Elämmekö unessa..

Äsken pinnasängyssä, nyt vanhuuden porstuassa, 64 v. Johan Huizinga, Keskiajan syksy – kirjassa todetaan muun muassa se, että kuusissakymmenissä moni on juossut elämänjuoksunsa loppuun. Tie päättyy hautausmaalle?

Elämän tarkoitus? Vältä kärsimystä, tavoittele nautintoa. Mutta kyseessähän on kehä, jossa tuska ja helpotus, tarve ja sen tyydytys vaihtuvat. Ilman kärsimystä ei ole nautintoa. Ja elämännautiskelija.. Tyydyttääkö vanhaa nautinnonmetsästäjää enää mikään.. Kaikki on nähty, koettu.. liian monta kertaa. Toistamispakko tuo sekin kärsimyksen..

Gautama Buddha opetti, että olemassaolo tässä maailmassa on kärsimystä. Kärsimyksen pyörästä voi hänen mukaansa vapautua. Takertuminen ohimeneviin asioihin, jotka eivät anna pysyvää iloa, on lopetettava.

Biologinen tarkoitus on lisääntyminen. Hämähäkkikoiras rummuttaa verkkoa, ilmoittaa tulostaan ”rakkalleen”, joka kuitenkin usein syö kumppaninsa parittelun jälkeen.

Ihmisten sosiaalisuus.. Laumasielujen läheisriippuvuuttako, sietämistä? Sartre: ”Helvetti on toiset ihmiset.” Schopenhauer toivoi nuorena ovikellonsa soivan, Vanhana hän pelkäsi sitä. T. S. Eliot: ”Elämä ei pääty pamahdukseen, vaan vingahdukseen.”

Haemme tarkoitusta, luonnollisesti, toisesta ihmisestä. Ihmisyhteisöstä. Rakastumisen jälkeen toistoa, arkipäivää. Kyllästyminen.. tai kiintymyksen kasvaminen… Lapset ja lapsenlapset…

Bhagavad-gita ja Raamattu, muun muassa, ovat etsijän apuna. Kristillinen elämänkatsomus ei ole pelkästään uskonasia. Hengelliset kokemukset ovat tosiasioita. Niitä voi saada jokainen etsijä. Kokemuksia, jotka antavat mielenrauhan. Ilman sydämen vakautta ilomme ovat nopeasti haihtuvaa kangastusta.

Tässä pieni johdatus niille, jotka pohtivat kysymystä: Miksi elämme, mikä on tarkoitus, missä on mielekkyys?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu