Suomi, Ruotsi ja NATO: Turvallisuusympäristömme muuttuu vaikka miten haluaisimme kieltäytyä ajattelemasta sitä

”Sveriges väg till Natomedlemskap är i praktiken sedan länge redan påbörjad. Sverige är väl förberett och vi vore uppenbart välkomna. Vitar helst steget in i Nato tillsammans med våra finska vänner, men ytterst måste varje land fatta sitt självständiga beslut.”
– Moderaternas ledare Ulf Kristersson, 2018 –

Ei nyt suomenneta tätä, kun Suomessa on peruskoulu ja ns. pakkotoinenkotimainen nuorison kiusana. Eli osata pitää kun täytyy. Äänessä oli siis Ruotsin konservatiivipuolueen johtaja, josta tuli melkein Ruotsin pääministeri kaksi vuotta sitten, mutta ei aivan. Seuraavat vaalit alle kahden vuoden kuluttua tulevat ainakin tuoreimpien mielipidetiedustelujen valossa kiepsauttamaan poliittiset voimasuhteet Ruotsissa uuteen asentoon.

Siteerataan vaihteeksi Daniel Walleniuksen analyysiä Aamulehdestä 12.9. 0tsikolla ”Ruotsissa alkoi tuulla oikealta”:

”Sosialidemokraattien ja ympäristöpuolueen muodostama hallitus on vähemmistöhallitus, joka syntyi keskustan ja liberaalien tuella yli neljän kuukauden väännön jälkeen. Tavallaan hallituspohja oli historiallinen, sillä blokkipolitiikka murtui ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin, kun keskusta ja liberaalit irtautuivat oikeistoblokista ja asettuivat tukemaan vasemmistohallitusta. Syy oli se, että ne halusivat varmistaa ruotsidemokraattien jäämisen paitsioon päätöksenteossa.

Nyt lähes kaikki oppositiossa olevien maltillisen kokoomuksen, kristillisdemokraattien ja ruotsidemokraattien äänestäjät haluavat, että hallitus vaihtuu vuoden 2022 valtiopäivävaalien jälkeen, mikä ei ole yllättävää. Mutta Dagens Nyheterin teettämien tuoreimpien mielipidemittausten mukaan myös selvä enemmistö keskustan ja liberaalien äänestäjistä näyttäisi vihervasemmistolle ovea ensi vaalikaudella.

Vielä viime vaalien aikaan kaikki puolueet olivat sitä mieltä, että ruotsidemokraattien kanssa ei tehdä yhteistyötä. Nyt enemmistö maltillisen kokoomuksen ja kristillisdemokraattien kannattajista olisi valmis jopa jakamaan ministerinsalkkuja puolueelle. Hallituspuolueiden kannatuskäyrä osoittaa yhtä paljon alaspäin kuin ruotsidemokraateilla ja maltillisella kokoomuksella ylöspäin.”

 

XXXXXX

 

Kirjoitin näistä Ruotsi -asioista viimeksi 24.5. otsikolla ”NATO: jos Ruotsi liittyy, Suomen on mahdotonta jättäytyä yksin ulos”. (Löytyy nimelläni arkistosta, jos joltakulta on mennyt ohi tai haluaa muuten vilkaista uudelleen.)

Kerrataan sieltä vielä Ruotsin vuoden 2018 vaalien tulos. Punavihreä blokki: 40,6%, neljän porvaripuolueen blokki: 40,3%, Ruotsidemokraatit: 17,6%. Punavihreät saivat 349 -paikkaisille valtiopäiville 144 edustajaa, porvariblokki 143 ja Ruotsidemokraatit 62.

Toisin sanoen, jos kaikki neljä porvaripuoluetta olisivat kyenneet sietämään ”kaikkien vihaamia” Ruotsidemokraatteja (=Ruotsin perussuomalaiset), tällöin yhtenäinen porvariblokki olisi saanut jo tuolloin peräti 205 paikkaa ja olisivat kyenneet muodostamaan erittäin vahvan enemmistöhallituksen – joka olisi todennäköisesti liki ensi töikseen lähtenyt hakemaan Nato -jäsenyyttä. (Koska siitä on neljän porvaripuolueen kanssa sovittu jo vuonna 2015 ja koska Ruotsidemokraattien kannattajistakin puolet kannattaa Natoon liittymistä ja vain neljännes on vastustavalla kannalla.)

