Banaanit sänkyyn! Poistaako raha työuupumuksen?

Rahaa, ruokaa tai ruumisarkku!

Luin äsken erään lähihoitajan kirjoituksen. Hän on ollut vanhustyössä melkein 20 vuotta. Käteen jää liksaa vähän alle 1600e/kk. Hän kärsii usein  vuorotyön jälkeisestä työuupumuksesta.

Palkkakehitys eri aloilla, kun otetaan tarkasteltavaksi 40 vanaveteen jäänyttä vuotta. Timpurit, pankkivirkailijat, teollisuustyöntekijät, farmaseutit…

On selviö, että lähes kaikki haluavat lisää rahaa, mutta mielestäni 1600 euroa kuukaudessa  ei ole mikään huono liksa. Eikä raha työuupumusta poista. Kyse taitaa olla huonosta johtamisesta. Liian pienistä henkilöresursseista.

Hoitoalan ihmisiä arvostetaan, eikä syyttä. He ovat ammattitaitoisia osaajia. Heidän työmoraalinsa on korkea.

Tietenkin raha rauhoittaa. Ja muun muassa suloiset lastenlapset, uusavuttomat laiskiaiset, haluavat, että banaanit tuodaan heille aamuisin sänkyyn. Mummot ovat heidän mielestään olemassa sitä varten, että he jakavat heille ison osan palkastaan.

Ja sitten on olemassa Suvi-Anne Siimeksen kaltaisia ihmisiä, kädellisiä. Vasemmistolaisia, joiden mielestä on ihan oikein, että muun muussa eläkepomot imuroivat kuukaudessa kymmeniä tuhansia tililleen. Hoitajat ovat päteviä. Ovatko kaikki johtajat todella sitä? Kuinka erinomainen työntekijä Suvi-Anne Siimes on, verrattuna muihin ihmisiin?

 

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu