Sahurien sitkeä suku

Sakari Siltalalta ja Teemu Keskisarjalta on ilmestynyt kirja Kun niin perkeleesti sahaa – Kopran sahasuvun historia, Siltala 2021, 197 s. Se on lähes uskomaton sankaritarina yritteliään ja vaikeuksien edessä perään antamattoman sinnikkään sahurisuvun vaiheista, mihin Keskisarjan kirjoitustapa hyvin istuu. Tekstiä ryydittävät asianosaisten lausumat sekä runsas kuvitus.

Karjalan asukkaat olivat yritteliäitä, elämän laatuhan vain siten parani. Kopran suvun miehillä sahaaminen oli verissä jo ennen kuin teollisuutta oli hädin tuskin edes keksitty. Juho Kopra sekä hänen poikansa Sakari toimivat 1800-luvulla Karjalan Valkjärvellä käsi- ja vesivoimalla pyörivien laitteistojen ”kyläsahanhoitajina”. Kolmas sahaileva polvi oli vuonna 1869 syntynyt, monitoiminen Matti Sakarinpoika Kopra.

Mahtavan Vuoksen vaatimaton sivujoki pyöritti myllyä ja Koprien sahaa. Synergiaakin löytyi sovun antaessa sijaa molemmille. Sittemmin näitä ”mitättömiksi” luonnehdittuja sahoja syntyi Valkjärven pitäjään 1900-luvun alulla toistakymmentä. Sähkö- ja polttomoottori alkoivat kuitenkin jo syrjäyttää vesivoiman. 

Vuonna 1906 syntynyt, oman kannettavan sirkkelin hankkinut Teodor ”Teutori” Kopra oli pirtun myynnin ohella muutenkin monipuolinen yrittäjä. Isä Matti kuoli vuonna 1938. Teutori peri hiukan varoja, mikä vauhditti sirkkelihommia.

Koprille tuli pikalähtö Talvisodan alta. Toiselta silmältään nuorena sokeutunut, sotimaankelpaamaton Teutori paluumuutti takaisin käynnistäen jonkinlaista sahaustoimintaa. Sitten koko Valkjärvi oli ”mänt´ lopullisesti”.

Kahdessa evakkomatkassa ja kymmenkunnassa muutossa hävisi kaikki muu ammattitaitoa ja sirkkeliä lukuun ottamatta. Sahurille riitti 1940-luvun lopulla töitä. Laajempaa yritystä mielinyt Teutori hankki vaurioituneen kehäsahan. Varat olivat vähissä. Sirkkelin remmin katkettua piti odottaa neljästä lapsesta saatavia lisiä. Koprat painoivat täyttä työviikkoa maanantaista lauantaihin. Sunnuntaina mitattiin ja ostettiin puuta. Koulupäivän jälkeen pojat Keijo ja Tenho siirtyivät suoraan sahan töihin.

Vaatimaton käsi- ja pienteollisuuslaina auttoi investoimaan Juupajoen Korkeakoskelle, missä rakennustelineet olivat pian jatkuvasti pystyssä. Saha pärjäsi ja kasvoikin. Teutorin elämäntie katkesi kesällä 1964 jättäen neljä lasta orvoiksi. Sahan ennustettiin kaatuvan, mutta parikymppiset pojat käärivät hihansa. Sitten Korkeakosken saha myytiin. Se lienee ollut ainoa sahakauppa, josta myyjä sai rahaa.

Jouten ei vieläkään voitu olla. Koprat ostivat tuotekirjoltaan monipuolisen Vierumäen teollisuuden, joka modernisoitiin uusinvestoinnein. Toiminta laajeni Heinolaan sekä Lahteen ja ostettiin Otavan saha. Versowoodiksi ristitty yritys kasvoi kahdessa vuosikymmenessä Suomen suurimmaksi yksityiseksi sahayhtiöksi. Ostettuaan Vapolta Hankasalmen sahan se oli jo Stora Ensoa suurempi ja yhtä suuri kuin UPM sekä aivan Metsä Groupin kintereillä.

Suomalainen sahateollisuus jakautui suuryrityksiin ja yksityisten yrittäjien sahoihin. Niiden välillä esiintyi jopa naurettavuuksiin mennyttä kitkaa. Alalle tunnusomaista olivat laidasta laitaan heittelevät suhdanteet. Kilpailu oli raakaa ja käytetyt keinot ikäviä. Suursahojen  julistama ”hakesota” esimerkiksi yritti estää Kopran sahojen jätetoimitukset jatkokäyttäjille.

Tenhon päätettyä ”tämän olevan tässä” veljeksille tuli ero. Hän otti rahat ja meni menojaan. Keijo ei malttanut luopua yrityksen ohjaimista ja pojat Pekka ja Ville riitautuivat keskenään. Ville jäi toimitusjohtajana Keijon päsmäröitäväksi.

Nyky-Versowood on Suomen suurin mekaanista puunjalostusta harjoittava perheyritys. Konsernin liikevaihto on lähes 500 miljoonaa euroa ja työntekijöitä lähes 800 kahdellatoista paikkakunnalla. Versowood valmistaa raakapuusta sahatavaran ohella erilaisia jatkojalosteita: höylättyjä, kyllästettyjä, lujuuslajiteltuja, sormijatkettuja ja maalattuja puutuotteita, liimapuuta, puusiltoja, meluaitoja, puhelin- ja sähköpylväitä, puupellettejä sekä erilaisia puupakkauksia. Vientiä yrityksellä on yli 60 maahan, joten ulkomaillakin oli käytävä asiakkaita tapaamassa.

Yrityksen jättänyt Pekkakin palasi takaisin alalle ostamalla ensin Raunion ja sen jälkeen Ahlströmin Pihlavan sahat, joista muodostettiin Westas yhtiö.

Korpien yrityksiä johdettiin tulevia tilanteita kaukonäköisesti ennakoiden. Toki virheitäkin sattui ja onnea tarvittiin, kuten valuuttalainan siirtäminen markkamääräiseksi pari päivää ennen vuoden 1992 devalvaatiota. Menestymisen takana oli terveen järjen käyttämisen ohella laitosten tekniikan jatkuva uudistaminen. 

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu