En ole rasisti 2
Kuka on normaali, kuka on mielenvikainen?
Ei vaaranna omaa tai toisten ihmisten elämää teoillaan. Sellainen on vapaa suomalainen ihminen. Hänellä on sanan- ja uskonnonvapaus.
Ultra-lehti on julkaissut kymmeniä meikän kolumneja. Ilmeisesti on niitä ihmisiä, jotka ovat lukeneet netistä yhden tai kaksi juttuani. Tai eivät ole lukeneet yhtään. Ovat kuulleet muilta valittuja paloja jutuistani. Ja tehneet ajatusrajoitteisia johtopääksiä, jos niitä voi edes sellaisiksi luokitella.
Kolumnit ovat tupakkatekstejä. Toimivat johdatuksena filosofisiin maailmoihin. Ne ovat ihan kelvollisia tämän lajityypin julkaisuiksi.
En ole vaaraksi itselleni, en muille. En ole ollut koskaan psykoosissa, vankilassa tai mielisairaalassa. Blogejani julkaistaan, niitä luetaan.
Facebookista löydät sivuiltani joitain tekemiäni keloja. Niistä näkee sen, millaisia printtijuttuja olen kirjoittanut.
Edellisessä blogissa kerroin, että minua häiritään tieten tahtoen. Oliko odotus se, että provosoidun ja käytän fyysistä voimaa häirikön häätämiseen?
Jos olisin toiminut odotusarvion? mukaisesti olisin ollut purjeessa ajatusrajoitteisten kanssa.
Minulle on jo n parisen vuotta sitten sanottu, että minun pitäisi muuttaa muualle näistä ympyröistä. Miksi? Kerron syyn myöhemmin.
Häirikkö oli hiljaa pari päivää sen jälkeen, kun julkaisin fb-sivulla paljastavat videonpätkäni.
Hän aktivoitui nopeasti, kun oletti, että olin poistanut materiaalin lopullisesti koneestani. Palautin vanhat ja lisäsin uuden.
Tänään olen taas juristiin yhteydessä. Tähdennän sitä, että muun muassa käräjillä vain tosiasiat ratkaisevat oikeuden päätöksen.
Kerron muutaman tosiasian, jotka pystyn todistamaan.
Edesmenneen äidin epävirallisena omaishoitajana toimi veljeni. Siirsin äidin yksityiseen hoivakotiin, koska epävirallinen omaishoitaja sai aikaan sen, että äidin omistusasunnon parveke tuhoutui tulipalossa.
Velipuoleni pääsi luvattomasti käsiksi äidin rahoihin. Hän rakennutti uuden parvekkeen tuhoutuneen tilalle.
Rakennutti vaikka tiesi sen, että n kahden kuukauden kuluttua uusi parveke poistettaisiin. Päätös kerrostalon julkisivuremontista oli jo tehty. Hän oli siitä tietoinen, mutta tarvitsi rahaa. Uusi parveke. Soppeli sumuverho, tekosyy.
Äidin kaltoinkohtelusta löytyy dokkareita. Velipuoli kävi mm hoivakodissa raivoten vaatimassa, että vanhus pitäisi heti palauttaa veljeni hoteisiin. Syy: äidin rahat.
Kerron myöhemmin lisää siitä, mitä todella tapahtui.
Meissä ihmisissä on se ikävä piirre dominoivana, että olemme kyvyttömiä hoitamaan asioita ystävyyden hengessä. Vahinko.
Niin sanotut yliluonnolliset kokemukset. Ne eivät todista välttämättä sitä, että kuolemaa seuraisi uusi elämä. Parapsykologiaan liittyvät kokemukset ovat kuitenkin tosiasioita.
Palasin nykyiseen kotiini sen jälkeen, kun kumppani kuoli. Olin hänen lähiomaisensa.
Olen kirjoittanut joitain blogeja tästäkin ajasta. Kerran olimme kaupassa. Kakkoskapula jäi kotiin latautumaan. Kun palasimme, se oli kadonnut. Se oli prepaid. En saanut mitätöityä sitä. Se avulla fb-sivuille ja sähköpostiini oli helppo mennä.
Sillä aikaa, kun asuin Eevan luona, asuintalon pihapiiriin tuli Pähee. Päihteiden käyttäjien toimintakeskus.
Hyvä asia monessakin eri mielessä. Siellä saa aamupalan, kahvia, juttuseuraa.
Siellä saa puhua. Ja olla hiljaa.
Tähdennän silti sitä, että se ei ole välttämättä oikein paikka saada tai jakaa totuudellista tietoa siellä käyvien ihmisten asioista. Varsikin Päheen henkilökunnan pitäisi välttää, kuulevat he mitä hyvänsä, ottamasta henkilökohtaisesti kantaa kenenkään asioihin. Näin pitäisi tehdä silloin, kun asiakkaita on paikalla.
Lääkärit pystyvät arvioimaan ihmisen fyysisen ja henkisen suorituskyvyn.
Lähiympäristössä asuu enimmäkseen mukavaa väkeä. Tulen ihmisten kanssa hyvin juttuun. Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin. Tätä elämänohjetta olen noudattanut varsin kelvollisesti.
Palaan vielä ovikelloani rimputtelijaan. Facessa oleviin videonpätkiini. Jokainen joka näkee ne, tietää missä mennään. ”Höpö, höpö!” Minulle eilen sanottiin, kun kerroin häiriköstä ja hänen aggressiivisesta käytöksestään.
Jatkuu…
Kommentit (0)