Ukrainan ei välttämättä tarvitse ryhtyä ”isoksi Israeliksi”. Jättiläismäinen Suomikin voisi riittää

Tämä kirjoitus on nyt alusta loppuun puhdasta spekulaatiota. Muutoinkin tässä mennään yltiöpäisesti sodan jälkeiseen aikaan, joka ei toki ole vielä näköpiirissäkään. No, ei se kiellettyä ole, joten menoksi. Rauhanehdoista ja rajoista spekuloidaan joskus myöhemmin, ehkä piankin, mutta ei juuri tällä kertaa.

Lähtökohtana on oletus, että Natossa katsottaisiin, tässä joskus lähitulevaisuudessa, mielekkääksi ”tyynnytellä” tai ”rauhoitella” tai ”tyydyttää” Venäjää, jättämällä Ukrainan Nato -jäsenyys ainakin näillä näkymin ”jäihin”. Tarkemmin sanottuna: jos Yhdysvaltain puolelta katsottaisiin tämänsuuntainen ratkaisu hyväksi. Ja ellei muiltakaan suuremmilta Nato -mailta heruisi (ainakaan nyt tai lähitulevaisuudessa) laajempaa kannatusta Ukrainan Nato -jäsenyydelle.

Tämä siis tietenkin vain yhtenä mahdollisena skenaariona monien muiden joukossa. Ja vasta kun rauhansopimus joillakin ehdoilla on saatu aikaan. Venäjän mahdollisesti loputtomasti ja ”ikuisesti” jatkaman ”jäätyneen konfliktin” oloissahan Ukrainan Nato -jäsenyys ei tule sitten muutoinkaan kysymykseen.

 

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi arvioi jo eräässä keväisessä mediatapaamisessaan, että Ukrainasta on muodostumassa eräänlainen ”suuri israel”. (Verkkouutiset/Heikki Hakala/ 11.4.2022.) Miksei muuten ihan kelpo tavoite, etenkin kun Ukraina on jo väkiluvultaankin neljä ja puoli kertaa Israelin kokoinen. Maanpuolustustahtoakin on vaikka muille jakaa, ja onpa näytetty, että löytyy myös sodankäyntitaitoa ja -kykyäkin.

Huonompi puoli on sitten tietysti tuo ydinasekysymys. Israelilla kun on tietävästi ainakin 90 ydinkärkeä, kuka ties ehkä enemmänkin. Nykyisillä yhdeksällä ydinasevaltiolla ei ole (kenties Pohjois-Koreaa lukuun ottamatta) mitään haluja saada ”kerhoon” yhtään lisää jäseniä. (Ellei sitten myös Pakistanissa nähtäisi mielellään vielä lisääkin ”islamin pommeja”. Tällaisesta ei tosin ole tainnut olla paljon viitteitä.)

Mitä siis voisi olla tulevaisuuden Ukraina, ellei ydinasein varustettu ”suuri Israel”? Miksei esimerkiksi jättikokoinen Suomi? (Siis Suomi ennen Natoon liittymistään.) Väkiluku tasan kahdeksankertainen Suomeen verrattuna (8 X 5,5 = 44 miljoonaa), sodan jo karaisema ja maanpuolustustahtoinen kansa. Ja kun vertaillaan vielä, millaisen puolustuskyvyn pieni Suomi on onnistunut rakentamaan perinteisesti vain noin 1,4 prosentin puolustusmenoilla bruttokansantuotteestaan.

 

Laskeskellaan vähän

 

Reseptihan on lopultakin hyvin yksinkertainen: perustana on yleinen asevelvollisuus. (Voisi toki koskea Israelin mallin mukaan naisiakin.) Mutta jos ei, niin Ukrainallahan olisi (yks´yhteen Suomen mallin mukaan) tulevaisuudessa:

– ”Sodanajan joukot”: 8 X 280.000 = 2.240.000
– Koko koulutettu reservi: 8 X 900.000 = 7.200.000
– Tämän lisäksi Ukrainalla on toki oltava myös riittävä ”sopimussotilaiden” ammattiarmeija, aivan kuten Venäjällä ja liki kaikilla Nato -maillakin. (Toki Suomellakin tulisi olla, mutta ei nyt puhuta siitä.)
– Riittävät ja hyvin huolletut ase-, ammus- ja tarvikevarastot
– Nopea ja tehokas mobilisaatiojärjestelmä, ellei Suomen niin kaikin mokomin vaikka Sveitsin mallin mukaan
. Tykistöä ja raskasta kranaatinheittimistöä: 8 X 1500 = 12.000 yksikköä (Oli jo 3.325 v. 2021)
– Taistelu- ja rynnäkköpanssarivaunuja: 8 X 400 = 3.200 (Oli jo 2.430 v. 2021)
– Panssaroituja miehistönkuljetusajoneuvoja: 8 X 900 = 7.200 (Oli jo peräti 11.435 v. 2021)
– Raketinheittimiä: 8 X 75 = 600 yksikköä
– Ilmavoimat: 8 X 64 = 512 monitoimihävittäjää (USA:n hangaareistakin löytyy varmaan riittävästi vähän käytettyjä F-koneita johonkin sopuhintaan)
– Merivoimat: 8 X 4 = 32 fregatin kokoista ”korvettia”
– ”Riittävä” ilmapuolustus
– Suomesta poiketen jumalaton määrä jalkaväkimiinoja

 

Ynnä muuta, ynnä muuta. Jos kuulostaa äkkipäätään kalliilta, niin säästäkööt vaikka ilma- ja merivoimista. Eiköhän Venäjän (tulevankin Venäjän) varalle hieman vähempikin riitä. Eikä tämänkaltainen arsenaali ole meillekään pekkaa päälle yhtään enempää maksanut, kuin mitä on aikojen saatossa maksanut. (Hävittäjät nyt tietysti aina vähän ”maltaita”, mutta eipä niitäkään nyt yhtenään tarvitse olla uusimassa.) Ja kaikkeahan ei tietenkään tarvitse mistään ulkoa ostaa. Kaikenlaista puolustusmateriaalia pystyy teollisuusmaa kuin teollisuusmaa valmistamaan itsekin.

Tähän lisäksi turvallisuuskumppanuuksien syventäminen niin Naton kuin yksittäisten Nato -maiden kanssa ja yhteistyö tiedustelutiedon, sotilasteknologian ja koulutuksen alalla. Kilpailu Venäjän tulevienkin resurssien kanssa ei ole Ukrainan kokoiselle maalle mitenkään ylivoimainen tehtävä. Valmius torjua Venäjän hyökkäys Ukrainalla oli jo valmiiksi. Suomen mallin mukaan rakennetuilla puolustusvoimilla valmius olisi vielä moninkertainen. Ja jokainen Venäjän tulevakin hallinto ymmärtää, että uusi hyökkäys tulisi sujumaan vielä paljon huonommin kuin tämä tämänkertainen.

 

XXXXXX

 

Ukraina voi olla – ja varmasti onkin – lähitulevaisuudessa hyvin köyhä ja ruhjottu maa. Se köyhyys aiheutuu tietenkin etupäässä Venäjän aiheuttamista tuhoista Ukrainan talouselämälle ja infrastruktuurille. Kaikkien tuhottujen asuinrakennusten, sairaaloiden, koulujen, päiväkotien, siltojen, voimalaitosten ym. ym. jälleenrakennuksessa tulee kulumaan vuosi jos toinenkin. Aikaa ja rahaa. Ukrainalaisten ja muiden eurooppalaisten. Paitsi tietenkin venäläisten.

Koskapa venäläiset nyt kuitenkin ajattelevat, että on yksinomaan reilua, että ukrainalaiset maksavat ihan itse kaikki ne tuhot, jotka me heille aiheutimme. Koska tulihan meillekin valtavat kustannukset niiden tuhojen aiheuttamisesta! (Oletettu venäläinen logiikka.) Ja mitäs pakottivat meidät hyökkäämään, kun eivät jättäneet meille mitään muuta vaihtoehtoa!

Näinhän venäläiset tekivät meidänkin kanssamme: me vain pommitamme, te maksatte viulut, kuinkas nyt muutenkaan. Ja te muuten maksatte meille, kun kerran olitte sotaan syyllisiäkin…

 

Köyhä maa tai ei, jos (tai kun) kansa vastustaa raivoisasti kuulumista millään lailla, koskaan enää, mihinkään Venäjän ”vaikutuspiiriin” tai ”etupiiriin”, Venäjä ei mahda asialle enää koskaan yhtään mitään. Siihen nähden saattaa olla ukrainalaisille itselleenkin vähempiarvoisempi asia, maksavatko venäläiset aiheuttamistaan silmittömistä tuhoista milloinkaan kopeekkaakaan vai eivät. Ainakaan kuolleita ei mikään raha herätä enää henkiin.

Mutta siis siitä Ukrainan mahdollisesta Nato -jäsenyydestä tai -jäsenyydettömyydestä: se, kuuluisiko ”jättiläis-Suomeksi” itsensä muuntanut Ukraina mahdollisesti tulevaisuudessa Natoon tai ei, saattaisi olla lopulta niin Ukrainalle kuin Venäjällekin lähinnä herttaisen yhdentekevä asia. Venäjälle se olisi mahdoton valloitettava tai edes ”kurmootettava” maa kummassakin tapauksessa.

Tässä kirjoituksessa otettiinkin nyt vain ystävällisesti ja empaattisesti huomioon se mahdollisuus, että Ukrainan virallinen Nato -jäsenyys tulisi automaattisesti ja ikuisesti aiheuttamaan kaikille Venäjän tulevillekin hallinnoille aivan suunnattoman ja holtittoman ”kakkahalvauksen” ja järjettömät primitiivireaktiot. Tällä mallilla sekin miellyttävästi ja rauhanomaisesti vältettäisiin.

Ja Natoakin ilahduttaisi varmaan ikihyviksi, että strateginen kumppanimaa Ukraina pystyy jopa yksinään, ”yhden maan mini-Natona”, patoamaan Venäjän tulevatkin mahdolliset laajenemishimot ainakin puolen Euroopan suuntaan. Mikäs sen parempi?

 

Tämä sarjassamme hyviä ideoita, joista saavat kaikki olla aina täsmälleen mitä mieltä haluavat olla.

 

XXXXXX

 

Post skriptum:

 

Mennäksemme käsillä olleesta asiasta ihan kukkaruukkuun, niin tekee mieleni palata vielä aivan äskeiseen merkilliseen keskusteluun, joka koski sodassa hyökkäävän osapuolen ainakin joissakin tapauksissa kuulemma tarvitsemasta peräti kymmenkertaisesta ylivoimasta. Pakko vielä huomauttaa asiasta seuraavaa:

Jos näin olisi, niin kyllä olisivat sodat kautta koko maailmanhistorian olleet todella vähissä. Esimerkiksi hunnit ja mongolitkin olisivat vain joutuneet räknäämään että: ”Ei pahus sentään! Emme me voi millään hyökätä tuonne Eurooppaan, kun emme me millään saa kasattua tarvitsemaamme kymmenkertaista ylivoimaa noita kalpeanaamaisia isoneniä vastaan. Ei auta mikään. Kyllä meidän on nyt vain pakko olla hyökkäämättä, ja jäädä tänne aroillemme kökkimään. Lammaspaimenen hommiin keskittykäämme.”

Sama juttu tietysti esim. maurien ja turkkilaistenkin kanssa. Ja eurooppalaisten ja kaikkien muidenkin hautomien sotien kanssa, maailmansodatkin mukaan lukien. Kukaan ei olisi koskaan rohjennut hyökätä minnekään, ja mukavat rauhantilat olisivat vallinneet ihmisten kesken aina ja kaikkialla.

Puhumattakaan siitä, että jotkut Pizarron tai Cortésin konquistadorit olisivat lähteneet pikkuporukalla inkojen ja azteekkien mahtiarmeijoita vastaan – tai että jotkut britit olisivat voineet ikinä edes haaveilla jonkun Intian valloittamisesta! Aivan hulluja ajatuksiakin! kun ei ole sitä hyökkäykseen tarvittavaa kymmenkertaista ylivoimaa millään konstilla saavutettavissa…

 

Sallittakoon, että nauran. Tai no, nauranhan minä kokolailla yhtenään ilman kenenkään lupiakaan.

 

Kannattaa kyllä. Pidentää ikääkin, sanotaan.

+10

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu