Elämäntapakoirailu

Koirani Tulip, J.R. Ackerleyn upeaa tekstiä koirailun iloista.. Ja voisiko todeta.. kiroistakin.  Ajatonta kerrontaa.

Toinen kestosuosikkini koirakirjallisuuden kiehtovasta maailmasta on Elisabeth Marshall Thomas, Koirien salainen elämä.

Koirarotuja esittelevässä genressä on pohjatietoa, upeita kuvia, mutta miksi usein korostetaan muutaman rodun taisteluominaisuuksia? Korostus kertoo ihmisluonteesta. Ei niinkään koirasta.

Afgaani ja faaraokoira on leimattu koiramaailman klovneiksi kahdessa rotuesittelyssä.

Minulla oli kaksi farkkua. Unkas ja Geronimo. Kokemukseni mukaan faaraokoira, eikä mikään muukaan rotu, sovellu ihmisten pelleksi. Moinen roolitus on alentavaa  ihmiselle ja hänen parhaalle ystävälleen – koiralle.

Ensimmäinen koirani oli sileäkarvainen kettuterrieriuros Pose. Viimeinen koiraystäväni oli exän havannankoira Muisku.

Elämäntapakoirailu. Niin kivaa, ettei kielin kertoa voi.

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu