Bluesia Pieksämäen asemalla…

smart

”Tänne jäin, tänne jäin tuska mielessäin, milloin menee junia kotiinpäin…”  Juicen menevässä kappaleessa, Bluesia Pieksämäen asemalla, sydän ja sielu huutaa toivottomuutta. Pois pitäisi päästä. Ja äkkiä!

Juttelin kesällä naisystäväni kanssa tulevasta kesästä. Mietimme paikkoja, joissa olisi mukava käydä yhdessä. Pieksämäki oli mukana mietteissämme.

Toiveet toteutuvat joskus… Facebookin  tietojen mukaan olin ollut jo 3 päivää sitten Pieksämäellä ja olen siellä yhä nyt, 15.1.,kun kello on 14.36.

Naisystäväni oli tänään kaupassa. Messengerin merkkivalo väitti, kuten monia kertoja aikaisemminkin, että hän onkin aktiivisena netissä!

Nyt on talvi. Ja halusimme, haluamme, reissata kesällä. Sitä paitsi olin 3 päivää  sitten, ja olen yhä, kotona Tampereella.

”Asema on, ja vähän vankilaa, kristillinen opisto, josta tulvahtaa synkkä jumalisuus ja soi Pieksämäen asemalla blues…”

NYT PIDETÄÄN LYSTIÄ!

Olen huumorimiehiä; tänään otin yhteyttä viranomaisiin. Oletan, että he tykkäävät huumorista ja yhtyvät myös leikkiimme; leikistähän ei kenenkään kannata suuttua.

Häirikkö pani kaksi kertaa  soimaan laitteeltani väkisin; Gettomasan Meit ei oo….  Oli pakko kuunnella purkitettua apatiaa jokunen minuutti, kun en heti kyennyt poistamaan biisiä.

Toiveeni häirikö(i)lle. Työnnä koneeseeni seukkikerran jotain muuta musiikkia. Vaikkapa Popedaa tai Juicea.

Kuvitellen toinen todellisuus

”Ei oo nakkikioskia, ei kahvilaa, ei ravintolaa, vain asemaa…mikä toivottomuus… Näin soi Pieksämäen asemalla blues… Kun häipynyt on kaikki todellinen niin helposti syntyy kuvitellen toinen todellisuus: Pieksämäen asemalla blues…”

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu