Duunarit olivat yrittäjiä. Ja tekijöitä

– 79 lopetin noin 5 v kestäneen seilorin urani. Pestauduin maalariksi. Heilutin satusivellintä eräässä metalliverstaassa yli vuoden.

Metallimiehiä oli muistaakseni yksitoista. Autokuski ja 2 maalaria, joista toinen sai kohta tuloni jälkeen lemput, koska pystyin yksin hoitamaan tarvittavat, tilatut matskut.

Pidettiin välillä reilujakin taukoja, mutta tavallaan meistä jokainen oli yrittäjä. Ei seisoskelusta mitään maksettu. Työt tehtiin lähinnä urakkahinnoittelulla. Mitään kyttäystä tai hiostusta ei ollut. Oli korkea työmoraali. Ammattiylpeys.

Palo-ovia ym. Hotelli Presidenttiin meiltä lähti muistaakseni baaritiskin metallipinta

Tilipussin sai handuunsa perjantaina. Autokuski lähti, jos halusimme, ruokatunnin aikana ”maalikauppaan”,. Alko-puotiin.

Yli vuosi meni niissä hommissa. Ostin ensimmäisen koirani, sileän foxin. Kirjoitin muutaman novellin ja historiallisen jatkokseen, jotka myös julkaistiin.

Matka jatkui. Jatkuu tänäänkin. Tuon metalliverstaassa väki, sen omistajat, kaksi veljestä, oli meikälle myönteinen kokemus. Olimme kaikki sitoutuneet yhteiseen menestykseen. Soudimme samaan suuntaan. Se kannatti.

 

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu