Geronimo ja enkeli

Saatoin Unkas-ystäväni taivaspysäkille. Se kulki suurten päälliköiden tietä, yli viimeisen rajan.

Viikon kuluttua toinen faaraokoira, Geronimo, tuli elämääni.

Sen esikuva, intiaanipäällikkö, pani hanttiin maahantunkeutujille.

Japsit jenkeille ne hanttiin pistää, minkä ennättää. Natsit liittolaisten tonnistoja ilmaan lennättää.. Uralin, Uralin.. on  kimpussa jo itse Suomikin..

Geronimo oli yksin, kun tein haastatteluja. Kätkin pienen olkienkelin senkin päälle, valokuvien, muiden koriste-esineiden taakse. Sillä oli tunnearvoa.

Kerran palatessani kotiin, Geronimo oli, kaatamatta muita esineitä, siepannut enkelin. Rouhaissut sen kyssäselkäiseksi.  Melkoinen, pitkää pinnaa vaativa suoritus.

Onnittelin ystävääni. Se oli oikeassa. Menneet ovat menneitä. Läsnäolo nykyhetkessä on tärkeintä.

Velkapaketti hyväksyttiin.  Nyt voi keskittyä siihen mitä on. Hyödyn maksimointiin.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu