Hölmöläiskomedia jatkuu…

1976. Outokumpu oli laivan nimi. Hyvä yhteishenki häiriintyi, kun kansimieheksi pestattiin lappalainen. Hän oli pienikokoinen, sitkeä ja mustatukkainen. Hän oli erilainen, se riitti kiusaamisen syyksi.

Ajankulukiusaa vai biologista sodankäyntiä?

Oli miten oli. Puuutuin asiaan, kun hänet meinattiin pahoinpidellä. Välini muuhun laivaväkeen jäähtyivät.

Amerplast, 1986. Olin koneenhoitajana. Hoidin hommani hyvin. Olin nuori. En juonut, en tupakoinut. Olin asiallinen. Olin tavis, joka kirjoitteli runoja. Niitä oli julkaistu paikallislehdissä. Sekä jokunen novelli aikakauslehdissä.

Olin siis kuitenkin erilainen. Ja veljenpoikani kaveri oli hommissa viereisellä osastolla. Hän levitti minusta perättömiä juttuja. Ajankulukiusaa vai biologista sodankäyntiä?

 Huhuilija päätyi itsemurhaan. Hän oli pieni ja pyöreä. Surullisen hahmon ritari. Muutama tehtaalainen härnäsi häntä päivittäin. En välittänyt hänen, enkä muidenkaan paskapuheista.

Lopetin tehdahommat 1987. Pari vuotta myöhemmin palasin sinne. Tein muutaman lehtijutun entisistä työkavereistani.

Hölmöläiskomedia jatkuu. Huomenna.