Henkilökunta talutti naisen pois

Säpinä ja puheensorina alkoivat vaimentua. Kaikki katsoivat, kuin eivät katsoisi, nurkkapöydän ääressä istuvaa pariskuntaa.

Pari ruokailuvälineiden kilahdusta, yskäisy. Sitten oli niin hiljaista kuin asiakkaita täynnä olevassa ravintolassa voi vain olla.

Nurkkapöydän nainen nousi ylös. Hänen kasvonsa olivat jähmettyneet ja tulipunaiset.  Hänen äänensä oli ensin matala ja uhkaava, sitten se muuttui kimeäksi:

– Mitä te mua tuijotatte! Yhtä suuri oikeus mulla on olla täällä kuin teilläkin! Hoidin mieheni hautaan asti kunnialla! Tiettekö yhtään, miltä tuntui mennä sen viereen jokikinen yö kymmenien vuosien ajan! Jo sen hengityksen haju… Nyt haluan elää ja… elää….

– Tonto pyysi mua pitään samoja pikkareita päällä pari vuorokautta, että ne oikein alkais haiseen ja mehustuisivat kunnolla! Tein niin ja lähetin postissa ne  hänelle! Se halus vielä rasvata nenänsä ja työntää sen mun pukamaiseen perääni…  Nainen purskahti itkuun. – Olisin suostunut riemumielin, mutta se kuoli… Ja minä, minä…  olen niin yksin…

Henkilökunta talutti naisen pois.