Katsotaan vielä Dagens Nyheter/Ipsos -mielipidetiedustelun tuloksia 23.9.2020:
– Tre högerpartier: 46% (Moderaterna, Sverigedemokraterna, Kristdemokraterna)
– ”Januaripartier”: 42% (Socialdemokraterna, Miljöpartiet + Centerpartiet & Liberalerna) (Västerpartiet ei siis istu hallituksessa, mutta tukee sitä.)
Lisätään oikeistopuolueisiin kaksi nyt demareita tukenutta porvaripuoluetta ja niiden viime vaaleissa saavuttama prosenttiosuus, päästään lukemaan 46% + 8,6% + 5,5% = 60,1%. (Viime vaaleissa 57,7%).

Siirtymät eivät välttämättä ole vielä tässä vaiheessa kovin suuria, mutta suunta on selvä. Ja nimenomaan puolueiden yhteistyökuviot tulevat ratkaisemaan paljon. Sosialidemokraattien kannatus on nyt vajonnut koronakevään hypestä: 31%:sta 27%:iin ja jos jo vuosikymmeniä jatkunut alamäki ei pysähdy ensi vaaleissakaan, tällöin Stefan Löfven tuskin pystyy jatkamaan pääministerinä millään koalitiolla.

Ruotsissahan koko vasemmiston yhteiskannatus on ollut perinteisesti paljon korkeammalla tasolla kuin Suomessa:
Ruotsi (2018): Sos.dem: 28,3% + Vänster: 8,0% = 36,3%
Suomi (2019): SDP: 17,7% + Vasemmisto: 8,2% = 25,9%

Vihreiden kannatus on toisaalta ollut Suomessa perinteisesti huomattavasti korkeammalla tasolla kuin Ruotsissa:
Ruotsi (2018): 4,4%
Suomi (2019): 11,5%
(Ise asiassa Ruotsissa Miljöpartiet on nytkin pahimmassa vaarassa pudota peräti 4%:n äänikynnyksen alle. Se merkitsisi pullahtamista kokonaan ulos valtiopäiviltä.)

Eli jos vertaamme Suomen ja Ruotsin koko punavihreitä blokkeja, niin:
Ruotsi (2018): 28,3% + 8,0% + 4,4% = 40,7%
Suomi (2019): 17,7% + 8,2% + 11,5% = 37,4%

Ja tällaisilla kannatuslukemilla sosialidemokraatit sitten hallitsevat niin Ruotsia kuin Suomeakin. (Ja pitävät huolen siitä, että Natoon ei tulla liittymään.) Ja miksi? Siksi, että kummankaan maan uudehkot oikeistopopulistipuolueet eivät saa väännettyä itseään ”salonkikelpoisiksi” wanhojen porvaripuolueiden silmissä. (Paitsi Suomessa hetkellisesti, kunnes taas puoluejohto keikahti muiden silmissä sietämättömäksi…)

Ruotsissa paljon Suomea korkeammat kynnykset näyttäisivät siis kuitenkin olevan nyt nopeasti madaltumassa. Suomessa… No, en haluaisi antaa mitään neuvoja millekään taholle asioissa jotka eivät minulle kuulu, mutta ehkä perussuomalaisten kannattaisi ihan imagosyistä siirtää Jussi Halla-aho syrjään ja valita tilalle vaikka Riikka Purra. Tai joku. Ja sitten voisi ehkä hankkia kuonokopat joillekin pahimmille möläyttelijöille. (Ei nyt muusta syystä kuin siksi, että Halla-aho nyt vain on liian vihattu ja vieroksuttu hahmo, että 80% suomalaisista pystyisi näkemään häntä minkään valtakunnan ministerinä, pääministerinä varmaan kaikkein vähiten…)

 

XXXXXX

 

Onpa inhottavaa puhua täällä puoluepolitiikkaa, kun olen alusta saakka halunnut sitä välttää. Lähinnä siksi, että Suomen Nato -jäsenyyden toteutuminen edellyttäisi nimen omaan kansallista yhtenäisyyttä ja yksituumaisuutta eikä missään tapauksessa eri puolueiden kannattajien ja vastustajien loputonta käsirysyä aiheesta kuin aiheesta toisiaan vastaan.

Sanottakoon tässä yhteydessä myös se, että olen itse niin turkasen huono ”porvari” (Tai lienenkö ”porvari” laisinkaan? Jääköön kaikkia kalvavaksi arvoitukseksi…), että minulle tuottaa hyvin suuria vaikeuksia toivoa mitään oikeiston vaalivoittoja yhtään missään maissa. (Ja kaikkein viimeksi nyt tietenkin Yhdysvalloissa, missä oikeiston voitto nyt merkitsisi ennennäkemättömän hillitöntä katastrofia niin Yhdysvalloille kuin koko maailmanjärjestyksellekin. Ilmankos sitä niin äärioikealla kuin äärivasemmallakin – toivottavasti turhaan – niin kovasti toivotaankin.)

Mutta. Kun kerran ovat sosialidemokraatit ja muut heistä vasemmalle niin Suomessa kuin Ruotsissakin asettuneet kummankin maan Nato -jäsenyyden tulpaksi, niin sitten on vain pakko toivoa teille rökälevaalitappioita. Oma vikanne, arvon demarit. Rakastaisin teitä ellette olisi tässä suhteessa tomppeleita.

Ja minun puolestani nouskaa sitten joskus myöhemmin takaisin valtaan vaikka millaisilla äänivyöryillä, kunhan teette sen vasta kun Suomen ja Ruotsin Nato -jäsenyydet ovat jo ehtineet toteutua. See if I care – ´cos I don´t.

Se puoluepolitiikasta. Ensimmäistä ja toivottavasti viimeistä kertaa puutun aihepiiriin mitenkään, ainakaan yhtään tämän tarkemmin. (Puoluepoliittisiin Nato -kantoihin tutustutaan tosin tässä vielä, kun ne ovat jääneet käsittelemättä.)

 

 

Ruotsalaiset suhtautuvat Natoon myönteisemmin kuin Nato -maiden kansalaiset keskimäärin

 

Katsotaan Pew Research Centerin (Global Attitudes & Trends) mielipidetiedustelujen tuloksia vuodelta 2019:

Ruotsalaisista 63 prosentilla on myönteinen näkemys Natosta, 28 prosentilla kielteinen. (EOS: 8%) (Ideologisesti oikeistolaisista suhtautuu Natoon myönteisesti 79%, keskustalaisista 62% ja vasemmistolaisista 38%.)

Vertailun vuoksi: ukrainalaisista 53 prosentilla on myönteinen näkemys, 23 prosentilla kielteinen. Ja venäläisistä: 16 prosentilla on myönteinen näkemys, 60 prosentilla kielteinen. (Huomionarvoista on, että vuonna 2010 venäläisistä vielä peräti 40% suhtautui Natoon myönteisesti. Sic! Heidät on siis mitä ilmeisimmin ylhäältä päin propagoitu Nato -vastaisiksi vuoden 2014 tapahtumien jälkeen. Eikö olekin mielenkiintoista?)

Nato -maiden kansalaisista Nato -myönteisimpiä ovat nykyään puolalaiset (82%) ja liettualaiset (77%). (Kielteisiä 8% ja 12%). Kielteisimpiä ovat turkkilaiset (myönteisiä 22%, kielteisiä 55%).

Nato -maiden keskiarvo: myönteisiä 53%, kielteisiä 27% (EOS: 20%) Kysely on tehty vain 16 maassa, joten esim. Norja ja Viro puuttuvat.

Ja vielä USA:n lukemat: 52% suhtautuu myönteisesti, 26% kielteisesti.(EOS: 22%). Demokraatit muuten suhtautuvat Natoon selkeästi myönteisemmin kuin republikaanit. Että sekin vielä!

Ketkä sitten missäkin Nato -maassa tai Ruotsissa suhtautuvat Natoon kielteisesti? Millaiset ihmiset tai millaiset poliittiset ryhmät tai suuntaukset? Sitä Pew ei kerro, joten menee valistuneeksi arvailuksi. Kenties kansallismieliset oikeistopopulistit ja toisaalta laitavasemmisto sosialidemokraateista vasemmalle. Ehkä vähän vihreitä. Varmaan enemmän naispuolista väestönosaa, jotka eivät ole kovin viehättyneitä sotilaallisista kysymyksistä. Ja sitten kaikenlaisia muitakin ihmisiä.

Sekään ei tullut Pew:n mielipidetiedustelusta esille mitä tyypillinen Nato -maan kansalainen sitten ajattelee, jos hän ilmoittaa että hänellä on kielteinen näkemys Natosta. Tuskinpa he nyt kaikki ovat sitä mieltä, että koko Nato pitäisi vallan lakkauttaa, arvelisin minä. Ehkä jonkun mielestä puolustusmenoihin hassataan turhan paljon rahaa, kenties jotakuta häiritsee läheisen lentotukikohdan aiheuttama lentomelu. Ehkä joku haluaisi Naton tekevän enemmän jotakin ja/tai vähemmän jotakin muuta.

Pew ei kerro, mutta eipä nyt välttämättä tarvitsekaan. Avoimissa, demokraattisesti hallituissa yhteiskunnissa kansalaiset voivat vapaasti kertoa mielipiteensä mistä tahansa ja väärinajattelijoita ei suljeta vankilaan tai vankileirille. Ja sehän on jo tässä maailmassa ja maailmanajassa puolustamisen arvoinen arvo sinänsä.

 

 

Mitäpä sitten tuumaavat Nato -asioista suomalaiset?

 

Verrataan tosiaan vielä suomalaisten tuntoihin. Kerroin 28.5. kirjoituksessani Maanpuolustustiedotuksen Suunnittelukunnan (MTS) haastattelututkimuksen (29.1.2020) tuloksista.

Kerrataan sen verran, että suomalaisista 57% suhtautuu nykyään sotilaalliseen yhteistyöhön Naton kanssa erittäin tai melko myönteisesti, melko tai erittäin kielteisesti 34%. (Erittäin kielteisesti vain 8%.) (Ja vuonna 2017 suhtautui 61% myönteisesti ja 32% kielteisesti.)

Toisin sanoen me suomalaiset olemme vain aavistuksen verran vähemmän myönteisiä ja aavistuksen verran enemmän kielteisiä kuin ystävämme ruotsalaiset. Veljekset kuin ilvekset, tässäkin suhteessa. Vain itse Nato -jäsenyyttä ruotsalaiset osaavat haluta nykyisin selkeästi enemmän kuin me, jotka luulemme ettei meidän edes kuulu haluta Natoon. No, meidän tapamme olla maailmassa on ehkä perinteisesti ollut vähän erikoinen. Koska meidät on kasvatettu ja höpsitty erikoisiksi.

Ehkä muistutetaan vielä niistä hämmästyttävistä vastauksista, joiden mukaan 96% meistä suhtautuu Ruotsin kanssa tehtävään sotilaalliseen yhteistyöhön myönteisesti ja melko kielteisesti vain 1%. Nato -maiden Norjan ja Tanskan kanssa sotilaalliseen yhteistyöhön suhtautuu myönteisesti 94% ja melko kielteisesti 3%.

Viimeksi ei katsottu puoluepoliittista jakoa, joten katsotaan sitä nyt. Nato -jäsenyyden hakemista tukee (Vuonna 2019, suluissa vuonna 2018):
Kokoomuslaisista: 46% (37%)
Perussuomalaisista: 25% (19%)
keskustalaisista: 18% (17%)
Vihreistä: 15% (23%)
Sosialidemokraateista: 13% (23%)
Vasemmistoliittolaisista: 7% (6%)

Eli edes kokoomuslaisista ei puoletkaan ymmärrä, että jäsenyyttä on ennen pitkää pakko hakea, kun Ruotsi menee jo. Nousua on kyllä ihan vuoden sisällä paljon, mutta sitten vihreissä ja etenkin sosialidemokraateissa laskua aivan käsittämättömän dramaattisesti. (!)

