45 miljardin dollarin palkitsemispottinsa ja nousi ilmeisesti sillä kärkeen. Melkein 56 miljardia piti saada, mutta kun meni tuo Teslan osake ikävästi hieman kyykkäämään. Varmaan Elon löytää kuitenkin joka pennille jotain käyttöä.)

Sivumennen sanottuna muistutettakoon, että pahat kielethän väittivät taannoin, että herra D.Trumphan kunnioitti herra V.Putinia niin kovin, koska uskoi tämän olevan maailman rikkain mies. Ken tietää vaikka olisi ollut kerrankin aivan oikeassa! Ehkä asiaan saadaan selvyyttä vasta Venäjän seuraavan vallankumouksen jälkeen – tai vähän rauhanomaisemmin, sitten kun capo di tutti capista on muuten vain aika jättänyt. Muikeita paljastuksia lienee kuitenkin odotettavissa. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua!

Brittiläisen kehitysapujärjestö Oxfamin viime tammikuisen raportin mukaan maailman viisi rikkainta ihmistä on yli kaksinkertaistanut omaisuutensa arvon vuodesta 2020 lähtien. Oxfamin mukaan heidän varallisuutensa kasvoi 405 miljardista dollarista vuonna 2020 viime vuoden 869 miljardiin dollariin. Raportin mukaan seitsemällä kymmenestä maailman suurimmasta yrityksestä on miljardööri toimitusjohtajanaan tai suurimpana osakkeenomistajanaan. Näiden yritysten yhteenlaskettu markkina-arvo ylittää järjestön mukaan kaikkien Latinalaisen Amerikan ja Afrikan maiden yhteenlasketun bruttokansantuotteen. (HS/The Guardian/Reuters/AFP)

 

XXXXXX

 

Kaikenlaisia muitakin mielenkiintoisia rahasummia on jäänyt pyörimään mieleen, kun ovat olleet niin mieleenpainuvan kokoisia tai peräti lähennelleet jotakin täysin käsittämätöntä. Muistattehan vielä miten meidän Ursula von der Leyenimme kertoi helmikuussa, että Puolan EU:n oikeusvaltioperiaatetta koskevan kiistan takia jäädytetyt 137 miljardin Euron EU-tuet vapautettiin vihdoin, kun nyt on Puolassakin taas asiat reilassa ja mallillaan? No, ihan kivat heille, rahareijistä tuskin tulee puutetta. Puolan maanviljelijätkin ovat kuuleman mukaan kaikenlaista vailla.

Entä tiesittekö, että pelkästään Euroopan Unionin pankkien viime vuoden korkotuotot olivat 380 miljardia Euroa? Tai että Norjan eläkerahaston markkina-arvo on tätä nykyä 1.435 miljardin Euron suuruinen? En tiennyt minäkään ennen, mutta nythän sitten tiedämme kaikki.

Tai muistatteko, miten tuossa juuri taannoin Joe Biden osoitti pelkkiin Yhdysvaltain koronatukiin hengästyttävät 1,9 biljoonaa dollaria? Siis ei mitään amerikan biljoonia, vaan ihan oikeita, eurooppalaisia, biljoonia. Siis 1.900 miljardia. EU:n vastaavat tuet taisivat olla 700 + 700 = 1.400 miljardia Euroa eli 1,4 biljoonaa. (Jos joku muistaa paremmin, niin korjatkoon kaikin mokomin.)

Afganistaniinkin kaadettiin 20 vuoden mittaan joidenkin arvioiden mukaan noin kaksi biljoonaa dollaria eli siis 2000 miljardia sotilaallista, taloudellista ja humanitaarista tukea. Käyhän tuokin, jos ei olla yhtään köyhiä eikä kipeitä. Ja uskotaan lujasti, että kyllä kannattaa.

Tarinan opetus on yksinkertainen: kun on rahaa kuin roskaa, niin ei lopu se koskaan. Ja jo tähän kaatuu se Venäjän propagandan rummutus siitä, että mikään ”länsi” ei voi enää kauan auttaa ja tukea Ukrainaa, kun kaikki rahat on vain niin kertakaikkisen loppu kuin olla voi. (Toki siitäkin voi puhua, jos lähtee siitä, että kaikki eivät ikinä ymmärrä, ja aina joku voi vielä uskoakin.)

 

Entäpä sitten ne Ukrainan ”massiiviseen tukeen” liienneet pennoset?

 

Muistiinpanoissani on nyt päällimmäisenä käsillä Kiel institute for the Word Economyn Ukraine Support Tracker ajalta 24.2.2022 – 30.4.2024. Ukrainalle toimitetun avun antajien neljän kärki näyttää nyt tältä:

1. Yhdysvallat: 50,4 mrd USD (0,34% BKT:sta)
2. Saksa: 10,2 mrd (0,4%)
3. Iso-Britannia: 8,8 mrd ((0,4%)
4. Tanska: 5,6 mrd (1,6%)

Surkeista maista Ranska on hieman petrannut: 2,69 mrd, Italia ei niinkään: 1 mrd, Eikä Espanja: 0,55 mrd. (Suomi: 2,03 mrd) (0,8%).

Nämä lukemat riitelevät nyt jostain syystä kovasti paljon Kielin instituutin viime helmikuisten lukemien kanssa. (Yhdysvallat: 42,2 mrd, Saksa: 17,7 mrd, Iso-Britannia: 9,1 mrd, Tanska: 8,4 mrd.), mutta emme ehdi nyt juuttua siihen. Tuolloin Ukraina oli joka tapauksessa saanut avustajamailta yhteensä 105,67 miljardin Euron edestä sotilaallista apua ja 101,2 miljardia Euroa talousapua (USA + EU). Kaikki aivan varmasti tarpeeseen.

Ja kaikki tuo apu on ollut kahden vuoden ajalta! Sata miljardia Euroa vuositasolla, ja sillä on jo pelastettu imperialistisen naapurinsa brutaalin hyökkäyksen kohteeksi joutunut Ukraina säilymään – toki välillä jo vähän horjuenkin – itsenäisenä valtiona. Minusta se ei ole mitenkään erityisen pöyristyttävä määrä rahaa – toki aina löytyy joitakin, joiden mielestä totisesti on, kun ei olisi alun perinkään kenenkään pitänyt penniäkään antaa. Kun nyt se Venäjä ei sitten millään saakaan sitä mitä se niin oikeutetusti haluaa. Koska Venäjä! Oih, Venäjä!

Venäjän lännessä (etupäässä EU:ssa) jäädytettyjen 300 miljardin dollarin varojen käyttämisestä Ukrainan tukemiseen ei ole päästy yhteisymmärrykseen vieläkään. Paitsi nyt vihdoin niiden tuottojen käytöstä. No, varmaan ajan kanssa, lilluihan se Yhdysvaltain 61 miljardin apupakettikin kongressissa puoli vuotta, samoin kuin se EU:n 50 miljardin Euron viiden vuoden apupaketti Brysselissä oman aikansa. Aina löytyy jarrumiehiä taistelemaan myös sen Venäjän etujen puolesta. Mutta tähän saakka ovat aina joutuneet lopulta pettymään.

Haluaisiko joku muuten kuulla vielä hiukan lisää erilaisten hauskojen rahasummien vertailuja? Näitähän nimittäin kyllä riittää. Tiesittekö esimerkiksi, että: ”The Wall Street Journalin mukaan Yhdysvaltojen virvoitusjuomamarkkinat ovat yhteensä 97 miljardin dollarin eli noin 89 miljardin Euron arvoiset”? Tai että: ”Yhdysvaltain valtionvelka on tällä hetkellä noin 26 biljoonaa dollaria”? (HS/6.6.2024) Ja ihan hyvin menee noin muuten ja tällaisista pikkujutuista huolimatta.

Ja vielä mennäksemme hetkeksi asiasta kolmanteen, niin laitetaan tähän vielä eräs viime talvinen kommenttini ihan toiseen blogiin:

”Näinhän se tuppaa olemaan, että kun rahaa on niin että ei kakalle taivu, niin sillä saa kaupasta paljon tavaraa. Ja nyt kun on ollut kovasti muotia höpötellä miten uusien (ammusten) tuotantolinjojen perustaminen vie aina vähintään 3-4 vuotta (Jonkun mielestä peräti 8 vuotta. Sic!), niin tokihan nyt pitäisi jokaisen idiootinkin ymmärtää, että jos se olisi totta, niin esim. 1. ja 2. maailmansotakin olisi toki voitu aloittaa, mutta ei niitä olisi millään ilveellä voitu koskaan käydä. Kas kun ei olisi ollut niitä tuotantolinjoja. Anna mun kaikki kestää!”

Että ihan noin sivumennen sanoen: tätäkin mieltä on tullut tässä matkan varrella oltua.

 

Summa summarum

 

Nyt kun me olemme siis vihdosta viimein oppineet oikeinkin hyvin ymmärtämään sitä ”venäläistä ajattelua”, ja sieltä on kuoriutunut paljaana kaikkien nähtäville lähinnä laajentumishaluinen, imperialistinen tahtotila ja silkka kyyninen ja harhainen uho, viha ja aggressio koko ”länttä” kohtaan, niin viisastuttuhan tässä on ihan porukalla.

Ymmärryksemme on itse asiassa kasvanut erittäin laaja-alaiseksi, käsittämään myös, että nyky-Venäjän ulkopolitiikkaa leimaa vahvimmin enää kylmä julmuus ja inhimillisen kärsimyksen aiheuttamisen helppouden hyytävä automatiikka.

Käytännön tasolla ”venäläinen ajattelu” on vielä suoraviivaistakin suoraviivaisempaa: Lännen poliittinen tahto tukea Ukrainaa on saatava loppumaan. Vain ja ainoastaan siten voidaan toivoa päästävän tavoitteeseen eli koko Ukrainan valtiollisen olemassaolon lakkauttamiseen ja maan alistamiseen Venäjän ylivaltaan. Ja sitten on hyvä. Ainakin hetken.

 

XXXXXX

 

Venäläisen ajattelun ymmärtäminen on siis nyt mennytkin jo hyvin jakeluun – sen itse Venäjän ymmärtäminen on sen sijaan kovin monilla edelleen täysin metsässä. Venäjää ei kuin jotenkin perustavanlaatuisesti kyetä ymmärtämään kuin mahdollisimman väärin.

Kun meillä on kuin jokin sisäänrakennettu pakko ymmärtää Venäjä joksikin aivan muuksi kuin se todellisuudessa ja reaalimaailmassa on. Mieluiten moninkertaiseksi niin resursseiltaan kuin todellisilta mahdollisuuksiltaan vaikuttaa koko maailmaan. Kun kaikki ovat kuitenkin ainakin jollain tavoin ihan taloudellisestikin ”riippuvaisia” juurikin siitä Venäjästä ja sen aivan taivaallisen ”mittaamattomista” luonnonvaroista, ellei muuta.

Juuri tämä onkin hyvin oleellinen osa kaikesta Venäjän informaatiovaikuttamisesta: on saatava mahdollisimman moni – mieluiten tietysti kaikki – ”lännessä” ymmärtämään Venäjä kaikkien tosiasioiden vastaisesti joksikin muinaisen Neuvostoliiton inkarnaatioksi. Hyvin, hyvin suureksi ja kaikin puolin aivan erinomattain mahtavaksi. Neuvostoliitto 2.0! Nyt ainakin vähintään! Eikä ihan vähäarvoista ole sekään, että nyky-Venäjän puolellahan on tiettävästi jo itse taivaan Jumalakin!

”Turha on potkia tutkainta vastaan, koska Venäjä vie kuitenkin aina loppupeleissä kaiken mitä se haluaa.” No, sodankäynti on aina kallista, disinformaation levittäminen (suomeksi valehtelu) on sen sijaan hyvin helppoa ja halpaa. Sehän on tässä jo erinomaisen pitkältä ajalta nähty.

Tämän blogikirjoituksen sanoma oli nyt siis tämä: nyt kun olemme, ihan kantapään kautta, oppineet ymmärtämään sitä ”venäläistä ajattelua”, niin älkäämme enää jumittuko ajattelemaan sitä itse Venäjää perustavanlaatuisesti väärin. Kääpiötä ei kannata kuvitella jättiläiseksi. Ei saduissa eikä varsinkaan tosimaailmassa. Kun ei kannata niin ei kannata.

Me voimme ymmärtää sitä venäläistä ajattelua vaikka kuinka paljon, mutta jos meillä ei ole minkäänlaista realistista kuvaa sen Venäjän tosiasiallisista resursseista ja kyvykkyyksistä, niin se ajattelujen ymmärtäminen on lopultakin yhtä tyhjän kanssa. Sanokaa minun sanoneen. Ja johan tässä tulikin sanottua.

 

Nyt pitää tietysti muistaa, että Pyhän Venäjän puolesta loukkaantujat r.y.:n jäsenet eli päivystävät desantit pillastuvat yleensä aina, kun heidän rakastaan dissataan. Se tullaan varmaan näkemään nytkin. Kaikki hyökätkööt joukkovoimalla (jos nyt enää löytyy) kimppuuni kaikin mokomin.

 

Kommentointi on auki, kuten aina. Sana on vapaa, kuten kuuluukin olla.

Sil vous plait.

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu