Yhtään ei huvittaisi ennustaa, mutta menköön nyt tämän kerran, kun taas luulen tietäväni (USA)

Nimittäin tuon ilmeisesti kait jo viimeistään ylihuomenna tiistaina julkistettavan Yhdysvaltain seuraavan varapresidentin nimen. Joka ei siis ole herra Vance vaan joku aivan muu. Mutta kuka?

Helsingin Sanomat nosti 1.8. framille viisi ”kärkiehdokasta”: Pennsylvanian kuvernööri Joshua Shapiron, Arizonalaissenaattori Mark Kellyn, Bidenin hallinnon liikenneministeri Pete Buttigiegin (Buddizedz), Kentuckyn kuvernööri Andy Beshearin ja Minnesotan kuvernööri Tim Walzin. Plus hyvän joukon ehdokkuudesta jo kieltäytyneitä tai eri syistä muuten vain ”huonompia” ehdokkaita.

Vaan nyt kun ennustetaan, niin katsotaan vain näitä viittä. Kuvernööri Beshear: valtakunnallisesti näistä ehkä vähiten tunnettu nimi perinteisesti republikaanivoittoisesta osavaltiosta, kuvernööri Walz taas jo valmiiksi kohtuullisen varmasta demokraattiosavaltiosta. Näitäkin (ja juuri näitä) asioita on ollut pakko punnita – ja saatte uskoa että on jo punnittukin ihan väsyksiin asti. Pitkää päivää ovat demokraattien strategit nyt joutuneet vääntämään, mutta sehän toki kuuluu toimenkuvaan.

Jäljelle jäävät siis herrat Shapiro, Buttigieg ja Kelly. Kaikkia on eri yhteyksissa kovasti kehuttu niin sanomisistaan ja tekemisistään kuin tekemättä tai sanomatta jättämisistään, joten varmaan oikein hyviä ihmisiä kaikki. Vaan sitten tulee mutkia matkaan.

Erinomaisen suosittu Shapiro olisi mies paikallaan varmistamassa tärkeimmän vaa´ankieliosavaltio Pennsylvanian valitsijamiehet Harrisin taakse, mutta mutta: ”hartaaksi juutalaiseksi” luonnehdittu ehdokas lienee liian suuri riski. Tähän päivään mennessä (pian 250 vuoteen) amerikkalaisille ei ole kelvannut kuin kaksi katolilaistakaan presidenttiä (Kennedy & Biden). Juutalainen varapresidenttiehdokas nyt (ja presidenttiehdokas sanokaamme kahdeksan vuoden kuluttua) on todennäköisesti liian monille amerikkalaisille liian vieras ajatus. Varsinkin kun itse presidenttiehdokkaan aviomies ja (täällä Blogistaniassa kovin suosittu) ulkoministeri Antony Blinkenkin ovat jo.

Kaikki amerikkalaiset demokraatitkaan eivät ole mitään umpiliberaaleja. Joukkoon mahtuu myös suuret määrät monin tavoin hartaita kristittyjä, niin latino- kuin muitakin katolilaisia, valkoisia ja mustia protestantteja ja vaikka millaisia arvokonservatiiveja, jonkun verran jopa oikein kovia palestiinalaisfanejakin. Vielä vuonna 2020 Yhdysvaltain väestöstä 64% kuului johonkin kristilliseen kirkkokuntaan, uskontokuntiin kuulumattomia oli 30% ja muita yhteensä 6%. Vähänkään varman päälle pelattaessa Shapiro lienee kokolailla mahdoton valinta.

Jos mahdollista niin vielä Shapiroakin valtakunnallisesti tunnetumpi Pete Buttigieg on tullut tunnetuksi monenlaisista hyvyyksistään, taitavuuksistaan ja muista erinomaisuuksistaan. Sitten tulee vain se iso mutta. Tänä päivänäkin hän on koko Yhdysvaltain historian ensimmäinen avoimesti homoseksuaali ministeri. Valittaen lienee pakko todeta, että on aivan liian suuri hirvityksen kauhistus liian monille (ainakin miespuolisille) demokraattienkin mustille ja latinoäänestäjille. Ja arvattavasti joillekin muillekin. Yhdysvallat ja Suomi ovat kaksi eri maata -ja joiltakin osin vähän erilaistakin maata. Se mikä (jo melkein) toimi meillä, ei ollenkaan välttämättä toimi heillä.

Yhdysvaltain tuleva ensimmäinen naispresidentti – ja vielä ”värillinen” naispresidentti – tarvitsee siis aisaparikseen ihan mahdollisimman ”tavallisen” valkoisen protestanttimiehen. Jäljelle taisi siten jäädäkin vain se Arizonan senaattori Mark Kelly, sentään astronautti, laivaston hävittäjälentäjä ja kommodori evp. Veteraanit ovat aina arvossaan, eikä ole kuulemma ihan huono suustaankaan.

Tässä oli siis lyhykäisyydessään allekirjoittaneen ennustus. En viitsi lähteä enää vakuuttelemaan, että olen ihan tavallinen (länsi)eurooppalainen arvoliberaali enkä yhtään rasisti, antisemitisti tai homofoobikko, vain toisinaan kaikenlaisia jänniä juttuja huvikseni laskeskeleva ja laskelmoiva realisti.

Jos meni ihan pieleen, ja ylihuomenna saammekin kuulla. että herra D.Trumpin kaatoon nouseekin Harrisin aisapariksi amiraali evp. William McRaven, Minnesotan senaattori Amy Klobuchar tai Georgian senaattori Raphael Warnock, niin sitten meni pieleen ja lupaan hävetä silmät päästäni ihan itsekseni.

Ja jos olin kuin olinkin oikeassa, niin lupaan että en tule tänne enää erikseen omaa erinomaisuuttani pörhistelemään ja kissan häntää nostelemaan.

”Omakehu haisee ja happaanee, vaik` on talvi ja pakkaanee” -rallatettiin muinoin koulun pihalla aina jos joku teki sen kardinaalivirheen, että meni kehumaan itseään jostakin. Oli ihan toimiva rokotus. Vielä wanhoilla päivilläänkin muistaa (ainakin lähes aina) olla kehumatta itseään mistään koskaan.

No, ”Huomenna on päivä uus, ja ens viikolla kuus”. Ja ihan kohta olemme kaikki taas edes joistakin asioista viisaampia ja tietäväisempiä kuin nyt. Modernin tulevaisuudentutkimuksen hauskin puolihan onkin juuri se, että ”aika näyttää”.