Demokraatti ja Iltalehti

Demarissa oli kolumni, jonka lähtökohtana oli eräs tutkimus. Se käsitteli sosiaaliavustuksia saavia, ei siis nauttivia,  ihmisiä. Tutkimuksen mukaan sossuavustuksia kerran kuussa saavat eivät säästä yhtä paljon kuin he, jotka saavat almunsa useassa erässä.

Sossutukia saavat ovat pakotettuja yhteiskunnan apuun. Muuten he kuolisivat. Vai että pitäisi vielä panna säästöön näistä almuista!

Seuraavaksi kaiketi pitäisi, apurahan inspiroimana, tutkia sitä, mihin säästäväiset sosiaalitukia saavat ihmiset, käyttävät säästönsä. Matkustavatko he ehkä lemmenlomailemaan Espanjaan.. Vai juovatko he kerran kuukaudessa ihan pullakahvit muualla kuin kotonaan?

Tutkimus, kuten siitä tehty Demarin kolumni, olivat vailla kaikkea perusihmisyyttä. Inhimillistä lämpöä. Myötätuuntoa.

Demarihan on aina ollut kuiva, väritön järjestölehti. Siinä pyöritetään yleensä vain puolueen kovapalkkaisten naamoja. Heidän sanomisiaan.

Iltalehden jutut ovat pääosin värikkäitä, vetävästi kirjoitettuja. Lehti nostaa päivänvaloon, yleiseen tietoisuuteen, epäkohtia ja asioita, joita pyritään salailemaan.

Jätjestörahastajat ovat kuin jokin hyönteislahko. Välillä mieleen tulee jopa se, ovatko he edes normaali-ihmisiä?

Kuinka paljon Demarin mannekiinit tienaavat…  Panevat säästöön.. Kuinka paljon he matkustavat.. Heidän tuloillaan sentään pääsee, ja usein, muuallekin kuin mussuttamaan hillomunkkia lähikahvioon kerran kuukaudessa.