Onko sinulla liikaa rahaa? Miksi et ostaisi rekkalastillista käytettyjä maastoautoja Ukrainan armeijalle?

Tuli vain mieleen, kun luin jostain, että joku kaveriporukka oli ostanut puolenkymmentä vanhaa maasturia, ja ajoivat ne letkassa Baltian maiden ja Puolan läpi Ukrainan rajalle. Missä jokin Ukrainan armeijan yksikkö kävi noutamassa heille korvamerkityt autot ajaakseen ne rintamalle. Sinne missä niillä kuulemma on tarvetta ja käyttöä.

Nythän tässä oli tietysti jo otsikossa vähän hölmö kysymys. Harvassahan varmaan ovat sellaiset – rikkaimmatkaan – ihmiset, jotka tosissaan ajattelisivat, että heillä on LIIKAA rahaa. Korkeintaan ehkä joillakin Bill Gatesin tai Elon Muskin kaltaisilla tapauksilla voisi kuvitella pälkähtävän päähän ihan tällainen ajatus. Ja heillekin ehkä vain hetkellisesti. Ja sitten tulevat taas järkiinsä ja muistavat taas ajatella että ”Eikun lisää pitää saada”.

Lähinnä tarkoitinkin noin eurooppalaisittain ja suomalaisittain arvotettuna vähän tai paljonkin köyhempiä rikkaita. Ihan täysmiljonäärikään ei tarvitse olla, kunhan on sen verran varoissaan, ettei sopivansuuruinen hyväntekeväisyys liikaa kirpaise. Esimerkiksi kahdeksan kappaletta hyviä parin tonnin maastureita ja rahtikulut päälle tekee jo likemmäs 20.000 euron loven lompakkoon. Jonka siis olisi hyvä olla sen verran paksu, että ei liikaa itketä, vaikka vähän Ukrainaa auttaisikin.

Monilla hiukankaan varakkaammilla ihmishenkilöillä on varmasti tärkeällä sijalla huoli siitä, että perillisille jää ”riittävästi” perintöä. Monet ovat tiettävästi jopa katsoneet mielekkääksi karsia omasta hyvinvoinnistaan (esimerkiksi maailmanympärimatkoista) varmistaakseen tämän ”riittävyyden”. Tässä on kuitenkin hyvä muistaa, että varakkaistakin harvemmilla on enempää kuin pari kolme rintaperillistä ja monessa tapauksessa nämä, kenties jo itsekin hyvän matkaa keski-ikäisinä, ovat ehkä hyvinkin hyväpalkkaisissa töissään, sijoituksillaan jne. ehtineet vaurastua kohtuullisesti ihan omin avuinkin. Eli tuskin ihan itkupotkuraivaria saavat, vaikka tulevasta perinnöstä ohjautuisikin kertaluonteisesti pieni osa Ukrainan sankarillisen kansan sotaponnistelujen tukemiseen.

******

Esittämälleni – taas kerran omasta mielestäni mainiolle – ideallehan voi tietysti löytää helposti kaikenlaisia esteitä ja ongelmia. Etenkin varakkaammasssa väestönosassa vähätkin pääomat ovat tietenkin useimmiten kiinni erilaisessa kiinteässä omaisuudessa: maissa ja mannuissa, taloissa ja tavaroissa, usein myös pörssiosakkeissa ja rahastoissa, joissa niissäkin on juuri tullut kenties hyvinkin pahasti ns. ”takkiin”. (Toivoa sopii, että ainakaan virtuaalivaluutoissa ei ole ollut kovin paljon sijoitettuna.) Verotkin juovat säännönmukaisesti paljon enemmän rikkailliston kuin köyhälistön verta. Pistää varmaan monen miettimään, että ”tässä enää yhtään enempää ole meikäläiselläkään pois antaa”.

Taas sitten toisaalta: sitähän on paljon ihmetelty, miten juuri meillä Suomessa on aika tuhottoman monta miljardia ihan vain pankkitileillä lojumassa, kun ei ”uskalleta” tai ”osata” pörsseihinkään mennä. Ettei vaan menis kaikki.

Miten se nyt tarkkaan ottaen menikään? Niin, tällä tavalla: ”Suomalaisilla on tällä hetkellä pankkitileillä makaamassa yli 100 miljardia euroa rahaa”. (OP/2021.) Se on aika paljon, varsinkin jos muistamme, että talletussuojakaan ei ole nykyäänkään kuin 100.000 euroa per pankki. No, kenellä on, kenellä ei. Harvemmalla tietysti on. Mutta jo Marxin kasaantumisteorian mukaan: kenellä on, sille aina vain enemmän annetaan.

”Hyvä antaa vähästään, paha ei anna paljostaankaan” -tavataan toisaalta myös joskus sanoa. Itselläni tilanne on vähän se, että vaikka kuinka uskon olevani kerrassaan hyvä ihminen ( ;-D) tai ainakin ns. ”aika hyvä ihmiseksi”, niin resursseja ihan tämänkaltaiseen hyväntekeväisyyteen ei nyt vain kerta kaikkiaan ole. Sori siitä, Ukraina.

Muistutetaan vielä, että tämän vuoden ensimmäiset veronpalautuksetkin ovat jo alkaneet tupsahdella kansalaisten tileille. Verohallinto maksaa veronpalautuksia heinäkuussa 183.000 asiakkaalle yhteensä 170 miljoonaa euroa. Eniten veronpalautuksia maksetaan elokuussa, jolloin 1,7 miljoonaa asiakasta saa palautuksia yhteensä noin 724 miljoonaa euroa. (STT/HS 5.7.-22.) (Itsekin saan kokonaista 177 euroa, mutta sehän ei tässä paljon auta.)

Jos ei ollut hyvä idea, niin ei haittaa. Tässä tulee ”Plan B”

Palataan siihen viiden hengen porukkaan, joka osti kukin yhden maasturin Ukrainaan ajettavaksi. Miltäs tällainen kuulostaisi? Löytyisikö Puheenvuoron ”hyvistä veljistä” edes tuon verran pyyteettömiä vapaustaistelijoita? Tai siis vain kansalaisia, joille tonnin, parin satsaus hyvään asiaan on pikemminkin pikkujuttu kuin iso juttu.

Katsotaanpa tarkemmin. Nettiautosta löytyi nytkin 14.537 maasturia, hintahaarukka alkaen 1000 – 2000 euroa. Kannattaa ehkä katsoa mieluiten ns. ”oikeita” maastureita: Pajeroa, Land Roveria, Land Cruiseria, Jeeppiä ym. Ehkä mieluummin kuin jotain ML-mersua, X5-bemaria tai Honda CRV:tä eli ns. ”katumaastureita”. Ja ai niin, taisi olla tuo Toyota Hilux se auto, jota ei saa hajalle oikein millään yrittämisellä. Telkkarissa oli joskus jotain tämänsuuntaista yritystä.

Hakuun vain ”maastoautot” ja ”tieliikennekelpoinen” eli suomeksi katsastettu ja niin muodoin kunnossa. Sitten vain ”halvin ensin” ja PAU! Mitä kaikkea löytyykään! Ja sähköinen kauppakirjalomakekin löytyy.

Ihan herkku oli Uudenmaan Askolasta: Land Rover Freelander, vm. 1998, 290 tkm, Kats. 2/2022, hinta: 1050 euroa! Joku rouva oli myymässä. (Ovat kaikessa tapauksessa ehkä parasta mahdollista ns. ”ei-tappavaa” puolustusmateriaalia. Ja tarvetta kuulemma todellakin olisi. Siitä nopeimmalle hyvä!)

Ei näiden iällä ja ajokilometreillä ole niin suurta väliä. Kyllä noilla peleillä ajellaan tänä päivänä kaikkialla Afrikassakin. Ovat muuten juuri niitä autoja, joita puolustusvoimatkin takavarikoi heti ensimmäiseksi käyttöönsä liikekannallepanon oloissa. Samaan tapaan kuin viime sodissa otettiin hevosia. Valmistautukee, maasturin omistajat! Ai niin, mutta eihän niitä viedä, kun ei sotaakaan tule. Helpotuksen huokaus kaikille.

Autalli.comista ei kannata katsoakaan. Siellä on lähinnä autoliikkeiden maastureita, näytti olevan myös 11.400 kappaletta, mutta hirmu paljon kalliimpia ja epäsopivampia. Ei jatkoon.

Vapaaehtoisia kuskeja löytyy heti kaksin kappalein: minä ja yksi kaveri, joka ilmoittautui mukaan heti, ennen kuin ehdin edes kysyä. Muutkin järjestelypuolen asiat voi huoletta jättää meikäläisen vastuulle. En minä turhaan ole Edvin Laineen entinen apulaisjärjestäjä. (Plus klaffipoika, autokuski ja yleismies jantunen.)

Tallinnasta Puolan Chelmiin on linnuntietä rapiat 900 km, joten jossakin Liettuassa on pakko uinahtaa välillä. (Ainakin itselläni on jo 450 km:n yhtämittaisen ajon jälkeen erittäin pahasti selkä poikki ja niskat nurin. Varsovasta voi sitten vaikka lentää 1 1/2 tunnissa takaisin, jos haluaa, eli erillinen paluuautokin on tarpeeton.)

Motto: mikään inhimillinen ei ole ongelma, jos siitä ei varta vasiten tee itselleen ongelmaa.

Paljon meille yritetään syöttää disinformaatiota Venäjän malliin

Jotkut ehkä aivan aidosti uskovatkin ”omiin” juttuihinsa. Aiheista miten ”Länsi” on todellinen syypää koko Ukrainan sotaan tai miten Ukraina on just kohta häviämässä koko itse aloittamansa hullunsodan alunperin niin rauhantahtoista ja neuvotteluhalukasta Venäjää vastaan. Ja niin edelleen.

Tullaan noihin sotajuttuihin joskus hieman myöhemmin. Katsotaan kuitenkin nyt vain nopeasti mitä suomalaiset oikeasti ajattelevat, ja miksi kotimaiset trollimme tekevät nykyään jo aivan harvinaisen turhaa työtä.

– Suomen liittymistä Naton jäseneksi kannattaa nyt 79% suomalaisista. 10% ei kannata ja 11% ei oikein osaa sanoa. (HS/ 27.6.2022). Kansanedustajista vain neljä prosenttia vastusti Suomen Nato -jäsenyyshakemuksen jättämistä. Kuusi wanhaa kommunistia ja pari laitaoikeiston putinistipopulistia. (Herättää kysymyksen: kannattaako olla putinistipopulisti, jos popula ei diggaa sitä Putinia?)

– European Council on Foreign Relations (ECFR) toteutti huhti-toukokuun vaihteessa mielipidetiedustelun kymmenessä Euroopan maassa. Kysyttiin mikä maa on pääsyyllinen Ukrainan sotaan ja mikä maa on suurin este rauhalle. Suomalaisista 90% nimesi pääsyylliseksi Venäjän, viisi prosenttia Ukrainan, EU:n tai Yhdysvallat. Viisi prosenttia ei osannut sanoa juuta eikä jaata. (HS/ 15.6.2022.)

– Uutissuomalaisen tuoreessa kyselyssä 54% suomalaisista kiristäisi Venäjän vastaisia pakotteita entisestään elinkustannusten mahdollisesta noususta huolimatta. 29% pitäisi pakotteet nykyisellä tasolla. Viisi prosenttia on sitä mieltä, että pakotteita pitäisi purkaa, jotta elinkustannusten nousu ei jatkuisi voimakkaana. 12% ei osannut sanoa. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltolan mukaan ”tulos osoittaa suomalaisten suurta yksituumaisuutta ja päättäväisyyttä”. (HS/ 10.7.2022). Niinhän tuo näyttäisi osoittavan.

– Suomen ulkoministeriön hiljattain teettämän kyselytutkimuksen mukaan 95% vastanneista pitää Suomen Ukrainalle antamaa apua tärkeänä. (HS.fi/23.6.2022). Ehkä meidänkin pitäisi sitten. Esimerkiksi vaikka tekemällä jotakin.

******

Hauskasti kaikissa näissä kyselyissä toistuu tuo sama ”viisi prosenttia”. Sehän on siis yhtä kuin joka kahdeskymmenes suomalainen. Tai vaikka kaikki tamperelaiset. (Sepä olisikin hassua, jos kaikki tamperelaiset ryhtyisivät yht´äkkiä ajattelemaan, että kyllä nämä Bäckmanit ja Väyryset ovat oikeassa näissä asioissa ja kaikki muut täysin väärässä.) Ei, vedetään takaisin. Ei olisi yhtään hassua. Traagista olisi.

Hassua sen sijaan on, että jopa viimeisistä Suomen Nato -jäsenyyttä vastustavistakin vain puolet katsoo, että meidän ei ole tärkeää auttaa Ukrainaa. Heilläkin voi sitten vielä olla hyvinkin erilaista ajattelua, kuten:

– ”Ei missään tapauksessa pidä lapioida suomalaisten rahoja minnekään ulkomaille! Ei ainakaan niin kauan kuin riittää asunnottomia ja leipäjonoja! EU:ssakin me vain syydämme rahaa ”etelän vetelille” ja täysin vastikkeettomaan kehitysapuun hassataan joka vuosi 1.200 miljoonaa euroa meidän kallisarvoisia ja vähiä rahojamme. Ja ei kun lisää velkaa vaan otetaan velan päälle! Auttakoon jotain Ukrainaa rikkaammat maat. Ja niinhän ne kuuluvat tekevänkin. Hyvä niin.”

– ”Ei missään tapauksessa! Venäjän urheaa vapautusarmeijaahan tässä pitäisi ennemmin auttaa, että saavat vihdoin vapautettua ne kärsivät ukrainalaistoverinsa niiden kammottavien natsihirviöiden ikeestä! Slava Rossija! ”(Muutama saattaa ihan tosissaan ajatella näinkin. Ja tiettävästi ajatteleekin. Muutamat heistä pyörivät sitten siellä ja täällä, täälläkin, purkamassa kipuna kiivaana pulppuavaa ahdistustaan. No, kai heidänkin jossain täytyy saada olla…)

– ”Mikä Ukraina? Tapahtuuko jossain Ukrainassa jotakin? Missäs se sellainen Ukraina nyt olikaan? En ole seurannut tällaisia, kun minua nyt sattuu kiinnostamaan vain pitsinnypläys, huovuttaminen ja rakkaiden kultakalojeni kasvatus. Enkä nyt muutenkaan seuraa enää mitään uutisia, kun ahdistaa niin kovin.” (Maailman mitassa on toki miljardeja ihmisiä, jotka eivät ole ikinä kuulleet puhuttavankaan mistään Ukrainasta, eivätkä välitäkään kuulla. Tämähän on ihan luonnollista.)

Meitä on kovin moniin juniin, ja jotkut jäävät vallan asemalle. Näin on aina ollut ja näin on aina oleva.

******

Mainitaan nyt kuitenkin vielä, että Suomen valtion puolustustarvikeapu Ukrainalle on ollut tähän mennessä arvoltaan 88,2 miljoonaa euroa. Samassa ajassa on pikkuinen Viro vienyt Ukrainaan puolustustarvikkeita yhteensä 241 miljoonan euron edestä. Summa vastaa peräti 0,8 prosenttia koko maan bruttokansantuotteesta ja kolmasosaa maan puolustusbudjetista. (HS/5.7.2022). Suomen osuus Viron Ukrainalle toimittamasta avusta on siis nyt 88,2 : 241 X 100 = 36,6 prosenttia. Hävettääkö sinua yhtään Suomen puolesta? Minua omasta puolestani hävettää ainakin vähän.

******

Tämä kirjoitus oli nyt siis suunnattu vain ja ainoastaan niille henkilöille, jotka tietävät jo täysin varmasti, että eivät joudu viimeisinä elinvuosinaan syömään pelkkää kaurapuuroa. Teitäkin on paljon, ja teitä tässä nyt ajattelin kokeilla herätellä. Oikein köyhiä ja ns. potentiaalisesti tulevia köyhiä tämä ei siis koske. (Itselläni on siis sen verran kuitenkin kaurapuuropelko pyllyssä, että uskaltaudun ilmoittautumaan vain kuskiksi. Kulunkinsa siinäkin hommassa tietysti on.)

Jos siis jollakulla sattuisi olemaan tilanne, että tonnin, parin satsaus hyvään asiaan ei merkittävästi kirpaise, niin halukkaat hyväntekijät olisivat nyt hakusessa. Minulle saa ilmoittautua. Vaikka ihan tässä ja nyt.

Ja hups! Nyt en yhtään muista, onko jotkin ”rahankeräykset” huomattu kieltää Puheenvuoron säännöissä. No, tässä tapauksessa armon kuuluu käydä oikeudesta, varsinkin kun tässä ei ole kyseessä rahankeräys vaan autokeräys. Ja vielä Euroopan sille kulmalle, missä on nyt sota ja veriset vaatteet, rauniokasat, hätä ja kuolema.

Ja koska ”Ei synny oikeutta, ilman taistelua. Ei taistelua ilman yhteistä rintamaa!”

Nytkään. Tänäänkään. Koskaan.

******

Post skriptum:

Vielä asiayhteyteen sopiva hieno viisaus:

”Elämä on niin viisaasti järjestetty, ettei kukaan tosissaan voi yrittää auttaa toista auttamatta samalla itseään.”
– Ralph Waldo Emerson –

Jos ei heti aukea, niin voi vaikka miettiä hetken. Kyllä se siitä.