Mutta sitten kun kysytään sotilaallisesta yhteistyöstä, lukemat ovatkin aivan toisenlaiset:

Miten suhtaudutte sotilaalliseen yhteistyöhön koko Naton kanssa?
Kokoomus: Erittäin tai melko myönteisesti: 93%, Erittäin tai melko kielteisesti: 7%. (Erittäin kielteisesti: 0%)
SDP: Erittäin tai melko myönteisesti: 59%, Erittäin tai melko kielteisesti: 31%. (Erittäin kielteisesti: 4%) (EOS: 10%)
Vihreät: Erittäin tai melko myönteisesti: 56%, Erittäin tai melko kielteisesti 28%. (Erittäin kielteisesti: 6%) (EOS: 15%)
Keskusta: Erittäin tai melko myönteisesti: 53%, Erittäin tai melko kielteisesti: 42%. (Erittäin kielteisesti: 3%) (EOS: 5%)
Perussuomalaiset: Erittäin tai melko myönteisesti: 47%, Erittäin tai melko kielteisesti: 49%. (Erittäin kielteisesti: 14%) (EOS: 4%)
Vasemmistoliitto: Erittäin tai melko myönteisesti: 27%, Erittäin tai melko kielteisesti: 69%. (Erittäin kielteisesti 29%) (EOS: 4%)

Aivan kuin koko kansa ajattelisi lapsellisesti, että tätä me saamme haluta, kun tätä Venäjä ei ole huomannut meiltä kieltää. (En minä muuten tätä kykene ymmärtämään, vaikka totta vie olen kovasti yrittänyt.) Koska tämä tilanne on kokonaisuutena täysin järjetön. Siis meidän mielipiteidemme vääntyminen yhtäältä yhteen ja toisaalta aivan toiseen suuntaan.

Käytännössähän siis lähinnä Vasemmistoliitossa on merkittävää kielteisyyttä Suomen Nato -yhteistyötä kohtaan. (Ei kuitenkaan Ruotsi-, Norja- ja Tanska -yhteistyötä kohtaan.) Käy ehkä ymmärrettäväksi, jos kannattajakunta vanhemmasta päästä muistelee, että Venäjähän on nyt sama kuin Neuvostoliitto ennen, joten sille on oltava mielin kielin, koska sieltä se tulee meillekin vielä se sosialismi. Ja sitten on hyvä.

RKP:n ja KD:n kannattajia MTS ei ole huomioinut, kun vastaajia on ollut ilmeisesti liian vähän. Se tiedetään, että RKP:ssä Nato -kannatuksen pitäisi olla vähintään samoissa kantimissa kuin kokoomuksessa. Kristillisistä en muista mitään tietoa koskaan nähneeni; varmaan Nato -jäsenyyden kannatus alamaissa ja sotilaallisen yhteistyön kannatus moninkertainen, samoin kuin meillä muillakin omituisilla.

XXXXXX

Taas on tämäkin kirjoitus jaettava kahtia. Aihepiiristä loput seuraavassa kirjoituksessa otsikolla: ”Suomi, Ruotsi, EU ja NATO. (Venäjästäkin puhutaan, vaikka ei tarvitsisi)”.

Kello käy. Maailma muuttuu. Ruotsalaiset liittyvät Natoon mieluiten yhdessä suomalaisten ystäviensä kanssa, mutta jos suomalaiset ystävät eivät millään kykene ymmärtämään muuta kuin että meidän on nyt vain ihan pakko – jo omankin etumme tähden – jäädä yksin tänne pussin perälle, ylhäiseen yksinäisyyteemme, luovimaan ja pärjäämään ja pitämään vimmaisesti huolta Venäjän keskeisistä turvallisuuseduista – sittenhän tilanne on toivoton ja mahdoton. Eikä suinkaan edes sen paljonpuhutun Venäjän vaan aivan oman, poskettoman hölmöytemme tähden. Asenteiden on pian aika muuttua. Toivottavasti hölmöyden panssari rapisee yltämme ennen kuin on liian myöhäistä ja juna meni jo. Taas kerran ja nyt jo ehkä sen viimeisen kerran.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu