USA: Entäpä jos Yhdysvaltain istuva presidentti ei enää oikeasti haluakaan toiselle kaudelle?

Kuulostaako jo otsikko kovin oudolta? Miten kenenkään päähän voisi edes pälkähtää mitään noin hullua? Etteikö edes haluaisi? Eihän se nyt voi olla mitenkään mahdollista, kun me ”tiedämme” kaiken minkä me ”tiedämme”. Eihän koko ajatus sovi mitenkään siihen narratiiviin joka meidät on saatu omaksumaan ja todeksi uskomaan.

Tunnustan, että aloin itsekin tosissani epäillä koko asiaa vasta sinä päivänä, kun istuva presidentti alkoi tiedotustilaisuudessaan höpistä ihmiseen ruiskutettavasta ”valosta ja desinfiointiaineesta”. Se oli 23. huhtikuuta. Tämän jutun raapustelin pääosin paperille jo viime kesänä, mutta en lopulta vaivautunut nakuttelemaan puhtaaksi ja julkaisukuntoon. Ilmestyköön sitten nyt, kun Amerikan asiat ovat alkaneet meitäkin taas vähän enemmän kiinnostaa.

En voi nyt tietenkään sanoa, että olen elänyt keväästä asti Yhdysvaltain presidentin pään sisällä, mutta pieniä kyökkipsykologisia piipahduksia olen yrittänyt muistaa tehdä sinne aina tuolloin tällöin, yleensä kaiken paremman tekemisen puutteessa. Katsotaan ensiksi mitä me tiedämme hänestä – tai siis mitä me luulemme tietävämme, kun meidän on näin ja näin annettu ymmärtää.

Hän on modernisti ja markkinakielellä sanottuna ”luonut itselleen identiteetin”. Hän saa aikaiseksi. Hän on armoitettu diilintekijä. Hän on arvaamaton – mutta sekin on vain osoitus hänen uskomattoman ainutlaatuisesta fiksuudestaan.

Hän puhuu erikoisia asioita, mutta niin suureen ääneen, että äänestäjät – ainakin yksinkertaisimmasta päästä – uskovat ihastuksissaan kaiken. Onko yksikään Appalakkien hiilikaivostyöläinen saanut vanhaa työtään takaisin? Onko Meksikon rajamuuri jo valmistumassa? (Onhan se, ainakin periaatteessa, ainakin vähän.) Maksaako Meksiko siitä pesoakaan? Heitettiinkö lukuisia ihmisiä murhannut ”Kiero-Hillary” tiilenpäitä lukemaan? Onko Obamacaren korvaavasta paljon, paljon paremmasta terveydenhuoltojärjestelmästä kuulunut mitään?

Ei tietenkään ole. Mutta sillähän ei ole käytännössä mitään merkitystä, jos tosi ja valhe ovat täysin samanarvoisia. Vielä ennen häntä kukaan ei puhunut mitään mistään ”totuudenjälkeisestä ajasta”, koska kukaan ei ollut koskaan osannut kuvitellakaan että sellainenkin aika voisi tulla. Puhuimmeko me ennen häntä sujuvasti ”vaihtoehtoisista totuuksista”? Edes vitsinä? Ei minun muistaakseni. Ei sellaisia asioita ollut ainakaan yleisessä kielenkäytössä olemassakaan. (Paitsi korkeintaan Venäjän hallinnon meriselityksissä kaikesta mahdollisesta maan päällä, mutta silloinkin olemme yleensä käyttäneet hieman erilaista terminologiaa…)

Mutta tärkeää ei siis ollenkaan välttämättä ole se, mikä on totta: Tärkeää on vain se, miltä asiat saadaan näyttämään. Se, miten onnistut narraamaan kaikki uskomaan kaiken senkin mikä ei ole totta.

Mutta pysytään Hänessä. Hän itse olisi myös varmasti hyvin tyytyväinen, jos saisi tietää että mekin täällä puhumme nyt yhtenään Hänestä.

Hän on hyvin kiinnostunut omasta itsestään, omista (oikeista) mielipiteistään, omista rahoistaan, omista pilvenpiirtäjistään, omista hotelleistaan ja golfkentistään, omasta maineestaan, ylipäätään aivan kaikesta minkä hän suinkin voi kuvitella liittyvän häneen itseensä. Koska häntä kiinnostaa lähinnä vain hän itse.

Ehkä näin ollen voisi kuvitella, että häntä kiinnostaa myös hänen oma hyvinvointinsa ja oma onnellisuutensa. (?) Entäpä jos hän onkin, nyt jo 74 -vuotiaana (syntynyt 14.6.1946), ilmeisen huonokuntoisena ja stressaantuneena, pohjattoman kyllästynyt olemaan vielä neljä vuotta lisää pahansuovan liberaalimedian jatkuvan ”noitavainon”, pilkan ja häpäisyn kohteena?

Entäpä jos häntä houkuttaisikin jo päästä vihdoin viettämään ”hyvin ansaittuja” eläkepäiviä rakkaassa Mar-a-Lagossaan, päristellen golfkärryllään ympäri tiluksiaan, kuunnellen palmunlehvien suhinaa tuulessa ja kirjoitellen (ihan ”itse” tietenkin) muistelmiaan, joita parempia yksikään toinen ihminen ei ole milloinkaan kirjoittanut? Maailman parhaita muistelmia maailman menestyksekkäimmästä liikemiehestä ja koko Yhdysvaltain historian parhaasta presidentistä, joka olisi tehnyt Amerikasta jälleen Suuren , ellei häntä olisi petollisesti estetty jatkamasta vielä toisellekin kaudelle.

Miten häneltä vietiin viekkaudella ja vääryydellä, iljettävien sosialisti-liberaalien leppymättömän noitajahdin ja säädyttömän törkeän vaalipetoksen tuloksena hänen suuren visionsa menestyksekäs loppuun saattaminen. Ja siltikin hän oli sentään suurin kaikista presidenteistä koskaan. Ja näin hän saisi kuolla onnellisena, sanellen suurenmoisten, kymmenosaisten muistelmiensa yleviä loppusanoja.

Entäpä jos: hän ei todellisuudessa olekaan se voittamaton supersankari jollaisena hän on halunnut koko maailman pitävän häntä? Entäpä jos hän onkin lopulta vain juuri se vanha ja väsynyt, välillä vähän sekavaltakin kuulostava ja kaiken itseensä kohdistuneen pilkan, häpäisyn ja noitavainon pahasti kypsyttämä ukkeli, joka oikeasti haluaisi vain jo päästä oravanpyörästä pois? Entäs jos: kaikki ei aina olekaan niin kuin meidät on haluttu ohjelmoida näkemään?

Hänkö ei nyt – oikeasti – mitään muuta tulenpalavasti elämältä toivokaan, kuin saada jatkaa samaa, loputtomien noitavainojen vastaista taisteluaan vielä 78 -vuotiaaksi asti? Eipä tietenkään, koska hän on taistelija, joka haluaa aina vain ja ainoastaan voittaa. Eikö niin? Näinhän meidän kuuluu uskoa, eikö totta? Tämä on se tarina, joka meille on myyty. Se on se kaikkein oleellisin osa narratiivia.

Itselläni olisi pakottava tarve – seurattuani hänen viimeaikaisia lausuntojaan – sanoa: ”Paskan marjat ja sekahedelmät”. Mutta nyt kun en tiedä saako Puheenvuorossa sanoa niin, niin en sitten ehkä sanokaan. Mutta ymmärrätte mitä tarkoitan. Minun on aina ollut vähän vaikea uskoa aivan kaikkea mitä kuulen ihmisten höpsivän.

Todellisuudessahan kyseessä on jo kuusi konkurssia läpikäynyt miekkonen, jonka luulisi jo siltä pohjalta oikein hyvin tietävän miltä häviäminen tuntuu. Puhumattakaan niistä piakkoin maksuun lankeavista 300 miljoonan dollarin henkilökohtaisista veloista, jotka kunnianarvoisa New York Times on tähän mennessä onnistunut kaivamaan esille ja julkituomaan. ”Loser!” -sanoisi varmaan presidentti itse kenestä tahansa muusta paitsi itsestään.

 

Mehän uskomme mitä tahdomme

 

Varsin useinhan me kuvittelemme aivan itse ymmärtävämme asioita, joita meidät on vain lahjakkaasti manipuloitu omaksumaan ja ”ymmärtämään”. Heittäydynkö hävyttömäksi ja annan esimerkin, joka takuuvarmasti loukkaa monia? Tai ainakin jotakuta. Miksipä en heittäytyisi. Sana on vapaa.

Christopher Hitchens siteeraa mainiossa bestseller -kirjassaan ”Jumala ei ole suuri -Kuinka uskonto myrkyttää kaiken” (Alkuteos 2007) muuatta Euroopan keskiajan merkittävää filosofia ja teologia William Ockhamia (kuollut ilmeisesti ruttoon 1349 anno domini): ”Meillä ei ole mitään muuta todistetta Jumalan olemassaolosta kuin ihmisten usko”.

Miljardeille ihmisille se on aina riittänyt paremmin kuin hyvin. Monille riittää yhä tänä päivänä ja tulee aina riittämään. Se lisäksi voi tietenkin vielä kuvitella mielessään vaikka millaisia ihmeitä ja ilmestyksiä, mutta perusasetelmahan on kuitenkin juuri tuo, jonka vanha kunnon William -munkki joutui tunnustamaan – ja vielä aikana, jolloin saattoi olla hyvinkin hengenvaarallista edes sanoa ääneen jotakin tuollaista.

Mutta että kaikkeahan me uskomme. Ja helpointa on tietenkin uskoa siihen, mihin kaikki muutkin uskovat. Eiväthän nyt kaikki maailman ihmiset suinkaan voi väärässä olla, eiväthän? Ergo: Yhdysvaltain istuva presidentti on uskomattoman kova tyyppi. joka haluaa vain voittaa. Piste. The truth, the whole truth and nothing but the truth, right?

 

Tilannekatsaus 5.10.2020

 

Mennään niihin vaaleihin ja katsotaan tuoreimmat pollit. Ja vinkataan vielä kerran, että RealClearPolitics -sivustolta löytyy kaikki mahdolliset mielipidetiedustelut, myös ne osavaltiokohtaiset, sitä mukaa kun valmistuvat. Sinne vain tutkimaan tilannetta, jos sattuu kiinnostamaan.

Tuoreimmat pollit lokakuulta:

4.10. (NBCNews/Wall Street Journal): Bidenin johto +14%
1.10. (CNBC/ Change Research): Bidenin johto +13%
Muut: Bidenille +3% – +9%. Jopa Rasmussen Reports antaa 30.9. Bidenille +8%:n johtoaseman. Fox Newsiltä ei näytä olevan enää mitään. Ehkä eivät halua enää enempää pahoittaa presidentin mieltä.

Tämähän ei vielä sinällään ratkaise mitään, koska osavaltioiden valitsijamiehet ratkaisevat. Tärkeistä osavaltioista mm. Pennsylvaniassa ja Floridassa Bidenin kannatus on taas (elokuulta alkaneen notkahduksen jälkeen) noususuunnassa. Tuoreimmat: Florida +5%, Pennsylvania +7%. Ja mikä kaikkein tärkeintä: Hillaryn vuonna 2016 hiuksenhienosti häviämissä Pennsylvaniassa, Michiganissa ja Wisconsinissa demokraattijohto on ollut koko kuluvan vuoden hyvin paljon tukevampi kuin neljä vuotta sitten.

Ja vasta aivan hiljakkoin vaa´ankieliosavaltioihin liitetyissä Georgiassa ja Iowassa Bidenille on viimeksi annettu +2%:n johto. (Syyskuun keskiarvoissa vasta +0,3 ja +0,5%.) Tällä hetkellä tilanne on siis jo se, että sekä vanhoista että uusimmistakin vaa´ankieliosavaltioista vain suuri Texas ei olisi kääntymässä demokraateille, vaikka aivan hiljakkoin jo siltä näyttikin.

Muilta osin näyttää siis edelleen erittäin hyvältä, näin demokraattisilmin tarkasteltuna, ja sietää näyttääkin, sillä kaikessa tapauksessa: istuvan presidentin uudelleenvalinta asettaisi amerikkalaiset ja koko maailman katsomaan yhtä maailman kamalimmista elokuvista: The Return of the Chaos. Kesto: neljä vuotta, ilman mainoskatkoja. Varjele vakainen luoja meitä tältä. Myös Naton ja pienen Suomenkin tähden.

 

Ei valeuutinen. Ei salaliittoteoria. Vain teoria

 

”Joutilailla käsillä piru ilkitöitänsä teettää”, sanoo vanha suomalainen sananlasku. Olkoon siis vaikka niin, että minuun on nyt mennyt piru itse, kun esitän seuraavan ilkeämielisen teoriani presidentin koronatartunnasta.

Ensimmäisestä vaaliväittelystä presidentin covid -tartuntailmoitukseen kului noin kaksi vuorokautta. Väittelyiden järjestämisestä vastaava toimielin ehti jo ilmoittaa sääntömuutoksesta, joka estäisi vastaehdokkaan puheenvuoron häiritsemisen loputtomalla välihuutelulla. Presidentti esitti haisevan vastalauseensa, mutta ei tietenkään voinut asialle mitään. (Näin olen ymmärtänyt.)

Tässä vaiheessa presidentti ymmärtää paremmin kuin hyvin, että häneltä ollaan viemässä hänen ainoa aseensa asiallista vastaehdokasta vastaan ja hänen maailman parhaat aivonsa kehittävät nopeasti juonen, joka pelastaa hänet pälkähästä: ”Nyt! Köhäiskää joku minun päälleni! Hope! Sinä näytät nyt sopivan sairaalta. Tule tänne, istu sedän polvelle ja toimi!”

Sitten mennään heti sairaalaan, minimoimaan mahdollinen kuolemanvaara ja viivytään siellä sopiva aika tai muuten vaan karanteenissa, jotta vältytään lopuilta vaaliväittelyiltä. (Ainakin Miamin väittely 15.10. on nyt peruttu. Nashville 22.10. on kai vielä auki. (?) Varapresidenttiehdokkaiden väittely Salt Lake Cityssä nyt 7.10., TV1 8.10 klo 12.00, pidetään luonnollisesti sovitusti, mutta sinnehän presidentin itsensä ei tarvitsekaan mennä nöyryyttämään itseään.)

Kerätään sympatiapisteitä. Niitä nyt ainakin. Palataan estradille ja räyhätään vielä vähän lisää. Meni syteen tai saveen, ainakin tuli näytettyä, että oltiin vähintään Jair Bolsonaron veroinen kova jätkä, jota eivät pikkuvirukset heilauta. Saapa nähdä millä perusteella kolmaskin vaaliväittely saadaan vielä peruttua, kun karanteeniaikakin ehtii mennä ohi. Varmasti jotakin uskottavaa keksitään tai on jo keksitty.

Vaalitappio uhkaa ja se alkaa vaikuttaa päivä päivältä varmemmalta, mutta sehän ei ole suinkaan paha juttu – ainakaan jos sitä todellisuudessa toivookin. Tärkeää on vain saada kaikki näyttämään Minun Itseni kannalta hyvältä. Tein kaikkeni taistellakseni unohdetun kansan puolesta, kuivatakseni Washingtonin suon, torpatakseni raiskarimeksikolaisten vyöryn maahamme ja tehdäkseni Amerikasta taas suuren. Sosialistiliberaaleja oli vain jo liikaa, joten he onnistuivat katkaisemaan vasta alulle laittamani kehityksen oikeaan suuntaan. Tai oikeastaanhan heitä oli vähemmän kuin minun kannattajiani ja äänestäjiäni, mutta petollisella vaalivilpillä ne jumalattomat ryöstivät minun varman vaalivoittoni.

XXXXXX

Tämä ei ollut valeuutinen. Ei salaliittoteoria. Vain teoria erään presidentin pään sisäisistä tapahtumista. Pelkkä teoria. Tuskin monen mielestä edes kovin uskottava sellainen. Minä saatan olla taipuvainen uskomaankin tämän, mutta sehän on luonnollista, kun teoria on omani. Kenenkään muun ei sitten tarvitsekaan uskoa. Saa uskoa myös narratiiviin, siihen mihin kaikki muutkin.

Jotkut tykkäävät puhua Estonian reijistä tai koronarajoitusten siunauksellisuudesta tai järjettömyydestä, jotkut perussuomalaisten ja toiset vihreiden pöljyydestä. Minä tykkään puhua vähän isommista asioista, kun ne jotenkin ylevöittävät mieltäni enemmän. No, kukin taaplaa tyylillään ja yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä.

Kaikessa tapauksessa: eläköön vapaa sana. Älköön sitä koskaan päästettäkö tukahtumaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu