Valko-Venäjän väärinymmärtämisen lyhyt oppimäärä

Vaihtoehtoinen otsikko olisi tässä voinut olla myös vaikkapa: ”Valko-Venäjän väärinymmäryksen salatut juuret”. Mutta mennään nyt tällä.

Tässä jutussa ei puhuta vain Valko-Venäjästä vaan myös Venäjästä, Natosta ja EU:sta -ja siitä miten taidokkaasti meitä ohjelmoidaan ymmärtämään maailman asioita ja tapahtumia tai tapahtumattomuuksia mahdollisimman perusteellisesti väärin. Ja miten kaikki poskettomimmatkin väärinymmärrykset voidaan ohjata satamaan suoraan Venäjän laariin. Miten luodaan pöyristynyttä järkyttyneisyyttä olemalla ikään kuin suvereenien ihmisoikeuksien asialla -ja rakennetaan lisää hämmennystä ja epäuskoa. Ja kun se tehdään äärimmäisen taitavasti, se luodaan oppikirjamaisesti juuri näin.

Tapahtui niinä päivinä, että maassa nimeltä Valko-Venäjä oltiin pitävinään presidentinvaalit. Näissä vaaleissa jo 26 vuotta vallankahvassa istunut presidentti valittiin jo kuudennelle kaudelleen oikein mojovalla 80 prosentin kannatuksella. Kuten aina ennenkin.

Tätä neljännesvuosisadan kestänyttä näytelmää kärsivällisesti seuranneet kansalaiset alkoivat kuitenkin ”kaikkien” hämmästykseksi vihdoin protestoida, kun riittävän moni vaalikarjan edustaja ei enää tuntenutkaan ketään, joka olisi oikeasti äänestänyt istuvaa ikuisuuspresidenttiä. Ja kun kansa lähti kaduille, ainakaan presidentti itse ei ymmärtänyt lainkaan mitä tapahtui ja miksi. Juuri näinhän siinä usein käy.

Presidenttiä ja hänen politiikkaansa aina tukeneen poliittisen ja taloudellisen ”eliitin” ja valtion turvallisuus – eli väkivalta – koneiston edustajien mielenliikkeistä emme tiedä vieläkään – kolme viikkoa vaalien jälkeen – varmaksi mitään. Taitoahan se varmasti vaatiikin: yrittää nyt miettiä miten olla tekemättä mitään, mikä voisi vaarantaa oman aseman ja keventäisi vielä rahapussinkin. Jollakin Venezuelan ”eliitillä” ja väkivaltakoneistolla on ollut selvästi vastaavanlainen ongelma käsissään jo todella kauan. Tällaisten tilanteiden ratkaisut eivät näytä olevan helppoja koskaan eikä missään.

Mutta sitten tullaan siihen, että Suomessakin järkytytään sydänjuuria myöten, kun EU -johtajat ja Nato -johtajat eivät sano mitään, kun ”Venäjän aseistetut joukot ovat valmiina miehittämään Valko-Venäjän ´tarvittaessa´.” Kun pitäisi oikein lyödä nyrkkiä pöytään ja suorastaan huutaa, että ”Venäjän aseistetut joukot eivät saa mennä Valko-Venäjälle! Valko-Venäjällä on oikeus olla suvereeni valtio ja mikään maa ei saa sotilaallisesti puuttua Valko-Venäjän asioihin!”

Ja sitten kun kukaan ei huuda mitään eikä se onneton Nato edes ”kuhise” siellä Valko-Venäjän rajoilla, niin sitten ollaan syvästi järkyttyneitä ja – hupsista – sitten päädytäänkin hämmästyttävään johtopäätökseen, että ”Lännen äänettömyys todistaa Putinin hallitsevan suvereenisti ja hän saa tehdä mitä haluaa! Kun paperitiikeri-Nato ei julistakaan mitään ja seuraa vain aivan ´paskat housuissa´ tilannetta”.

Ja sitten laajennetaan vielä tämä ”ymmärrys” käsittämään myös Suomea (yllätys, yllätys), kun ”Suomi on siis lännelle myös ihan sama! Ihan sama! Putinilla on lupa tehdä mitä tykkää!”

Ja kommenttiosiossa vielä kompataan tätä lännen ”heikkoutta ja pelokkuutta”. Kun kaikki vain ”pelkäävät sotaa niin paljon, että Baltian maatkin ovat mennyttä siinä vaiheessa, kun Venäjä tulee siihen tulokseen, ettei Nato aio niitä oikeasti puolustaa, saati takaisin vallata”.

Näin. Eli kun vain Venäjä ei siis pelkää sotaa ollenkaan, niin näinhän tässä aukeaa mukavasti kaikkivaltias Putinille väylät hyökätä aivan minne mielii ja valloittaa vaikka koko maailma, kun kaikki vain pelkäävät Venäjää ja sotaa, niin ettei mitään määrää.

XXXXXX

Oma päällimmäinen ajatukseni oli tässä vaiheessa kirjaimellisesti ja sanatarkasti seuraava: ”Ei herramme Jeesuksen pyllyn tähden! Ei kai nyt kukaan suomalainen voi ymmärtää jotakin Valko-Venäjää ja siinä sivussa vielä Natoa, EU:ta ja Venäjääkin näin perusteellisen kammottavalla tavalla vinksalleen?”

Ja vastaus on, että kyllä aivan ilmeisesti voi. Mutta sitten epäilykseni heräävät. Miksei suomalainen saata ollakin aivan rehellisesti järkyttynyt Naton ja EU:n puuttumattomuudesta Valko-Venäjän tilanteeseen, jos nyt ei vain ole mitään käsitystä maan poliittisesta asemasta Euroopassa, eikä oikein mistään muustakaan?

Mutta nuo johtopäätökset lännen pohjattomasta surkeudesta ja Putinin noususta tekemään aivan mitä tahtoo… No, kutsuttakoon minua vaikka fakki-idiootiksi ken haluaa, mutta vainuni johdattaa koko ajatusrakennelman suoraan eräälle tietylle sylttytehtaalle. Tiedätte mistä puhun.

Tällaisten erikoisten ajatusten levittäjät eivät varmaankaan – puhun tässä hyväuskoisena hölmönä – ollenkaan edes ymmärrä levittävänsä aivan puhdasta putinistista venäläispropagandaa räikeimmillään, kun ovat (ehkä) aivan tosissaan huolissaan lännen puuttumattomuudesta Valko-Venäjän asioihin. Tai sitten ymmärtävät paremmin kuin hyvin. Emme saa varmaan koskaan varmaksi tietää. Sanoma menee kylläkin läpi täysin suodattamattomana: Venäjä on taas tässäkin osoittanut vastaansanomattomasti lännen surkeuden ja avuttomuuden.

Tieto on valttia – ja saattaa jopa lisätä ymmärystä

Lähdetään liikkeelle siitä monille tuntemattomasta tosiasiasta, että Venäjällä on ikioma miniatyyri-Natonsa. Se nimi on ODKB (Organisatsija Dogovora o Kollektivnoi Bezopasnosti), englanniksi CSTO (The Collective Security Treaty Organisation). Se on astunut voimaan vuonna 1994 ja siihen kuuluu nykyisin kuusi maata: Venäjä, Valko-Venäjä, Armenia, Kazakstan, Kirgisia ja Tadzhikistan. (Vuonna 1999 järjestöstä erosivat Azerbeidzhan, Georgia ja Uzbekistan.) Viidestätoista entisestä neuvostotasavallasta siihen eivät siis ole koskaan kuuluneet: Viro, Latvia, Liettua, Ukraina, Moldova ja Turkmenistan.

Eli Venäjällä on kuin onkin kavereita. Muitakin kuin vain Syyrian Hafez al-Assadin hirviöhallinto. Ei nyt mitään poliittiselta, taloudelliselta tai sotilaalliselta kannalta merkittäviä maita, mutta on nyt kumminkin. Ja annetaan toki kaikin mokomin Venäjälläkin olla kavereita, että eivät nyt joudu olemaan aivan yksin maailmassa.

Siitä, onko missäkin Venäjän viidessä liittolaismaassa millainenkin kansan kannatus liittoutumiselle Venäjän kanssa, minulla ei ole mitään tietoa. Parlamentit asioista ovat varmaan päättäneet, elleivät sitten autoritäärisemmät johtajat vielä pienemmissä piireissä. (Valko-Venäjällä gospodin Lukashenkahan aloitti pitkän työrupeamansa juuri tuona vuonna, 1994.) Ja kuten kaikki hyvin tiedämme – tai kuten meidän kaikkien ainakin kuuluisi tietää – Juuri Valko-Venäjähän ei ole vain puolustusliitossa vaan peräti valtioliitossa Venäjän kanssa. Että sellainen, sanoisinko, aika diminutisoitu ”suvereniteetti”.

XXXXXX

Lähdin kesällä 1992 omalla autollani Via Balticaa etelään, Puolan, Thekkoslovakian ja Unkarin maille, ihan mielenkiinnosta katselemaan miltä itäisessä Keski-Euroopassa mahtoi sosialismin jäljiltä näyttää. Viihdyin reissussa lopulta kuukauden, kun kaikki Wienit ja Berliinitkin oli tietysti nähtävä. Ja kun enimmäkseen oli kovin halpaakin kaikki. Ja ystävällisiä ihmisiä, jotka eivät olleet kovin paljon länsituristeja ehtineet nähdäkään.

Puolasta muistan elävästi miten kirjaimellisesti kaikkialla liehuivat siniset EU:n tähtiliput. Kansan tahtotila näytti jo sen puolesta enemmän kuin selvältä. Suuren itäisen naapurikansan loputon dominanssi sai nyt vihdoin jäädä historiaan ja umpikatolisen maan oli päästävä vihdoin länteen, minne kansa katsoi maan itsestään selvästi kuuluvan.

Kuluneen kolmen viikon mittaan suomalaisetkin Valko-Venäjän kirjeenvaihtajat ja toimittajat ovat välillä maininneet, kuin jotenkin erikoisena asiana, että vaikka Minskiin kokoontuisi 200.000 mielenosoittajaa, niin niitä EU:n tähtilippuja ei näy missään. Aivan kuin se olisi kovinkin ihmeellinen asia. Mutta kun ei se ole.

Amerikkalainen politiikan tutkija Samuel P. Huntington jakaa kirjassaan ”Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys” (1996, suomennos 2003) maailman yhdeksään sivilisaatioon. Joidenkin kriitikoiden mukaan jaon voisi tehdä vain kuuteeen, jos Kiina lasketaan kuuluvaksi buddhalaiseen ja Latinalainen Amerikka sekä kristitty Afrikka länsimaiseen sivilisaatioon. (Muut: islamilainen, hindulainen ja Japanin shintolainen.)

Kristikunta on kuitenkin Huntingtonillakin jaettu länsimaiseen ja ortodoksiseen sivilisaatioon, joten käytetään tuota jakoa pohjana tässä. Eli vaikka länsimaisen eli roomalais-katolilaisen/protestanttisen ja toisaalta kreikkalais-katolilaisen eli ortodoksisen sivilisaation välillä on tietysti paljonkin yhtäläisyyttä, niin paljon erojakin löytyy, ei vähiten kirkkokuntien ja sitä myöden sivilisaatioiden historiasta.

Käsittelen tätä idän ja lännen kirkkojen ja niiden muovaamien kulttuurien eroja vielä myöhemmin aivan omassa kirjoituksessa, joten ei puututa siihen nyt enempää. Tokihan Natossakin on jo ortodoksimaita, vanhimpana Kreikka, sittemmin myös Romania, Bulgaria ja Monte Negrokin, EU:ssa vielä Kypros. Eikä unohdeta, että ortodoksimaat sellaiset kuin Ukraina ja Georgiakin ovat ilmaisseet ja niinkin varhain kuin v.2002 halunsa liittyä Natoon. Mutta olisi ehkä länsimaisittain hieman omahyväistä kuvitella, että sittenhän valkovenäläistenkin täytyy haluta Natoon ja varmaan EU:hunkin nyt, tässä ja heti.

Kun eivätpä he nyt ainakaan kovin hirmuisen intomielisiltä Nato- tai EU -fanaatikoilta vaikuttaisi. Olisivat ilmeisesti kovin onnellisia, kun saisivat pitää edes vapaat vaalit, joiden tulosta ei kukaan diktaattori enää mieleisekseen peukaloisi.

Näin olen ollut ymmärtävinäni. Mitä muuta luulen tietäväni? Kaikenlaisia asioita. Kuten että valkovenäjän kieli on toki olemassa, mutta sitä käyttää ehkä 10% kansasta. Loput puhuvat ihan vain venäjää. Eroavatko valkovenäjän ja ukrainan kielet venäjästä enemmän vai vähemmän kuin ruotsi norjasta? Mahdoton sanoa, kun olen lukenut vain lukion lyhyen venäjän (40 vuotta sitten), enkä niin muodoin kykene mitenkään erottamaan kuultuja kieliä toisistaan. Menee täysin niin sanotuksi ”luullun ymmärtämiseksi”.

XXXXXX

Vaikka Venäjä saikin valkovenäläisten asuttaman alueen hallintaansa vasta Puolan jaoissa vuosina 1772, 1793 ja 1795, väestö oli jo kauan sitten omaksunut ortodoksisen uskon, joten assimiloituminen Venäjään tapahtui paljon kivuttomammin kuin itse Puolan ydinalueilla, jotka liitettiin Venäjään vasta Wienin kongressissa v.1815. Katolinen Puola vierasti uusia idän herroja niin, että Puolan autonomia lakkautettiin jo ensimmäisen kapinavuoden (1830) jälkeen. Sen jälkeen ”Veikselin maakunnat” olivat vain Venäjän imperiumin valloitusmaita (kuten Baltian maatkin -ja Suomi). Valko-Venäjä solahti osaksi Venäjää monin verroin helpommin.

Tuon aikaisen maailman me näemme tänä päivänä. Se on olemassa olevaa todellisuutta. Uskoipa kukaan enää itse jumalaan tai ei, juuri ne uskonnot ovat muovanneet meistä sen, mitä me olemme kulttuurisesti tänä päivänä. Meille suomalaisille Venäjä on yhtä vieras kulttuuri kuin se on virolaisille, latvialaisille, liettualaisille ja puolalaisille, olimmepa sitten kulttuurikatolilaisia tai -protestantteja. Valkovenäläisille taas Venäjä on se läheisin kulttuuri, äiti Venäjä, jonka rinnalla on taisteltu suurissa isänmaallisissa sodissa niin maahan tunkeutuvia ranskalaisia kuin saksalaisiakin vastaan. Me emme voi muuttaa valkovenäläisiä miksikään toisiksi. Aivan yhtä vähän kuin Venäjä voi koskaan muuttaa meitä suomalaisia, baltteja tai puolalaisia miksikään toisiksi.

XXXXXX

On siis paha virhe kuvitella, että aivan kaikki maailman kansat haluavat välttämättä liittyä EU:hun ja Natoon, kun eivät kaikki suinkaan halua. Vielä paljon pahempi virhe on kuvitella, että on jotenkin lännen ”velvollisuus” huutaa nyt naama punaisena Venäjälle, että Valko-venäjällä on oikeus olla ”suvereeni valtio”, jonka asioihin mikään maa ei saa puuttua sotilaallisesti.

Jussi Konttinen kirjoitti juuri tänään Helsingin Sanomissa asioista niin kuin ne ovat, otsikolla ”Venäjän vankina. Demokraattinen Valko-Venäjä olisi Kremlille vaarallinen ennakkotapaus, joka ei saa onnistua”.

”Diktatuurista huolimatta valkovenäläiset ovat tottuneet asumaan valtiossa, jonka asiat päätetään Minskissä eikä Moskovassa. Viime vuonna kyselyssä alle neljä prosenttia kannatti maan liittämistä Venäjään. Maa on silti kytketty itänaapuriinsa paksulla kettigillä. Mailla on valtioliitto ja yhteinen puolustus. Jotta Valko-Venäjä olisi vapaa valitsemaan, Venäjän olisi muututtava ensin.”

Tai sitten valkovenäläisten esimerkki riittääkin vaikuttamaan venäläisiin. Ei varmaan vielä huomenna, mutta kenties jo viiden tai kymmenen vuoden aikajänteellä. Tai vielä joskus tällä vuosisadalla. En pitäisi ollenkaan mahdottomana, pikemminkin todennäköisenä kehityskulkuna.

Muttaettä: kun se Valko-Venäjän ”suvereenisuus” on niinkin veteen piirretty viiva kuin on, niin on täysin epärealistista odottaa, että EU- ja Nato -johtajat lähtisivät kovin voimallisesti puuttumaan Valko-Venäjän (tai Venäjän) sisäisiin ja/tai keskinäisiin asioihin.

Kansainvälinen politiikka on aina ollut ja on aina oleva mitä suurimmassa määrin reaalipolitiikkaa. Jos asiantila ei jotakuta miellytä, kannattaa muistaa, että sen realipolitiikan vaihtoehto olisi kaaos. Joka taas saattaisi olla vielä tuhannesti epämiellyttävämpi olotila.

Ja kun venäläiset ymmärtävät, että Nato ja EU eivät puutu heidän, heidän valtioliittojensa ja sotilassopimuksiensa piiriin kuuluviin asioihin, tällöin Venäjän on helpompi ymmärtää se, että ei ole millään tavalla Venäjän asia puuttua EU- ja Nato-maiden sisäisiin tai keskinäisiin asioihin. Ja näin maailman kuuluukin maata.

Älkäämme siis täällä lännessä kysykö: ”Mitä me voimme tehdä Valko-Venäjän puolesta?” Kysytään mieluummin mitä valkovenäläiset voivat tehdä itsensä puolesta. Ja ehkä lopulta – aikojen saatossa – jopa koko Venäjän puolesta.

Muutos voi olla hyvinkin toivottavaa, siis jos sattuu olemaan demokratian kannattaja. Mutta aina kannattaa muistaa toivoa, että muutokset ovat mahdollisimman rauhanomaisia. Muun kaltaisen muutoksen toivominen on kaiken epäviisauden alku.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu